TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE LAPIN LÄÄNINHALLITUKSEN60-VUOTISJUHLASEMINAARISSA ROVANIEMELLÄ 5.10.1998
Pohjoinen ulottuvuus - huomisen haaste vai tämän päivän mahdollisuus?
Lapin lääninhallitus on kuusikymmentä vuotta kantanut
huolta läänistä ja sen asukkaiden tarpeista haastavissa
olosuhteissa: ankara luonto, laaja alue, sodan hävitykset ja
1970-luvun muuttoliike. Lapin monimuotoinen luonto ja olemisen
avaruus ovat myös ainutlaatuinen rikkaus. Lappi tunnetaan
maailmalla vahvasti omaleimaisena ja kiehtovana maakuntana.
Oma lääni Lapista muodostettiin vasta vuonna 1938. Kun
lääninjakoa koskevasta uudistuksesta keskusteltiin, pidettiin
luonnollisena Lapin läänin säilyttämistä ja näin
tapahtuikin. Maakunnallinen kehittämistyö on organisoitu
kuntien edustajista kokoonpannun maakunnallisen liiton
puitteisiin. Lapilla on oma työvoima- ja elinkeinokeskus.
Päätöksentekoa on hajautettu alueille ja saamelaisten
kulttuurista itsehallintoa ja saamen kielen asemaa on
vahvistettu. Valtiovalta on luottanut paikalliseen
asiantuntemukseen päätöksenteossa. Tulevaisuus on siten
entistä suuremmassa mitassa lappilaisten omissa käsissä.
Aluehallintouudistus teki lääninhallituksesta entistä
vahvemman ja toimintakykyisemmän, nykyaikaisen
aluehallintoviranomaisen. Lääninhallitusten erityisenä
vahvuutena on monialainen asiantuntijuus: nehän hoitavat
seitsemän hallinnonalan alueellisia tehtäviä.
Lääninhallitukset, kihlakunnat ja kunnat muodostavat tehokkaan
julkisten palvelujen verkoston, jossa lääninhallitusten uudeksi
tehtäväksi on kaavailtu toimialansa peruspalvelujen saatavuuden
ja laadun arviointia alueellaan. Hallituksen hallintopoliittisen
periaatepäätöksen mukaan keskushallinnon tehtäväsiirtoja
alueille jatketaan. Uudistuneet lääninhallitukset pystyvät
käsitykseni mukaan ottamaan vastaan myös uusia tehtäviä
keskushallinnosta.
Uuden lääninhallinnon kestävyydestä ja lääninhallitusten
tulevaisuudesta käydään edelleen keskustelua julkisuudessa.
Näin pitää ollakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että
lääninhallitukset ovat tällä hetkellä osa valtion
aluehallintoa ja että ne hoitavat tehtäviä, jotka
tulevaisuudessakin edellyttävät valtion alueorganisaatioita.
Maakuntamatkoillani Lapissa olen mielihyvällä pannut merkille,
että Lapissa paneudutaan tarmokkaasti Euroopan unionin
jäsenyyden ja kansainvälistymisen mukanaan tuomiin haasteisiin.
Lappi on hyvin hyödyntänyt asemaansa neljän valtakunnan
arktisen alueen ytimessä laatiessaan oman alueensa
kehittämissuunnitelmia. Vaikka työttömyys on edelleen aivan
liian korkealla tasolla, olette tehneet paljon työtä uusien
työpaikkojen aikaansaamiseksi. Ja tässä työssä olette myös
saavuttaneet hyviä tuloksia. Ilman omatoimisuutta ja
aloitteellisuutta ei menesty.
Etäisyyksien rajoittava vaikutus vähenee. Nykyaikainen
tekniikka mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon mihin tahansa
maailmalle. Korkean teknologian tuotteiden valmistajan kannalta
maantieteellinen sijainti ei enää ole ensiarvoisen tärkeää.
Osaavan työvoiman saatavuus ja mahdollisuus sellaisen
kouluttamiseen voi sen sijaan olla aivan ratkaiseva
menestystekijä.
Koulutus ja osaaminen ovatkin tärkeitä, elleivät jopa
tärkeimpiä Lapin menestystekijöitä. Lapin yliopiston
perustaminen oli Lapin kehityksen merkkipaalu. Korkeamman
sivistyksen opinahjo säteilee tietotaitoa koko
ympäristöönsä. Yliopisto vahvistaa sijaintipaikkaansa alueen
kasvukeskuksena. Nyt uuden lainsäädännön myötä
yliopistoilla ja korkeakouluilla on entistä vankemmin oman ja
alueensa menestyksen avaimet käsissään. Niitä tulee Lapin
yliopistonkin hyödyntää. Pohjois-Suomen menestyksen avain on
omien vahvuuksien hyödyntämisessä, ei ulkopuolisen avun
varassa.
Menneet kuusi vuosikymmentä ovat koetelleet Lapin lääniä ja
sen asukkaita monella tavalla, mutta erityisesti Lapin sodan
aikana. Sota kävi totaalisesti Lapin ylitse. Tämä kokemus on
konkreettinen osoitus rauhan, vakaiden olojen ja hyvän
yhteistyön merkityksestä. Neljän naapurivaltion yhteisvoimin
voidaan koko aluetta kehittää tehokkaasti. Täällä luodaan
hyviä esimerkkejä rajat ylittävän alueellisen yhteistyön
mahdollisuuksista.
Lappilaiset antavat suuren arvon turvallisuudelle, vakaudelle ja
rauhanomaiselle kehitykselle, joka on leimannut kansainvälistä
asemaamme jo runsaat viisikymmentä vuotta. Kehityksessä on aina
sekä uhkia että mahdollisuuksia. Uhkat meidän on hallittava ja
mahdollisuuksista otettava tarkoin vaari. Pohjoinen ulottuvuus -
Suomen aloite Euroopan unionissa - yhdistää tämän pyrkimyksen
toimivaksi kokonaisuudeksi.
Aloite nostaa pohjoiset alueet esille Euroopan unionin
päätöksenteossa. EU tarkastelee koko pohjoista aluetta. Viime
joulukuussa Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään
pohjoisesta ulottuvuudesta raportin joulukuussa kokoontuvalle
Eurooppa-neuvostolle. Toivomme Eurooppa-neuvoston päättävän
konkreettisen toimintasuunnitelman valmistelemisesta.
Pelkkä huomion kiinnittäminen ei sinänsä riitä pohjoisten
alueiden politiikaksi. Pohjoisen ulottuvuuden perimmäisenä
tavoitteena on Euroopan vakauden ja turvallisuuden,
eurooppalaisten perusarvojen - ihmisoikeuksien, demokratian,
oikeusvaltioperiaatteen ja markkinatalouden - sekä hyvinvoinnin,
korkean työllisyyden, kaupan ja taloudellisen yhteistyön
kehittäminen taloudellisesti, ympäristöllisesti ja
sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tavoitteeseen kuuluu
elintasoerojen kaventaminen, lähialueen ongelmien ratkaiseminen
ja niiden kriiseiksi puhkeamisen ehkäiseminen.
Lokakuussa 1987 Muurmanskissa - jo runsas kymmenen vuotta sitten
- Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail
Gorbatshov ehdotti kansainvälisen ympäristöyhteistyön
aloittamista arktisilla alueilla. Ehdotus oli merkittävä avaus
uuteen yhteistyöhön. Arktiset alueet olivat siihen asti olleet
pääosin kylmän sodan näyttämönä.
Suomen aloitteesta käynnistyi arktinen ympäristöyhteistyö,
joka tunnetaan myös Rovaniemi-prosessina. Tähän
yhteistyöhön, josta tuli ensimmäinen valtioiden välisen
arktisen yhteistyön muoto, osallistuu kahdeksan maata -
pohjoismaat, Venäjä, Kanda ja Yhdysvallat. Nykyään tämä
yhteistyö muodostaa yhdessä kestävän kehityksen kanssa 1996
Ottawassa perustetun Arktisen neuvoston toiminta-alueen. Tietomme
arktisen ympäristön tilasta ovat nykyään aivan eri luokkaa
kuin kymmenen vuotta sitten.
Suomalaisille tutuin arktisen yhteistyön muoto - Barentsin
euro-arktinen neuvosto ja alueneuvosto - syntyivät tammikuussa
1993 Kirkkoniemen yhteistoimintajulistuksella. Pohjoisen alueilla
oli jo vuosisatainen kanssakäymisen historia. Barentsin
yhteistyö syntyi vuosisataisille juurilleen, kun venäläiset
tulivat mukaan perinteiseen pohjoiskalottiyhteistyöhön. EU:n
komissio oli Barentsin euro-arktisen yhteistyön perustajajäsen.
Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyden myötä myös EU:n omat ohjelmat
ulottuvat Barentsin alueelle.
Barentsin yhteistyö on jo lyhyen viisivuotisen toimintajakson
aikana osoittanut elinvoimaisuutensa alkuvaiheeseen kuuluvista
vaikeuksista huolimatta.
EU:n pohjoinen ulottuvuus vahvistui Suomen ja Ruotsin jäsenyyden
myötä. EU- alue ulottuu yli Itämeren ja napapiirin. Unionilla
on yli 1 300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa.
Unionista on tullut merkittävä toimija pohjoisilla alueilla.
Käynnissä oleva laajentumisprosessi korostaa entisestään
pohjoisen ulottuvuuden merkitystä unionin ulkosuhteissa.
Venäjän painopiste on siirtynyt kohti Euroopan ydinaluetta.
Venäjän federaatio on riippuvaisempi ulkomaankaupastaan ja
maantieteellisesti pohjoisempi valtio kuin entinen Neuvostoliitto
oli. EU:n osuus Venäjän ulkomaankaupasta on jo yli 40
prosenttia. Lisäksi unioni on Venäjän suurin taloudellisen
avun antaja. Itämerestä on tullut Venäjän pääasiallinen
kauppaväylä. Taloudellinen keskinäisriippuvuus on
lisääntynyt Pohjois-Euroopassa. EU:n laajentuminen lisää
unionin ja Venäjän vuorovaikutusta.
Pohjois-Euroopassa on huomattavat määrät luonnonrikkauksia.
Barentsinmerellä ja Karanmerellä sijaitsevat
maailmanlaajuisesti merkittävät öljy- ja maakaasuvarat. EU on
riippuvainen ulkopuolisista energialähteistä. On olemassa
keskinäisen hyötymisen mahdollisuus. Tämä korostaa
Luoteis-Venäjän merkitystä pitkällä aikavälillä. EU on jo
nyt Venäjän tärkein energia- ja raaka-aineiden ostaja.
Pohjoisilla alueilla on runsaasti mineraaliesiintymiä, joiden
hyödyntämismahdollisuuksia tutkitaan. Kuolan niemimaa on
erittäin mineraalirikas alue. Siellä on jalostuslaitoksia,
jotka toimivat erittäin vanhalla tekniikalla ja pahasti
ympäristöä saastuttaen. Niiden uusiminen olisi kaikkien
osapuolten etujen mukaista. Yksi pitkään vireillä olleista
kohteista on Petsamon nikkelikaivos.
Venäjän Euroopan puoleisen osan metsävarat ovat 6 - 7
miljardia kuutiometriä, kolmasosa Euroopan metsävaroista.
Pohjoisten metsien hoito kestävän kehityksen periaatteiden
mukaisesti on välttämätöntä ja loisi myös uusia
mahdollisuuksia niiden hyödyntämiselle.
Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa EU ottaa koko pohjoisen alueen
tarkasteluun kokonaisuutena. Avainasemassa on EU:n suhde
Venäjään.
Pohjoinen ulottuvuus ei ole alueellinen aloite. Se ei rajaa
siihen osallistuvien jäsenmaiden lukumäärää. Aloite tuo
esille Euroopan pohjoisten alueiden kehittämisen edut ja
yhteistyön merkityksen koko unionin toiminnalle.
Aloite ei perusta uusia rakenteita. Olemassa
olevia voidaan käyttää tarkoituksenmukaisina työvälineinä.
Unionilla on toimiva Itämerenohjelma jota tulee kehittää
siten, että se riittävästi huomioi Itämeren alueella
laajentuvan unionin pidemmän aikavälin edut. On unionin etujen
mukaista tehostaa Barents-yhteistyötä ja toimintaansa
arktisilla alueilla. Kahdenväliset yhteistyöohjelmat ja
yhteispohjoismainen lähialuetoiminta ovat tärkeitä
konkreettisia panoksia pohjoisen ulottuvuuden puitteissa.
Suomen ja Venäjän välisellä lähialueyhteistyöllä on
rahoitettu satoja hankkeita. Myös Euroopan unionin ohjelmilla on
rahoitettu hankkeita Venäjällä.
Aloite tehostaa olemassa olevien voimavarojen käyttöä ja
kohdentaa niitä entistä paremmin. Pohjoisen ulottuvuuden
tarjoama potentiaali voidaan ottaa huomioon uudistettavassa
Tacis-asetuksessa. EU:n rahoituskeinojen, kansainvälisten ja
pohjoismaisten rahoituslaitosten välisen yhteistyön
kehittäminen on tässä yhteydessä keskeisessä asemassa.
Venäjän talous on tällä erää suurissa vaikeuksissa. Silti
tarve ja mahdollisuus yhteistyön kehittämiseen säilyy.
Euroopan ja Venäjän yhteisen ajattelutavan ja
toimintapolitiikan löytäminen lisää Venäjän mahdollisuuksia
uudistaa talouttaan. Olemme havainneet, että Itämeren alueen
kansantalouksien keskinäinen riippuvuus on ilmeinen.
Pohjoisen ulottuvuuden idea ei voi elää, ellei se tunnu
tavallisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Keskeinen
tavoite on kansalaisten turvallisuuden takaaminen. Tässä on
kysymys rikollisuuden ja ympäristöuhkien torjumisesta, mutta
ennen kaikkea sosiaalisesta turvallisuudesta. Tässä alue- ja
paikallistason yhteistyö on avainasemassa. Sen tulee ulottua
paitsi liike-elämän ja hallintojen keskinäiseen
yhteistyöhön, myös kansalaisjärjestöjen ja yksilöiden
tasolle. Valtioiden välisillä sopimuksilla ei ole toivottua
vaikutusta, jos ne eivät perustu kansalaisten tavoitteisiin ja
toiveisiin.
Pohjoiskalotti on luonnollinen kokonaisuus, jota valtiolliset
rajat jakavat. Siksi pohjoisen yhteistyön voimavara, sosiaalinen
kanssakäyminen on aina kulkenut valtioiden välisten rajojen
yli. Pohjoiskalotin alueiden rajat ylittävien yhteyksien ja
yhteistyön vahvin perusta on aina etujen yhteisyys.
Pohjoisen politiikan tulee perustua pohjoisiin ratkaisuihin. Sen
tulee kummuta pohjoisen omista edellytyksistä ja vahvuuksista.
Se voi olla demokratian parhaiden arvojen ja tavoitteiden
toteuttamista. Vuorovaikutus EU-kansalaisten ja venäläisten
välillä on hyödyllistä muutoinkin kuin taloudelllisen
hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyö lisää alueen vakautta ja
turvallisuutta, luo parempaa tulevaisuutta.
Pohjoinen ulottuvuus on huomisen tavoite, josta tulee totta, kun
tartumme tämän päivän mahdollisuuksiin. Esitän Lapin
lääninhallitukselle ja kaikille lappilaisille parhaan
tervehdykseni ja menestyksen toivotukseni.