TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE
INSTITUTE FOR EAST-WEST STUDIES -SEMINAARIN AVAJAISISSA
PIETARISSA 8.10.1998
Kylmän sodan päättyminen on ollut suuri henkinen haaste.
Vanhat keinot ja ennusteet eivät ole tarjonneet vastauksia.
Tässä murroksessa luova analyysi ja hyvä yhteysverkosto ovat
todellisia voimavaroja. Institute for East-West Studies on kohta
kahden vuosikymmenen ajan täyttänyt tätä tehtävää
menestyksellä. On mieluisaa käyttää puheenvuoro Pietarissa
tässä seminaarissa
Pietarin kaupungilla on monilukuisia siteitä Suomen historiaan.
Pietari Suuren päätös perustaa Venäjän uusi pääkaupunki
Ruotsin kuningaskunnan alueelle tänne Neva-joen suistoon
sinetöi pitkälle Suomen kehityksen kohti itsenäisyyttä. Kun
Aleksanteri I, Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas,
yhdessä autonomisen Suomen senaatin kanssa 1800-luvun alussa
rakensivat Helsingin monumentaalisen keskustan, esikuvaksi
otettiin Pietari.
Pushkin sanoi, että Pietarin perustaminen "puhkaisi ikkunan
Eurooppaan". Venäjän suorin ja lyhin tie Eurooppaan kulkee
jälleen Pietarin kautta. Tänään Pushkinin tarkoittama ikkuna
on erityisesti Suomi. Vain runsaan sadan kilometrin päässä
Pietarista sijaitseva EU:n ulkoraja on tänä päivänä
Venäjän tärkein reitti Euroopan markkinoille.
Venäjän taloudellinen kriisi yhdistettynä maailmanlaajuisiin
taloudellisiin ongelmiin vahvistaa Euroopan unionin
"Pohjoisen ulottuvuuden" nimellä tunnetuksi tulleen
aloitteen perusolettamuksen. Tämä olettamus voidaan ilmaista
yhdellä sanalla - keskinäisriippuvuus. Ei Venäjänkään
kokoinen valtio ole enää riippumaton kehityksestä Aasiassa tai
Euroopassa. Globalisaatio ei ole siunaus tai kirous vaan
tosiasia, jonka vaikutus tuntuu kaikilla aloilla.
Toin esille EU:n "Pohjoisen ulottuvuuden" perspektiivin
puheessa, jonka pidin vuonna 1994 Virossa, Tarton
yliopistokaupungissa. Nyt pohjoinen ulottuvuus on kehittymässä
osaksi Euroopan unionin politiikkaa. Suomi tulee omalla
puheenjohtajuuskaudellaan syksyllä 1999 panostamaan voimakkaasti
EU:n Venäjä-politiikan kehittämiseen. Samalla me panostamme
myös EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltain väliseen
kolmikantayhteistyöhön kuten ydinturvan alalla ja rajat
ylittävän rikollisuuden ehkäisemisessä.
Suomen ja EU:n arvioiden mukaan Venäjä selviää nykyisestä
taloudellisesta ahdingosta parhaiten olemalla taloudellisessa
vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Vientitulojen
kasvattaminen edellyttää tuotannollisia investointeja, mikä
taas vaatii Venäjän investointi-edellytysten radikaalia
parantamista. Vain lisäämällä tulojaan Venäjä kykenee
rakentamaan uutta teollisuutta, uudistamaan infrastruktuuriaan ja
hoitamaan velkansa. Mahdollisuudet taloudelliseen kehitykseen
ovat oleellisesti paremmat, jos ulkomaisten yritysten
toimintamahdollisuudet ovat sellaiset, että ne voivat investoida
tänne ja tuoda samalla uutta osaamista. Taloudellisia kriisejä
ei ratkaista taloudellista kanssakäymistä vähentämällä vaan
sitä lisäämällä.
Maailman sivu on nähty, että vaurautta syntyy vain työllä ja
säästämällä. Toimiva markkinatalous edellyttää ennen
pitkää oikeusvaltiota ja sitä tukevaa demokraattista
kansalaisyhteiskuntaa. Luonnonvaroiltaan rikkaalla ja korkean
koulutus- ja tutkimustason omaavalla Venäjällä on edellytykset
kääntää kehityksen suuntaa ja aloittaa vaurastuminen.
EU on Venäjän tärkein kauppakumppani. Puolan ja Baltian maiden
jäsenyyden myötä laajentuvan EU:n ja Venäjän välinen
kosketuspinta kasvaa entisestään. Ensi vuoden vaihteessa
toteutuva EU:n yhteisen valuutan euron käyttöönotto tekee
siitä myös Venäjän ulkomaankaupan keskeisen laskutusvaluutan.
Suomi tuo Euroalueen pohjoiseen Eurooppaan. Euroalueen synty on
jo nyt luonut vakautta, joka heijastuu myös sen ympäristöön.
Euroopan ja Venäjän keskinäinen riippuvuus on monitahoista.
Korostan turvallisuutta ja sen uutta luonnetta. Suomenlahden
ekologia ja Leningradin ydinvoimalan turvallisuus ovat
esimerkkejä Suomelle. Euroopan lisääntyvän kaasuntuonnin
tarve taas kertoo keskinäisriippuvuudesta, joka avaa
merkittäviä taloudellisen kanssakäymisen näkymiä. EU:n ja
Venäjän välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus tarjoaa
pohjan kaupalle, investoinneille ja taloudelliselle
yhteistyölle. On tärkeää, että sopimus saadaan toimimaan
käytännössä.
Suomen ja Venäjän raja, joka on toistaiseksi EU:n ainoa
yhteinen raja Venäjän kanssa, on tulevaisuuden laboratorio.
Olemme syystäkin ylpeitä maidemme rajaviranomaisten välisestä
yhteistyöstä ja rajalla vallitsevasta järjestyksestä. .
Olemme myös tyytyväisiä, että Suomi on tukenut Viroa
eurooppalaiset normit täyttävän rajavalvonnan luomisessa.
Panostamme tällä hetkellä yhdessä EU:n komission kanssa
erityisesti Latvian ja Liettuan rajavalvonnan kehittämiseen.
Suomen rajalla on käynnistynyt myös uraauurtava
tulliyhteistyö. Suomen ja EU:n tavoitteena on toimiva ja
turvallinen rajajärjestys, mikä on kasvavan taloudellisen
kanssakäymisen ehto. Tämä edellyttää selkeitä
pelisääntöjä ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista.
EU ja Suomi ovat valmiita tukemaan Venäjää modernin,
eurooppalaiset normit täyttävän tullilaitoksen
kehittämisessä. Rajalla on tilaa vain kahdelle viranomaiselle:
valtakunnanrajan turvallisuudesta vastaavalle rajavartiostolle
sekä ulkomaankaupan pelisääntöjä valvovalle tullille.
Yhteistyömme Venäjän kanssa on jo pitkään ulottunut
maantieteellisesti laajalle alueelle. Uusi Venäjä on avoin
Venäjä. Liikemiehet matkustavat ja käyvät kauppaa koko
valtakunnan alueella. Taloudellinen yhteistyö on avannut suorat
yhteydet Venäjän federaation subjekteihin. Ihmiset, tavarat ja
pääomat liikkuivat vapaasti Suomen suuriruhtinaanmaan ja
keisarikunnan tullirajan yli aina vuoteen 1917 saakka.
Bolshevikkien voitto Venäjällä ja Suomen itsenäistyminen
katkaisivat lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi kaiken
kanssakäymisen rajamme yli. Toisen maailmansodan jälkeen raja
aukeni aluksi tavaraliikenteelle ja myöhemmin myös
yksipuolisesti ihmisille. Vasta nyt, yli 70 vuoden tauon
jälkeen, maittemme välinen raja on jälleen auki suomalaisten
ja venäläisten vuorovaikutukselle.
Päätöksiä, joita ei tarvitse tehdä ylhäällä, siirretään
alas. Tämä on syvästi eurooppalaista ja EU:n
läheisyysperiaatteen mukaista. Venäjän federaation vakauttava
voima on keskuksen ja alueiden välinen vastuun- ja taakanjako.
Sen on tämän kesän kriisi osoittanut. Koskaan aiemmin ei
Venäjällä ole ollut suorilla vaaleilla valittuja aluejohtajia,
kuvernöörejä, jotka ovat toimistaan vastuussa äänestäjille.
Alueellinen yhteistyö on Euroopan unionille luonnollista.
Euroopan komissio osallistuu jo nyt Itämeren neuvoston ja
Barentsin euro-arktisen neuvoston työhön. Suomi on kohta
kymmenen vuotta ollut suoraan tekemisissä naapurialueidemme
johdon ja väestön kanssa. Tämä perustuu vuoden 1992
lähialuesopimukseen, joka on toiminut hyvin. Suorat yhteydet
Venäjälle ovat luoneet kokonaan uutta kanssakäymistä. Kyse on
vallankumouksen ja sotien katkaisemien yhteyksien
uudelleensolmimisesta.
Kun Murmanskin ja Kaliningradin alueen kuvernöörit tai Viipurin
ja Svetogorskin kaupunginjohtajat kääntyvät suomalaisten
naapuriensa puoleen, he soittavat tutuille
yhteistyökumppaneille, joihin he ovat vuosien mittaan oppineet
luottamaan. Soiton syy on selvä: Vastuu painaa raskaasti ja
kuvernöörit ja kaupunginjohtajat haluvat varmistaa, että he
kykenevät takaamaan haavoittuvimman väestönosansa huollon
tulevana talvena.
Paluuta entiseen ei ole. Suomi haluaa EU:ssa panostaa Venäjän
alue- ja paikallishallinnon kehittämiseen. Tämä on osa sitä
oikeusvaltion rakentamista, johon uusi Venäjä on omaehtoisesti
sitoutunut ja jota työtä erityisesti Euroopan neuvosto tukee.
Suorat yhteydet rajojen yli kertovat historiallisesta
kehityksestä, joka on tuonut vakautta maailmansotien
runtelemalle Euroopalle. Rajojen madaltuminen on sodanjälkeisen
eurooppalaisen integraation suurimpia saavutuksia.
Suomen historiallinen kokemus kiteytyy luonnolliseen
kanssakäymiseen ja kauppaan Venäjän kanssa. Tämä on myös
sen ajattelun ydin, jota me kutsumme Suomen eurooppalaiseksi
kutsumukseksi estää uusien rajalinjojen synty. EU:n ja
Venäjän välinen tiivistyvä kanssakäyminen ja
pitkäjänteinen taloudellinen yhteistyö kaventavat
olemassaolevia kuiluja.
Meneillään olevassa historiallisessa murroksessa Eurooppa
yhdentyy. Suomi ja kansainvälinen yhteisö tukevat Venäjän
yhtenäisyyttä sen tiellä kohtia demokratiaa ja oikeusvaltiota.
Näin luodaan edellytyksiä toimivalle liittovaltiolle.
Murenemisilmiöiden disintegration by default
estäminen tapahtuu parhaiten kehittämällä alueiden
edellytyksiä ja velvoitteita toimia federaation subjekteina
decentralisation by design.
Voimme täällä Pietarissa eurooppalaisessa metropolissa
aistia sen, että myös Venäjä löytää paikkansa
uudessa Euroopassa.