TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE 23.10.1998
SUOMALAISEN LAKIMIESYHDISTYKSEN 100-VUOTISJUHLASSA
Suomen oikeuskulttuuri kansainvälistyvässä maailmassa
Oikeus ja kansanvalta liittyvät kiinteästi toisiinsa. Oikeus
elää ihmisten varassa ja on luotu ihmistä varten. Oikeus ja
oikeudenmukaisuus toteutuvat kun siitä huolehtivat
korkeatasoiset lakimiehet ja -naiset. Suomalaisen
Lakimiesyhdistyksen 100-vuotisjuhla on merkittävä
virstanpylväs. Lakimiesyhdistyksellä on olennainen osa Suomen
historiassa ja maamme rakentamisessa oikeusvaltioksi. Yhdistyksen
piirissä ovat toimineet valtiosääntömme ja muiden keskeisten
lakien kirjoittajat, tasavaltamme ja sen oikeuselämän monet
johtohenkilöt.
Puhun tänään Suomen oikeuskulttuurin vahvuuksista
kansainvälistyvässä maailmassa. Olen jo aikaisemmassa
toiminnassani monesti kokenut, kuinka suuri merkitys oikeudella
on rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämisessä ja
vahvistamisessa sekä yleisimminkin kestävän kehityksen
turvaamisessa.
Viime vuosina on käynyt entistä selvemmäksi, että
oikeudellisten yhteyksien avaaminen on välttämätöntä
kulttuuristen ja taloudellisten suhteiden ja yleensäkin
kansainvälisen kanssakäymisen rakentamiseksi kestävälle
pohjalle. Suomi on osllistumassa entistä aktiivisemmin myös
kansainväliseen ihmisoikeuskeskusteluun.
Suomalaisen lakimieskunnan asiantuntemusta kysytään nykyään
hyvinkin vaativiin kansainvälisiin tehtäviin. Samalla kun
tämä on avannut uusia ulottuvuuksia, se asettaa
lakimieskunnalle kasvavia vaatimuksia. Hyvän ammatti- ja
kielitaidon lisäksi tarvitaan taitoa ja kykyä saavuttaa
yhteisesti hyväksyttävissä oleva tulos eri kulttuurien ja
oikeusjärjestelmien ristipaineessa sekä soveltaa yhteisesti
sovittuja kansainvälisiä normeja myös kansallisesti.
Ihmisoikeudet, mukaan lukien. vähemmistöoikeudet,
monipuoluedemokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat viime
vuosikymmeninä nousseet keskeisiksi kysymyksiksi niin hyvin
valtioiden välisessä kanssakäymisessä kuin hallitusten
suhteessa omaan väestöönsä. Turvallisuus on tänään
nähtävä laajana käsitteenä, sotilaallisia tekijöitä
laajempana kokonaisuutena, joka käsittää myös demokraattisen
ulottuvuuden ja ihmisoikeudet. Kestävää turvallisuutta ei voi
ajatella ilman ihmisoikeuksia.
Emme voi vaatia muilta enempää kuin mihin itse olemme
kansallisesti valmiita sitoutumaan. Uudistettu
perusoikeusjärjestelmämme antaa vankan pohjan kansainväliselle
toiminnallemme ihmisoikeuksien ja vähemmistöoikeuksien
edistämiseksi ja vahvistamiseksi.
Oikeusjärjestyksemme ja sen keskeiset periaatteet ovat
vuosisatojen kehityksen tulos. Ne ovat osa historiaamme ja koko
kansakunnan yhteistä perintöä. Jo pitkään ennen itsenäisen
Suomen syntymistä Suomen omat edustajat osallistuivat Ruotsin
valtiopäivillä lakien säätämiseen ja oikeusjärjestyksen
kehittämiseen yhdenvertaisina valtakunnan muiden osien
edustajien kanssa.
Kun Suomi erotettiin Ruotsista 1808-09 sodan seurauksena, sillä
oli siten oma oikeusjärjestelmänsä, jonka ylläpitämiseen
Venäjän keisari sitoutui. Kansakunta koki oikeusjärjestelmän
omakseen ja sen korvaaminen toisella olisi kohdannut suuria
vaikeuksia.
Suomen oikeusjärjestelmä on vahvasti ankkuroitunut
pohjoismaiseen oikeusajatteluun ja -perinteeseen. Kansalaisen
perusvapauksilla ja niiden kunnioittamisella on siten yhtä
vankka sija ja perinne Suomen oikeusjärjestelmässä kuin muissa
pohjoismaissa. Pohjoismaiden kesken pitkään harjoitettua
tiivistä lainsäädäntöyhteistyötä voidaan pitää
ainutlaatuisena maailmassa.
Kansainliitto oli ensimmäinen kansainvälinen järjestö, jonka
toimintaan Suomi osallistui itsenäisenä valtiona. Kansainliiton
yhteydessä toimi Pysyvä kansainvälinen tuomioistuin. Tämän
tuomioistuimen tuomariksi valittiin v. 1938 tunnettu suomalainen
kansainvälisen oikeuden asiantuntija ja entinen pääministeri
Rafael Erich. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa tuomioistuimen
jäsenenä - syksyllä 1939 syttyi talvisota ja tuomioistuimen
toiminta päättyi 1.1.1940.
Yhdistyneiden kansakuntien aikakaudella useita suomalaisia
lakimiehiä on valittu merkittäviin tehtäviin, joissa he ovat
voineet vaikuttaa kansainvälisen oikeuden kehittämiseen
ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi
Suomen oman oikeusperinteen ja lainsäädännön pohjalta.
Tässä yhteydessä haluaisin erityisesti mainita varatuomari
Helvi Sipilän, professori Erik Castrénin, professori Bengt
Bromsin ja oikeusneuvos E.J. Mannerin. Heidän lisäkseen
lukuisat suomalaiset juristit ovat viime vuosina aktiivisesti
osallistuneet ihmisoikeuksien suojaa lisäävien ja
vähemmistöjen asemaa parantavien uusien instrumenttien
laatimiseen kansainvälisessä yhteistyössä. Heidän
toimintansa piirtää samalla maailmalla kuvaa Suomesta maana,
joissa näitä oikeuksia kunnioitetaan ja noudatetaan.
Suomen osuus Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin
koollekutsumisessa 1975 oli ratkaiseva. Konferenssin
päätösasiakirja on edistänyt merkittävällä tavalla
ihmisoikeuksien kunnioittamista. Päätösasiakirjan
hyväksymisen seurauksena syntyi varsinkin Itä- ja
Keski-Euroopan sosialistisiin maihin ns. Helsinki-ryhmiä, jotka
vaativat hallituksiltaan ETYKin päätösasiakirjan
ihmisoikeusperiaatteiden noudattamista. Näin Helsinki ja Suomi
yhdistettiin ihmisoikeuksien edistämiseen, vaikka Suomi ei ollut
erityisesti panostanut juuri näiden periaatteiden edistämiseen
itse konferenssissa. Lokakuussa 1989 kaatui Berliinin muuri ja
kuukautta myöhemmin hyväksyttiin Pariisissa pidetyssä
ETYK-maiden valtionpäämiesten kokouksessa ns. Pariisin
peruskirja. Nämä kaksi tapahtumaa aloittivat Euroopassa uuden
aikakauden.
Vuosi 1989 oli monella tavalla vedenjakaja Suomen entistä
aktiivisemmalle osallistumiselle ihmisoikeuksien edistämiseen.
Liittyminen Euroopan neuvostoon ja sen myötä Euroopan
ihmisoikeussopimukseen antoi merkittävän sysäyksen suomalaisen
ihmisoikeuskulttuurin uudistumiselle. Euroopan
ihmisoikeussopimuksen hyväksyminen edellytti merkittäviä
muutoksia lainsäädäntöömme. Tämän lisäksi valtioneuvosto
asetti 1989 ylijohtaja K.J. Långin johtaman perusoikeuskomitean.
Komitean ja presidentti Pekka Hallbergin perusoikeustyöryhmän
työn pohjalta hallitusmuotoa muutettiin 1995 täsmentämällä
ja laajentamalla perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia
kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa viitoitetulla tavalla.
Keski- ja Itä-Euroopan valtiot näkivät Euroopan neuvostossa
järjestön, joka yhtäältä pystyisi auttamaan niitä hyvinkin
konkreettisesti uuden yhteiskuntajärjestelmän rakentamisessa
sekä toisaalta antaisi niille pääsyn Euroopan demokraattisten
valtioiden yhteisöön. Jäsenyys Euroopan neuvostossa ei
kuitenkaan ole automaattista. Hakijavaltion tulee sitoutua
kunnioittamaan eurooppalaisia arvoja, monipuoluedemokratiaa,
oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.
Euroopan neuvoston pyynnöstä olemme järjestäneet koulutusta
Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymistä koskevissa
kysymyksistä erikseen Baltian maille, Venäjälle ja Georgialle.
Euroopan neuvosto on monin tavoin muutoinkin käyttänyt
suomalaista juridista asiantuntemusta - esim. Tarja Halonen ja
Gunnar Jansson. Suomalaisia lakimiehiä ja -naisia on toiminut ja
toimii järjestön oikeudellisissa tehtävissä kuten EN:n
hankkeissa, joilla rakennetaan entisten sosialististen maiden
yhteiskuntien uusia perusteita. He ovat selvittäneet jäsenyyden
edellytyksiä; tehneet ehdotuksia uusien perustuslakien
perusoikeussäännöksistä; antaneet neuvoja kunnallishallinnon
järjestämisestä ja kunnallislainsäädännön laatimisesta;
sekä kouluttaneet tuomareita ja muita oikeusturvakoneiston
toimintaan osallistuvia henkilöitä. Suomalaiset asiantuntijat
ovat avustaneet myös vähemmistöjen asemaa sekä
kansalaisjärjestöjen toimintaa turvaavan ja sosiaalisia
oikeuksia koskevan lainsäädännön laatimista.
Suomen tavoitteena on ihmisoikeuksien edistäminen kaikkialla
maailmassa. Ihmisoikeudet eivät muodosta erillisiä saarekkeita
vaan ovat kiinteä osa kansainvälisten suhteiden ja yhteistyön
kokonaisuutta. Ei kuitenkaan riitä, että valtiot sopivat
keskenään ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen
kunnioittamisesta. Tarvitaan myös tehokkaita
seurantajärjestelmiä, joiden avulla voidaan tarkkailla
yksittäisten valtioiden käyttäytymistä. Suomen edustajat ovat
aktiivisesti olleet luomassa - ulkoministeri Tarja Halonen jopa
aloitteentekijänä - erilaisia Euroopan neuvoston
seurantajärjestelmiä, jotka täydentävät YK:n ihmisoikeuksien
valvontajärjestelmän toimintaa.
Kansainväliset ihmisoikeusnormit vaikuttavat Suomen
lainsäädäntöön ja tuomioistuinten ratkaisuihin. Suomi
raportoikin säännöllisesti YK:n ja Euroopan neuvoston
asianomaisille valvontaelimille oman lainsäädäntönsä
tilasta. Nämä kansalliset raportit ovat saaneet osakseen
kiitosta. Suomen omaksumaa käytäntöä antaa
kansalaisjärjestöille mahdollisuus keskustella
ihmisoikeussopimusten soveltamisesta Suomessa on pidetty
esimerkillisenä.
Perinteisesti kansainväliset tuomioistuimet ovat ratkaisseet
valtioiden välisiä kiistoja. Euroopan ihmisoikeussopimuksella
1950 annettiin yksilöille historiallinen mahdollisuus nostaa
kanteita omaa hallitustaan vastaan kansainvälisessä
tuomioistuimessa. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa
valtiot luovuttivat riippumattomalle kansainväliselle
tuomioistuimelle sitovan toimivallan tutkia ja päättää niihin
kohdistetuista sopimusrikkomusväitteistä. Euroopan neuvoston
ministerikomitea myös valvoo, että tuomioistuimen tuomio
pannaan täytäntöön. Lisäksi ministerikomitea voi
edellyttää ns. yleisiä toimenpiteitä, mukaan lukien
lainsäädännön muuttamista. Tuomioistuimen antamien
ratkaisujen valossa Suomen viranomaiset pyrkivät tarkistamaan
omaa toimintaansa ja korjaamaan havaittuja puutteita.
Yksilön mahdollisuus valittaa kokemistaan oikeudenloukkauksista
kansainvälisille elimille on toistaiseksi koskenut vain
kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Suomi on perinteisesti
nähnyt ihmisoikeudet laaja-alaisena kokonaisuutena. Suomen
perusoikeusjärjestelmän eräs vahvuus on siinä, että ihmisten
vapautta, turvallisuutta ja osallistumisoikeuksia sekä toisaalta
taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia samoin
kuin ympäristöön liittyviä oikeuksia voidaan tarkastella
yhtenä kokonaisuutena.
Kaikkien ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, jakamattomuus ja
samanarvoisuus on kansainvälisesti tunnustettu. Minusta on
rohkaisevaa, että nyt on alettu keskustella myös taloudellisia,
sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia koskevien
kansainvälisten sopimusten vahvistamisesta. Euroopan neuvostossa
on jo otettu konkreettinen askel: heinäkuun alusta tuli voimaan
Euroopan sosiaalisen peruskirjan lisäpöytäkirja koskien ns.
järjestökanteluja. Kansainväliset ja kansalliset
työmarkkinajärjestöt sekä muut kansalaisjärjestöt voivat
vastedes osallistua sosiaalisten oikeuksien valvontaan
kantelemalla Euroopan neuvostolle tapauksissa, joissa ne
katsovat, että peruskirjaa on toteutettu epätyydyttävästi
jossain sopimusvaltiossa. Suomen panos järjestökantelujen
aikaansaamiseksi on ollut keskeinen.
Toisin kuin Rafael Erichin aikana tai vielä kymmenenkin vuotta
sitten, ovat kansainväliset tuomioistuimet tänään osa monen
juristin arkipäivää kaikissa lakimiehen perinteisissä
rooleissa: yksityisen osapuolen, Suomen hallituksen tai
kansainvälisen järjestön lainopillisena edustajana taikka
tuomioistuimen tuomarina tai muussa tehtävässä. Suomi on
pystynyt tarjoamaan korkeatasoisia juristeja kansainvälisiin
tuomarintehtäviin: Raimo Pekkasen ja Matti Pellonpään Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen, Leif Sevónin ja Virpi Tiilin
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimiin ja Bengt Bromsin
Yhdysvaltain ja Iranin väliseen välitystuomioistuimeen.
Amsterdamin sopimuksessa Euroopan unioni on sitoutumassa
perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen. Suomen
perusoikeusuudistus 1995 vaikutti osaltaan Amsterdamin sopimuksen
sisältöön. Suomi esitti neuvotteluissa sopimukseen
määräystä, joka hyvin pitkälti vastasi hallitusmuodon
uudistettua laajaa syrjintäkieltoa hallitusmuodon 5
pykälässä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Amsterdamin sopimukseen sisältyy nyttemmin hyvin
samankaltainen määräys, josta tulee osa unionin oikeutta ensi
vuonna, kun sopimus tulee voimaan.
Perusoikeusuudistus oli käänteentekevä monessakin mielessä ja
on selkeästi kehittänyt ihmisoikeuskulttuuriamme. Perusoikeudet
kattavat nyt kaikki Suomen oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvat.
Säännösten kattavuus laajeni olennaisesti, sillä perinteisten
kansalaisoikeuksien rinnalle otettiin mukaan myös taloudellisia,
sosiaalisia ja sivistyksellisiä perusoikeuksia. Esimerkiksi
vähemmistöjen oikeudet on nyt muotoiltu myönteistä
kansainvälistäkin kiinnostusta herättäneellä tavalla. On
myös merkittävää, että perusoikeuksien asemaa vahvistettiin.
Hallitusmuodon 16a §:n mukaan julkisen vallan on turvattava
perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä
lähtökohta on syytä ottaa vakavasti. Perusoikeuksien
tosiasiallinen toteutuminen edellyttää julkisen vallan
aktiivisia toimenpiteitä.
Oman ihmisoikeuskulttuurimme vahvistuminen antaa meille
mahdollisuuksia aiempaa laajemmin tarjota yhteistyötä ja tukea
myös muille. Suomen kokemuksiin ja asiantuntemukseen
oikeusalalla kohdistuukin tätä nykyä suurta mielenkiintoa.
Ihmisoikeuksien, mukaan lukien vähemmistöjen oikeuksien ja
demokratian vahvistaminen ovat myös yksi Suomen
kehitysyhteistyön keskeisiä tavoitteita.
Pienen, mutta vahvan oikeusvaltion etuna on, että voimme toimia
ikään kuin oikeuden kehityksen laboratoriona ja välittää
tietoa omista kokemuksistamme. Niiden pohjalta vuoropuhelu on
todellista ja saavuttaa yleistä tunnustusta. Meillä on kaikki
edellytykset osallistua entistä syvällisemmin kansainväliseen
keskusteluun niin kahdenvälisessä kanssakäymisessä kuin
yhteisesti myös Euroopan unionin piirissä.
Kokemukset oikeusalan yhteistyöstä Kiinan kanssa ovat olleet
myönteisiä. Näkemyksiä on voitu vaihtaa ja myös vaikeita
asioita käsitellä avoimen keskusteluilmapiirin vallitessa.
Yhteisenä pyrkimyksenä on ollut oikeusvaltion toiminnan
perusperiaatteiden selventäminen.
Mittasuhteet Kiinan kokoisessa valtiossa ovat valtavat, ja
muutokset vievät aikansa. Kiina on kuitenkin selkeästi
ilmaissut valmiutensa liittyä kiinteämmin kansainväliseen
ihmisoikeuksien suojajärjestelmään. Kiina on ratifioimassa
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia
koskevaa yleissopimusta ja on äskettäin allekirjoittanut YK:n
kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen. Kiina on
osoittanut jo kiinnostusta saada oikeudellista tietoa siitä,
miten ihmisoikeusvelvoitteiden edellyttämät
lainsäädäntöuudistukset ja järjestelmän kehittäminen
meillä Suomessa on toteutettu.
Monesti asiallinen vuoropuhelu ja käytännön yhteistyö on
tuloksellisempaa kuin tuomitseminen ja painostus. Ihmisoikeudet
ovat aidosti yleismaailmallisia. Tämä antaa meille oikeuden ja
samalla myös velvollisuuden välittää siitä, miten
ihmisyksilön oikeudet toteutuvat myös muualla kuin täällä
Suomessa.
Satavuotisjuhlissa on tavoiteltava perspektiiviä yli
aikakausien. Dante kirjoitti 600 vuotta sitten olevansa maailman
kansalainen. Se on vieläkin enemmän utopiaa kuin ennakoitava
todellisuus, vaikka me suomalaisetkin olemme jo sekä Suomen
että Euroopan unionin kansalaisia. Euroopan unionin kansalaisuus
velvoittaa meitä entistä aktiivisemmin osallistumaan
eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan - kansalaisten Euroopan - ja
oikeuden kehittämiseen.
Kansainvälinen osallistuminen edellyttää vahvaa kansallista
itsetuntoa. Tuskin voidaan ajatella globaalia oikeutta ja
arvokeskusteluakaan, ellei se perustu vahvaan oikeudentuntoon
sekä ihmisen arvon ja yleisen oikeudenmukaisuuden takaamiseen jo
lähipiirissä. Kansainvälistymisessä on kysymys suomalaisen
oikeuskulttuurin avaamisesta vuorovaikutukseen, ei ulkomaisten
mallien tuomisesta. Oman oikeuskulttuurin vaaliminen on aina
etusijalla.
Arvoisa juhlayleisö,
Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa presidentti
K.J. Ståhlberg esitti tervehdyksen yhdistystä perustaneiden
lakimiesten puolesta vuosikymmenten takaa. Hän onnitteli
yhdistystä siitä, "mitä se oli aikaansaanut Suomen lain
ja oikeuden tuntemiseksi ja kehittämiseksi sekä arvoon ja
voimaan saattamiseksi kansamme elämässä".
Tässä juhlassa viisi vuosikymmentä myöhemmin voimme edelleen
luottavaisin mielin arvioida oikeuskulttuurimme rakentavaa
merkitystä kansainvälistyvässä maailmassa. On arvokasta,
että Suomen lakimieskunta perinteitä kunnioittaen, mutta
tulevaisuuteen katsoen, vaalii ja vahvistaa ihmisten vapautta ja
oikeuksia maassa ja maailmalla.
Toivotan Suomalaiselle Lakimiesyhdistykselle ja sen jäsenille
parhainta menestystä.