TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN ALUSTUS
"TACITO VOLENTE - TACITUKSEN TAHDOSTA VÄLIMERELTÄ ITÄMERELLE" -SEMINAARISSA
TALLINNASSA 12.11.1998

"SUOMEN JA VIRON ASEMA TÄMÄN PÄIVÄN EUROOPASSA"

Haluan aluksi ilmaista iloni mahdollisuudesta jälleen kerran vierailla täällä kauniissa Tallinnassa ja tuoda tervehdykseni Suomen Viron-Instituutin seminaariin.

Olemme suurella mielihyvällä seuranneet meille tärkeän naapurimaan Viron kehitystä ja tunteneet ylpeyttäkin sukulaiskansamme tuloksekkaista ponnisteluista.

Suomen ja Viron suhde on löytämässä vasta nyt, kylmän sodan jälkeen ja Euroopan yhdentyessä, todellisen merkityksensä. Tämän seminaarin tehtävä onkin tässä mielessä kiehtova.


Emme unohda historiaa, mutta katsomme eteenpäin.

Viron ja Suomen historiallinen yhteys kantoi hedelmää Viron käynnistäessä EU-hankkeensa. Nyt ymmärrämme, mikä merkitys oli neuvostokauden aikana vaikeissa oloissa ylläpidetyillä yhteyksillä kansalaistemme välillä.

Taloudellisesti Suomi ja Viro ovat miltei yhtä markkina-aluetta, mihin Viron avoin talous on suonut mahdollisuuden. Suomalaisten investoinnit ovat säilyneet korkealla tasolla, ja nyt käsillä alkaa olla aika, jolloin yhä useampi yritys siirtyy täysin virolaiseen johtoon. Oppimisprosessin vauhti on ollut huima.

Poliittiset yhteydet ovat siirtyneet tasolle, joka yhä enemmän alkaa muistuttaa suhteitamme pohjoismaihin. Tarve yhteydenpitoon on ilmeinen ja tulevaisuudessa yhä lisääntyvä. Meille molemmille on olennaisen tärkeää tietää, mitä Suomenlahden eri puolilla ajatellaan ja puhutaan. Näkemysten koordinointikin on ollut helppoa. Ovathan kansalliset intressimme hyvin yhteneväiset.

Ihmisten väliset yhteydet ovat kuitenkin kaiken pohja. Ystävyyssuhteet lahden yli ovat entisestään lisääntyneet ja monipuolistuneet.

Viisumivapauden myötä matkustaminen on ratkaisevasti helpottunut.

Viisumivapaus oli maidemme välisille suhteille tärkeämpää kuin taisimme ymmärtääkään. Monet näkivät sen lainsäädännöllisenä päätöksenä, mutta itse asiassa kyse oli paljosta enemmästä. Suomalaiselle matkustusvapaus oli ollut jo niin kauan itsestäänselvä oikeus, kun taas virolaiselle harvojen etuoikeus. Viisumivapaudella on symbolistakin merkitystä. Suomella on viisumivapausajan kokemuksista vain hyvää sanottavaa. Euroopan unioni panee tälle painoa.


Viron EU-jäsenyys on Suomen tavoite. Tätä tavoitetta tukee myös lähialueyhteistyömme, jonka painopisteitä tähän saakka ovat olleet ympäristö ja maatalous, mutta jota entistä selkeämmin ollaan nyt suuntaamassa nimenomaan EU-jäsenyysvalmisteluihin. Suomi toivoo, että jäsenyysneuvottelut voidaan pian aloittaa myös Latvian ja Liettuan kanssa. Komission tuore edistymisraportti on tässä mielessä erittäin rohkaiseva.

EU on poliittisesti sitoutunut laajentumiseen. Neuvottelut on nyt käynnistetty. Suomi sitoutuu työskentelemään EU:n laajentumisen häiriöttömän edistymisen puolesta.

Euroopan unionin on oltava kansalaisten yhteisö. Samalla sen instituutioiden on keskityttävä vain niille kuuluviin tehtäviin. EU turvaa sen, että jäsenmaiden elinvoima vahvistuu. On ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltioiden sisäinen EU-keskustelu käydään mahdollisimman perusteellisesti jo ennen jäsenyyden toteutumista. Kansalaisten tulee tietää, mitä tuleva jäsenyys todella merkitsee, niin veronmaksajan ja kuluttajan kukkarossa kuin valtiollisella ja poliittisella tasolla.


Itämeri on vuosisatojen historiassa ollut sekä jakava että yhdistävä tekijä. Kuluva vuosikymmen muutti myös turvallisuuspoliittista keskustelua Itämeren piirissä.

EU-jäsenyyden kautta Suomen asema selkiintyi ja vahvistui. Euron syntyminen luo lopulta EU:sta taloudellisen ja poliittisen vakausyhteisön, jolla on maailmanlaajuinen rooli. Sen kehittäminen on suuri haaste.

Baltian maissa turvallisuustilannetta ryhdyttiin pohtimaan Neuvostoliiton hajottua ja maiden itsenäisyyden palattua puhtaalta pöydältä.

Uskottava kansallinen puolustuskyky on yksi suvereniteetin perusteista. Puolustusvoimienne kehittäminen on suuri haaste. Suomessa koulutetut upseerit ovat kyenneet auttamaan tässä työssä. Suomi on ollut erittäin tyytyväinen puolustusalan yhteistyömme tuloksiin.

Suomi ja Viro ovat aktiivisesti mukana ns. Baltsea-yhteistyössä, jolla Baltian maille suunnattua puolustusalan tukea pyritään koordinoimaan.

Suomea ja Ruotsia kiinnostaa Baltian alueen vakaus. Itämerta ei saa käsitellä Euroopassa turvallisuuspoliittisena erillisalueena. Tältä pohjalta syntyivät yhteiset aloitteemme luottamusta lisäävistä toimista Itämeren alueella. Olemme huomanneet, että näkemyksiämme on arvostettu.


Itämeren alueesta on mahdotonta puhua mainitsematta yhteistä naapuriamme Venäjää. Venäjän kriisi on syvä. Kansalaisyhteiskuntia ei ole, tai ne ovat hyvin heikkoja. Maan taloudellinen vuorovaikutus muun maailman kanssa on kuitenkin välttämätöntä. Eristäytymisellä Venäjä ei voita mitään. Luonnonrikkauksiensa ja koulutetun väestönsä avulla maa voi muuttaa talouskehityksen suuntaa.

Suomen ja Euroopan kannalta on tärkeää, että Venäjä arvioi neuvostokautta rehellisesti. Presidentti Jeltsinin selkeä toteamus siitä, että Neuvostoliitto toimi väärin hyökätessään syksyllä 1939 Suomeen, vahvisti Suomen ja Venäjän suhteiden perustaa. Venäjän ja Jeltsinin rooli oli keskeinen, kun Baltian maat palauttivat itsenäisyytensä Neuvostoliiton hajoamisen aikaan. Yhteistyön lisäämisen kannalta olisi tärkeää, että Venäjä ulottaisi neuvostokauden virheiden arvioinnin myös Baltian maihin.

Euroopan unionin laajentuminen takaa varmimmin kaupan kasvun Venäjän ja sen naapurien kesken. Lisäksi keskinäisriippuvuus vahvistuu turvallisuuden uusien haasteiden seurauksena.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa esittämästäni pohjoisen ulottuvuuden näköalasta Tarton yliopistossa vuonna 1994. Siitä on parhaillaan muodostumassa Euroopan unionin politiikkaa. Aloite pohjautuu EU:n perusperiaatteisiin eli rauhan ja vakauden ylläpitämiseen taloudellisen yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden kautta. Uskon aloitteen vaikuttavan kaikin puolin myönteisesti sekä alueemme että koko Euroopan kehitykseen.

Viron, Latvian ja Liettuan suhteiden myönteinen kehitys Venäjän kanssa on tärkeää koko Euroopalle. Rajasopimus on toistaiseksi allekirjoitettuna vasta Venäjän ja Liettuan välillä, eikä sitäkään ole vielä duumassa ratifioitu. Toivomme, että Viron ja Latvian rajasopimukset saadaan pian allekirjoitettua ja voimaan. Rajasopimus on kahden suvereenin naapurivallan välinen perussopimus ja sellaisena tärkeä, vaikkei sen puuttuminen olekaan, kuten tiedämme, este esimerkiksi EU-jäsenyysneuvotteluille.

Venäjänkielisen kansanosan tilanne nimenomaan Virossa ja Latviassa on hiertänyt maiden Venäjä-suhteita alusta saakka. Suomi voi vain viitata ETYJin vähemmistövaltuutettu Max van der Stoelin lausumiin, joiden pohjalta ongelmat ovat yksi toisensa jälkeen saaneet ratkaisunsa. Tuorein esimerkki tästä on Latvian kansanäänestystulos, joka lopullisesti siunasi lasten kansalaistamista koskevan lain. Virossa vastaava lakiesitys on vielä Riigikogun käsiteltävänä.

Suomi on tyytyväisyydellä seurannut Viron toimia vähemmistöintegraation edistämiseksi, ja erityisen iloisia olemme olleet painotuksista lapsiin ja nuorisoon. Integraatio on seuraavan sukupolven asia eikä ilman koululaitoksen uudelleenorganisointia voida odottaa kestävää kehitystä. Lasten ja nuorten oman identiteetin säilymisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista on huolehdittava. Tasapainoisesta nuoresta kasvaa tasapainoinen kansalainen.


Historia on erottanut Suomen ja Viron; Euroopan uusi kehitys saattaa meidät yhteen. Pienet valtiot ovat nousseet tasa-arvoiseen asemaan maanosan suurten joukossa. Kukaan ei enää sanele toisten kohtaloita. Yhteiset rakenteet takaavat laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden. Tällaisen Euroopan puolesta Suomi ja Viro tekevät työtä yhteisten pöytien ääressä.


Fennofiilit tiivistivät viime vuosisadan Suomessa ohjelmansa: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."

Virolainen, Suomessakin vaikuttanut runoilija Gustav Suits muotoili tämän vuosisadan alussa oman maansa sivistyneistön tavoitteen jo astetta kansainvälisemmin: "Olkaamme virolaisia, mutta tulkaamme myös eurooppalaisiksi." ["Olgem eestlased, aga saagem ka eurooplasteks."]

Nyt 21. vuosisadan kynnyksellä voisimme asettaa uuden päämäärän: "Olkaamme eurooppalaisia, mutta pysykäämme myös suomalaisina ja virolaisina."