TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE
INSTITUTE FOR EAST-WEST STUDIES -SEMINAARIN AVAJAISISSA
PIETARISSA 8.10.1998

Kylmän sodan päättyminen on ollut suuri henkinen haaste. Vanhat keinot ja ennusteet eivät ole tarjonneet vastauksia. Tässä murroksessa luova analyysi ja hyvä yhteysverkosto ovat todellisia voimavaroja. Institute for East-West Studies on kohta kahden vuosikymmenen ajan täyttänyt tätä tehtävää menestyksellä. On mieluisaa käyttää puheenvuoro Pietarissa tässä seminaarissa

Pietarin kaupungilla on monilukuisia siteitä Suomen historiaan. Pietari Suuren päätös perustaa Venäjän uusi pääkaupunki Ruotsin kuningaskunnan alueelle tänne Neva-joen suistoon sinetöi pitkälle Suomen kehityksen kohti itsenäisyyttä. Kun Aleksanteri I, Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas, yhdessä autonomisen Suomen senaatin kanssa 1800-luvun alussa rakensivat Helsingin monumentaalisen keskustan, esikuvaksi otettiin Pietari.

Pushkin sanoi, että Pietarin perustaminen "puhkaisi ikkunan Eurooppaan". Venäjän suorin ja lyhin tie Eurooppaan kulkee jälleen Pietarin kautta. Tänään Pushkinin tarkoittama ikkuna on erityisesti Suomi. Vain runsaan sadan kilometrin päässä Pietarista sijaitseva EU:n ulkoraja on tänä päivänä Venäjän tärkein reitti Euroopan markkinoille.

Venäjän taloudellinen kriisi yhdistettynä maailmanlaajuisiin taloudellisiin ongelmiin vahvistaa Euroopan unionin "Pohjoisen ulottuvuuden" nimellä tunnetuksi tulleen aloitteen perusolettamuksen. Tämä olettamus voidaan ilmaista yhdellä sanalla - keskinäisriippuvuus. Ei Venäjänkään kokoinen valtio ole enää riippumaton kehityksestä Aasiassa tai Euroopassa. Globalisaatio ei ole siunaus tai kirous vaan tosiasia, jonka vaikutus tuntuu kaikilla aloilla.

Toin esille EU:n "Pohjoisen ulottuvuuden" perspektiivin puheessa, jonka pidin vuonna 1994 Virossa, Tarton yliopistokaupungissa. Nyt pohjoinen ulottuvuus on kehittymässä osaksi Euroopan unionin politiikkaa. Suomi tulee omalla puheenjohtajuuskaudellaan syksyllä 1999 panostamaan voimakkaasti EU:n Venäjä-politiikan kehittämiseen. Samalla me panostamme myös EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltain väliseen kolmikantayhteistyöhön kuten ydinturvan alalla ja rajat ylittävän rikollisuuden ehkäisemisessä.

Suomen ja EU:n arvioiden mukaan Venäjä selviää nykyisestä taloudellisesta ahdingosta parhaiten olemalla taloudellisessa vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa. Vientitulojen kasvattaminen edellyttää tuotannollisia investointeja, mikä taas vaatii Venäjän investointi-edellytysten radikaalia parantamista. Vain lisäämällä tulojaan Venäjä kykenee rakentamaan uutta teollisuutta, uudistamaan infrastruktuuriaan ja hoitamaan velkansa. Mahdollisuudet taloudelliseen kehitykseen ovat oleellisesti paremmat, jos ulkomaisten yritysten toimintamahdollisuudet ovat sellaiset, että ne voivat investoida tänne ja tuoda samalla uutta osaamista. Taloudellisia kriisejä ei ratkaista taloudellista kanssakäymistä vähentämällä vaan sitä lisäämällä.

Maailman sivu on nähty, että vaurautta syntyy vain työllä ja säästämällä. Toimiva markkinatalous edellyttää ennen pitkää oikeusvaltiota ja sitä tukevaa demokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Luonnonvaroiltaan rikkaalla ja korkean koulutus- ja tutkimustason omaavalla Venäjällä on edellytykset kääntää kehityksen suuntaa ja aloittaa vaurastuminen.

EU on Venäjän tärkein kauppakumppani. Puolan ja Baltian maiden jäsenyyden myötä laajentuvan EU:n ja Venäjän välinen kosketuspinta kasvaa entisestään. Ensi vuoden vaihteessa toteutuva EU:n yhteisen valuutan euron käyttöönotto tekee siitä myös Venäjän ulkomaankaupan keskeisen laskutusvaluutan. Suomi tuo Euroalueen pohjoiseen Eurooppaan. Euroalueen synty on jo nyt luonut vakautta, joka heijastuu myös sen ympäristöön.

Euroopan ja Venäjän keskinäinen riippuvuus on monitahoista. Korostan turvallisuutta ja sen uutta luonnetta. Suomenlahden ekologia ja Leningradin ydinvoimalan turvallisuus ovat esimerkkejä Suomelle. Euroopan lisääntyvän kaasuntuonnin tarve taas kertoo keskinäisriippuvuudesta, joka avaa merkittäviä taloudellisen kanssakäymisen näkymiä. EU:n ja Venäjän välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus tarjoaa pohjan kaupalle, investoinneille ja taloudelliselle yhteistyölle. On tärkeää, että sopimus saadaan toimimaan käytännössä.

Suomen ja Venäjän raja, joka on toistaiseksi EU:n ainoa yhteinen raja Venäjän kanssa, on tulevaisuuden laboratorio. Olemme syystäkin ylpeitä maidemme rajaviranomaisten välisestä yhteistyöstä ja rajalla vallitsevasta järjestyksestä. . Olemme myös tyytyväisiä, että Suomi on tukenut Viroa eurooppalaiset normit täyttävän rajavalvonnan luomisessa. Panostamme tällä hetkellä yhdessä EU:n komission kanssa erityisesti Latvian ja Liettuan rajavalvonnan kehittämiseen.

Suomen rajalla on käynnistynyt myös uraauurtava tulliyhteistyö. Suomen ja EU:n tavoitteena on toimiva ja turvallinen rajajärjestys, mikä on kasvavan taloudellisen kanssakäymisen ehto. Tämä edellyttää selkeitä pelisääntöjä ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista. EU ja Suomi ovat valmiita tukemaan Venäjää modernin, eurooppalaiset normit täyttävän tullilaitoksen kehittämisessä. Rajalla on tilaa vain kahdelle viranomaiselle: valtakunnanrajan turvallisuudesta vastaavalle rajavartiostolle sekä ulkomaankaupan pelisääntöjä valvovalle tullille.

Yhteistyömme Venäjän kanssa on jo pitkään ulottunut maantieteellisesti laajalle alueelle. Uusi Venäjä on avoin Venäjä. Liikemiehet matkustavat ja käyvät kauppaa koko valtakunnan alueella. Taloudellinen yhteistyö on avannut suorat yhteydet Venäjän federaation subjekteihin. Ihmiset, tavarat ja pääomat liikkuivat vapaasti Suomen suuriruhtinaanmaan ja keisarikunnan tullirajan yli aina vuoteen 1917 saakka. Bolshevikkien voitto Venäjällä ja Suomen itsenäistyminen katkaisivat lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi kaiken kanssakäymisen rajamme yli. Toisen maailmansodan jälkeen raja aukeni aluksi tavaraliikenteelle ja myöhemmin myös yksipuolisesti ihmisille. Vasta nyt, yli 70 vuoden tauon jälkeen, maittemme välinen raja on jälleen auki suomalaisten ja venäläisten vuorovaikutukselle.

Päätöksiä, joita ei tarvitse tehdä ylhäällä, siirretään alas. Tämä on syvästi eurooppalaista ja EU:n läheisyysperiaatteen mukaista. Venäjän federaation vakauttava voima on keskuksen ja alueiden välinen vastuun- ja taakanjako. Sen on tämän kesän kriisi osoittanut. Koskaan aiemmin ei Venäjällä ole ollut suorilla vaaleilla valittuja aluejohtajia, kuvernöörejä, jotka ovat toimistaan vastuussa äänestäjille.

Alueellinen yhteistyö on Euroopan unionille luonnollista. Euroopan komissio osallistuu jo nyt Itämeren neuvoston ja Barentsin euro-arktisen neuvoston työhön. Suomi on kohta kymmenen vuotta ollut suoraan tekemisissä naapurialueidemme johdon ja väestön kanssa. Tämä perustuu vuoden 1992 lähialuesopimukseen, joka on toiminut hyvin. Suorat yhteydet Venäjälle ovat luoneet kokonaan uutta kanssakäymistä. Kyse on vallankumouksen ja sotien katkaisemien yhteyksien uudelleensolmimisesta.

Kun Murmanskin ja Kaliningradin alueen kuvernöörit tai Viipurin ja Svetogorskin kaupunginjohtajat kääntyvät suomalaisten naapuriensa puoleen, he soittavat tutuille yhteistyökumppaneille, joihin he ovat vuosien mittaan oppineet luottamaan. Soiton syy on selvä: Vastuu painaa raskaasti ja kuvernöörit ja kaupunginjohtajat haluvat varmistaa, että he kykenevät takaamaan haavoittuvimman väestönosansa huollon tulevana talvena.

Paluuta entiseen ei ole. Suomi haluaa EU:ssa panostaa Venäjän alue- ja paikallishallinnon kehittämiseen. Tämä on osa sitä oikeusvaltion rakentamista, johon uusi Venäjä on omaehtoisesti sitoutunut ja jota työtä erityisesti Euroopan neuvosto tukee.

Suorat yhteydet rajojen yli kertovat historiallisesta kehityksestä, joka on tuonut vakautta maailmansotien runtelemalle Euroopalle. Rajojen madaltuminen on sodanjälkeisen eurooppalaisen integraation suurimpia saavutuksia.

Suomen historiallinen kokemus kiteytyy luonnolliseen kanssakäymiseen ja kauppaan Venäjän kanssa. Tämä on myös sen ajattelun ydin, jota me kutsumme Suomen eurooppalaiseksi kutsumukseksi estää uusien rajalinjojen synty. EU:n ja Venäjän välinen tiivistyvä kanssakäyminen ja pitkäjänteinen taloudellinen yhteistyö kaventavat olemassaolevia kuiluja.

Meneillään olevassa historiallisessa murroksessa Eurooppa yhdentyy. Suomi ja kansainvälinen yhteisö tukevat Venäjän yhtenäisyyttä sen tiellä kohtia demokratiaa ja oikeusvaltiota. Näin luodaan edellytyksiä toimivalle liittovaltiolle. Murenemisilmiöiden — disintegration by default — estäminen tapahtuu parhaiten kehittämällä alueiden edellytyksiä ja velvoitteita toimia federaation subjekteina — decentralisation by design.

Voimme täällä Pietarissa — eurooppalaisessa metropolissa — aistia sen, että myös Venäjä löytää paikkansa uudessa Euroopassa.