TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE LAPIN LÄÄNINHALLITUKSEN60-VUOTISJUHLASEMINAARISSA ROVANIEMELLÄ 5.10.1998

Pohjoinen ulottuvuus - huomisen haaste vai tämän päivän mahdollisuus?

Lapin lääninhallitus on kuusikymmentä vuotta kantanut huolta läänistä ja sen asukkaiden tarpeista haastavissa olosuhteissa: ankara luonto, laaja alue, sodan hävitykset ja 1970-luvun muuttoliike. Lapin monimuotoinen luonto ja olemisen avaruus ovat myös ainutlaatuinen rikkaus. Lappi tunnetaan maailmalla vahvasti omaleimaisena ja kiehtovana maakuntana.

Oma lääni Lapista muodostettiin vasta vuonna 1938. Kun lääninjakoa koskevasta uudistuksesta keskusteltiin, pidettiin luonnollisena Lapin läänin säilyttämistä ja näin tapahtuikin. Maakunnallinen kehittämistyö on organisoitu kuntien edustajista kokoonpannun maakunnallisen liiton puitteisiin. Lapilla on oma työvoima- ja elinkeinokeskus. Päätöksentekoa on hajautettu alueille ja saamelaisten kulttuurista itsehallintoa ja saamen kielen asemaa on vahvistettu. Valtiovalta on luottanut paikalliseen asiantuntemukseen päätöksenteossa. Tulevaisuus on siten entistä suuremmassa mitassa lappilaisten omissa käsissä.

Aluehallintouudistus teki lääninhallituksesta entistä vahvemman ja toimintakykyisemmän, nykyaikaisen aluehallintoviranomaisen. Lääninhallitusten erityisenä vahvuutena on monialainen asiantuntijuus: nehän hoitavat seitsemän hallinnonalan alueellisia tehtäviä. Lääninhallitukset, kihlakunnat ja kunnat muodostavat tehokkaan julkisten palvelujen verkoston, jossa lääninhallitusten uudeksi tehtäväksi on kaavailtu toimialansa peruspalvelujen saatavuuden ja laadun arviointia alueellaan. Hallituksen hallintopoliittisen periaatepäätöksen mukaan keskushallinnon tehtäväsiirtoja alueille jatketaan. Uudistuneet lääninhallitukset pystyvät käsitykseni mukaan ottamaan vastaan myös uusia tehtäviä keskushallinnosta.

Uuden lääninhallinnon kestävyydestä ja lääninhallitusten tulevaisuudesta käydään edelleen keskustelua julkisuudessa. Näin pitää ollakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lääninhallitukset ovat tällä hetkellä osa valtion aluehallintoa ja että ne hoitavat tehtäviä, jotka tulevaisuudessakin edellyttävät valtion alueorganisaatioita.

Maakuntamatkoillani Lapissa olen mielihyvällä pannut merkille, että Lapissa paneudutaan tarmokkaasti Euroopan unionin jäsenyyden ja kansainvälistymisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Lappi on hyvin hyödyntänyt asemaansa neljän valtakunnan arktisen alueen ytimessä laatiessaan oman alueensa kehittämissuunnitelmia. Vaikka työttömyys on edelleen aivan liian korkealla tasolla, olette tehneet paljon työtä uusien työpaikkojen aikaansaamiseksi. Ja tässä työssä olette myös saavuttaneet hyviä tuloksia. Ilman omatoimisuutta ja aloitteellisuutta ei menesty.

Etäisyyksien rajoittava vaikutus vähenee. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon mihin tahansa maailmalle. Korkean teknologian tuotteiden valmistajan kannalta maantieteellinen sijainti ei enää ole ensiarvoisen tärkeää. Osaavan työvoiman saatavuus ja mahdollisuus sellaisen kouluttamiseen voi sen sijaan olla aivan ratkaiseva menestystekijä.

Koulutus ja osaaminen ovatkin tärkeitä, elleivät jopa tärkeimpiä Lapin menestystekijöitä. Lapin yliopiston perustaminen oli Lapin kehityksen merkkipaalu. Korkeamman sivistyksen opinahjo säteilee tietotaitoa koko ympäristöönsä. Yliopisto vahvistaa sijaintipaikkaansa alueen kasvukeskuksena. Nyt uuden lainsäädännön myötä yliopistoilla ja korkeakouluilla on entistä vankemmin oman ja alueensa menestyksen avaimet käsissään. Niitä tulee Lapin yliopistonkin hyödyntää. Pohjois-Suomen menestyksen avain on omien vahvuuksien hyödyntämisessä, ei ulkopuolisen avun varassa.

Menneet kuusi vuosikymmentä ovat koetelleet Lapin lääniä ja sen asukkaita monella tavalla, mutta erityisesti Lapin sodan aikana. Sota kävi totaalisesti Lapin ylitse. Tämä kokemus on konkreettinen osoitus rauhan, vakaiden olojen ja hyvän yhteistyön merkityksestä. Neljän naapurivaltion yhteisvoimin voidaan koko aluetta kehittää tehokkaasti. Täällä luodaan hyviä esimerkkejä rajat ylittävän alueellisen yhteistyön mahdollisuuksista.

Lappilaiset antavat suuren arvon turvallisuudelle, vakaudelle ja rauhanomaiselle kehitykselle, joka on leimannut kansainvälistä asemaamme jo runsaat viisikymmentä vuotta. Kehityksessä on aina sekä uhkia että mahdollisuuksia. Uhkat meidän on hallittava ja mahdollisuuksista otettava tarkoin vaari. Pohjoinen ulottuvuus - Suomen aloite Euroopan unionissa - yhdistää tämän pyrkimyksen toimivaksi kokonaisuudeksi.

Aloite nostaa pohjoiset alueet esille Euroopan unionin päätöksenteossa. EU tarkastelee koko pohjoista aluetta. Viime joulukuussa Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään pohjoisesta ulottuvuudesta raportin joulukuussa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle. Toivomme Eurooppa-neuvoston päättävän konkreettisen toimintasuunnitelman valmistelemisesta.

Pelkkä huomion kiinnittäminen ei sinänsä riitä pohjoisten alueiden politiikaksi. Pohjoisen ulottuvuuden perimmäisenä tavoitteena on Euroopan vakauden ja turvallisuuden, eurooppalaisten perusarvojen - ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja markkinatalouden - sekä hyvinvoinnin, korkean työllisyyden, kaupan ja taloudellisen yhteistyön kehittäminen taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tavoitteeseen kuuluu elintasoerojen kaventaminen, lähialueen ongelmien ratkaiseminen ja niiden kriiseiksi puhkeamisen ehkäiseminen.

Lokakuussa 1987 Muurmanskissa - jo runsas kymmenen vuotta sitten - Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatshov ehdotti kansainvälisen ympäristöyhteistyön aloittamista arktisilla alueilla. Ehdotus oli merkittävä avaus uuteen yhteistyöhön. Arktiset alueet olivat siihen asti olleet pääosin kylmän sodan näyttämönä.

Suomen aloitteesta käynnistyi arktinen ympäristöyhteistyö, joka tunnetaan myös Rovaniemi-prosessina. Tähän yhteistyöhön, josta tuli ensimmäinen valtioiden välisen arktisen yhteistyön muoto, osallistuu kahdeksan maata - pohjoismaat, Venäjä, Kanda ja Yhdysvallat. Nykyään tämä yhteistyö muodostaa yhdessä kestävän kehityksen kanssa 1996 Ottawassa perustetun Arktisen neuvoston toiminta-alueen. Tietomme arktisen ympäristön tilasta ovat nykyään aivan eri luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Suomalaisille tutuin arktisen yhteistyön muoto - Barentsin euro-arktinen neuvosto ja alueneuvosto - syntyivät tammikuussa 1993 Kirkkoniemen yhteistoimintajulistuksella. Pohjoisen alueilla oli jo vuosisatainen kanssakäymisen historia. Barentsin yhteistyö syntyi vuosisataisille juurilleen, kun venäläiset tulivat mukaan perinteiseen pohjoiskalottiyhteistyöhön. EU:n komissio oli Barentsin euro-arktisen yhteistyön perustajajäsen. Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyden myötä myös EU:n omat ohjelmat ulottuvat Barentsin alueelle.

Barentsin yhteistyö on jo lyhyen viisivuotisen toimintajakson aikana osoittanut elinvoimaisuutensa alkuvaiheeseen kuuluvista vaikeuksista huolimatta.

EU:n pohjoinen ulottuvuus vahvistui Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä. EU- alue ulottuu yli Itämeren ja napapiirin. Unionilla on yli 1 300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Unionista on tullut merkittävä toimija pohjoisilla alueilla. Käynnissä oleva laajentumisprosessi korostaa entisestään pohjoisen ulottuvuuden merkitystä unionin ulkosuhteissa.

Venäjän painopiste on siirtynyt kohti Euroopan ydinaluetta. Venäjän federaatio on riippuvaisempi ulkomaankaupastaan ja maantieteellisesti pohjoisempi valtio kuin entinen Neuvostoliitto oli. EU:n osuus Venäjän ulkomaankaupasta on jo yli 40 prosenttia. Lisäksi unioni on Venäjän suurin taloudellisen avun antaja. Itämerestä on tullut Venäjän pääasiallinen kauppaväylä. Taloudellinen keskinäisriippuvuus on lisääntynyt Pohjois-Euroopassa. EU:n laajentuminen lisää unionin ja Venäjän vuorovaikutusta.

Pohjois-Euroopassa on huomattavat määrät luonnonrikkauksia. Barentsinmerellä ja Karanmerellä sijaitsevat maailmanlaajuisesti merkittävät öljy- ja maakaasuvarat. EU on riippuvainen ulkopuolisista energialähteistä. On olemassa keskinäisen hyötymisen mahdollisuus. Tämä korostaa Luoteis-Venäjän merkitystä pitkällä aikavälillä. EU on jo nyt Venäjän tärkein energia- ja raaka-aineiden ostaja.

Pohjoisilla alueilla on runsaasti mineraaliesiintymiä, joiden hyödyntämismahdollisuuksia tutkitaan. Kuolan niemimaa on erittäin mineraalirikas alue. Siellä on jalostuslaitoksia, jotka toimivat erittäin vanhalla tekniikalla ja pahasti ympäristöä saastuttaen. Niiden uusiminen olisi kaikkien osapuolten etujen mukaista. Yksi pitkään vireillä olleista kohteista on Petsamon nikkelikaivos.

Venäjän Euroopan puoleisen osan metsävarat ovat 6 - 7 miljardia kuutiometriä, kolmasosa Euroopan metsävaroista. Pohjoisten metsien hoito kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti on välttämätöntä ja loisi myös uusia mahdollisuuksia niiden hyödyntämiselle.

Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa EU ottaa koko pohjoisen alueen tarkasteluun kokonaisuutena. Avainasemassa on EU:n suhde Venäjään.

Pohjoinen ulottuvuus ei ole alueellinen aloite. Se ei rajaa siihen osallistuvien jäsenmaiden lukumäärää. Aloite tuo esille Euroopan pohjoisten alueiden kehittämisen edut ja yhteistyön merkityksen koko unionin toiminnalle.

Aloite ei perusta uusia rakenteita. Olemassa olevia voidaan käyttää tarkoituksenmukaisina työvälineinä. Unionilla on toimiva Itämerenohjelma jota tulee kehittää siten, että se riittävästi huomioi Itämeren alueella laajentuvan unionin pidemmän aikavälin edut. On unionin etujen mukaista tehostaa Barents-yhteistyötä ja toimintaansa arktisilla alueilla. Kahdenväliset yhteistyöohjelmat ja yhteispohjoismainen lähialuetoiminta ovat tärkeitä konkreettisia panoksia pohjoisen ulottuvuuden puitteissa.

Suomen ja Venäjän välisellä lähialueyhteistyöllä on rahoitettu satoja hankkeita. Myös Euroopan unionin ohjelmilla on rahoitettu hankkeita Venäjällä.

Aloite tehostaa olemassa olevien voimavarojen käyttöä ja kohdentaa niitä entistä paremmin. Pohjoisen ulottuvuuden tarjoama potentiaali voidaan ottaa huomioon uudistettavassa Tacis-asetuksessa. EU:n rahoituskeinojen, kansainvälisten ja pohjoismaisten rahoituslaitosten välisen yhteistyön kehittäminen on tässä yhteydessä keskeisessä asemassa.

Venäjän talous on tällä erää suurissa vaikeuksissa. Silti tarve ja mahdollisuus yhteistyön kehittämiseen säilyy. Euroopan ja Venäjän yhteisen ajattelutavan ja toimintapolitiikan löytäminen lisää Venäjän mahdollisuuksia uudistaa talouttaan. Olemme havainneet, että Itämeren alueen kansantalouksien keskinäinen riippuvuus on ilmeinen.

Pohjoisen ulottuvuuden idea ei voi elää, ellei se tunnu tavallisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Keskeinen tavoite on kansalaisten turvallisuuden takaaminen. Tässä on kysymys rikollisuuden ja ympäristöuhkien torjumisesta, mutta ennen kaikkea sosiaalisesta turvallisuudesta. Tässä alue- ja paikallistason yhteistyö on avainasemassa. Sen tulee ulottua paitsi liike-elämän ja hallintojen keskinäiseen yhteistyöhön, myös kansalaisjärjestöjen ja yksilöiden tasolle. Valtioiden välisillä sopimuksilla ei ole toivottua vaikutusta, jos ne eivät perustu kansalaisten tavoitteisiin ja toiveisiin.

Pohjoiskalotti on luonnollinen kokonaisuus, jota valtiolliset rajat jakavat. Siksi pohjoisen yhteistyön voimavara, sosiaalinen kanssakäyminen on aina kulkenut valtioiden välisten rajojen yli. Pohjoiskalotin alueiden rajat ylittävien yhteyksien ja yhteistyön vahvin perusta on aina etujen yhteisyys.

Pohjoisen politiikan tulee perustua pohjoisiin ratkaisuihin. Sen tulee kummuta pohjoisen omista edellytyksistä ja vahvuuksista. Se voi olla demokratian parhaiden arvojen ja tavoitteiden toteuttamista. Vuorovaikutus EU-kansalaisten ja venäläisten välillä on hyödyllistä muutoinkin kuin taloudelllisen hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyö lisää alueen vakautta ja turvallisuutta, luo parempaa tulevaisuutta.

Pohjoinen ulottuvuus on huomisen tavoite, josta tulee totta, kun tartumme tämän päivän mahdollisuuksiin. Esitän Lapin lääninhallitukselle ja kaikille lappilaisille parhaan tervehdykseni ja menestyksen toivotukseni.