TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE
KANSAINVÄLISEN OLYMPIAKOMITEAN ARVIOINTITOIMIKUNNAN JÄSENILLE
17.11.1998 PRESIDENTINLINNASSA

Tuskin minkään maan historiassa urheilulla on yhtä merkittävä ja tärkeä asema kuin Suomessa. Urheilun kautta rakensimme kansallista identiteettiämme vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenten aikana sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Suomessa urheilun voimakas läpimurto ja valtiollisen itsenäisyyden perustan luominen tapahtui täsmälleen samaan aikaan. Taiteessa tämä historiallinen aikakausi tunnetaan kansallisromantiikasta. Silloin luotiin Suomen taiteen tärkeimmät kansallisaarteet. Urheilussa koko Suomi tempautui mukaan olympiamenestykseen ja -hurmaan, jonka ylväs keulakuva oli unohtumaton Paavo Nurmi, meidän suomalaisten ja monien muidenkin mielestä vuosisatamme suurin urheilija.

Nyt tähtäämme uudelle vuosituhannelle, mutta olympiainnostus ei koskaan ole laantunut Suomessa. Olympiakisojen ja olympia-aatteen voima ja merkitys maassamme on jatkuvasti vahva ja kouriintuntuva. Se on erottamaton osa historiaamme, identiteettiämme ja kansallista tietoisuuttamme. Se on erottamaton osa jokaisen suomalaisen kokemuspiiriä. Kaikkialla maailmassa olympiakisat ovat urheilu- ja mediatapahtuma vailla vertaa, mutta Suomessa mukana on vielä ylimääräinen annos jotakin aivan erityistä ja olennaista. Tämä kansakunta on syntynyt ja aikuistunut olympia-aatteen ja -kisojen rinnalla.

Suomen urheiluhistorian ikimuistoisimpia hetkiä on Helsingin olympiakisojen avajaiset vuonna 1952: Paavo Nurmi kiertää olympiastadionin rataa olympiasoihtu kädessään, urheilijoiden rivistöt hajoavat avajaisissa täydellisesti ainoan kerran olympialaisten historiassa, kaikki haluavat nähdä maailman suurimman urheilijan. Kun Paavo Nurmi sitten kohottaa soihtunsa ja olympiatuli syttyy, on Suomen urheilun suurin unelma toteutunut. Tämä tähän astisen urheiluhistoriamme suurin hetki oli myös symbolinen lähtölaukaus uuden, kansainvälisyyteen avautuvan, nykyaikaisen Suomen synnylle.

Olen halunnut kertoa tämän vahvistaakseni käsitystänne Suomesta olympiaurheilun maana, jonka historiaa ei voi kertoa eikä ymmärtää ilman olympiahengen vaikutusta ja merkitystä.

Helsinki hakee nyt vuoden 2006 talviolympiakisoja. Tämä on jälleen suuri yhteinen unelma ja hanke, jonka takana ovat niin valtiovalta kuin laajat kansalaispiirit. Olympialaisten talvikisojen järjestäminen Helsingissä olisi kansallinen täyttymys. Helsingistä tulisi samalla ensimmäinen kaupunki, jossa olisi järjestetty sekä kesä- että talviolympiakisat. Suomihan on maa, jossa luonnonolosuhteet sallivat kesä- ja talviurheilulajien tasavertaisen harrastamisen ja kilpailutoiminnan. Suomalaisten urheilijoiden menestys olympialaisissa on myös ollut yhtä vahvaa niin kesä- kuin talvilajeissakin.

Vuoden 2006 talviolympiakisat Helsingissä eivät kuitenkaan ole yksinomaan kansallinen unelma ja päämäärä. Voimme perustellusti sanoa, että Suomi on myös velkaa kansainväliselle olympialiikkeelle. Onko meillä nyt mahdollisuus antaa kansainväliselle olympialiikkeelle jotakin uutta ja merkityksellistä, historiallisesti kestävää ja olennaista?

Minä uskon niin. Minulla on pitkä ja monipuolinen kokemus kansainvälisissä diplomaattisissa tehtävissä. Tunnen ja tiedän miten kansainvälistä yhteisymmärrystä ja kansainvälisten suhteiden myönteistä kehitystä voidaan parhaiten vahvistaa ja edistää. Siksi tiedän myös, että kansainvälisellä olympialiikkeellä ja Kansainvälisellä Olympiakomitealla on tässä katsannossa suuri merkitys. Olympialiikkeen kansainvälisyyttä, rauhaa ja ystävyyttä korostava rooli on tärkeä yhdistävä tekijä koko maailmassa. Olympialiikkeen solidaarisuustyö antaa uskoa ja eväitä kaikissa niissä maissa, jotka ovat vasta rakentamassa kansallisen olemassaolonsa perustaa ja identiteettiään – kuten Suomi vuosisadan alussa. Olympiaurheilu tavoittaa maailman kaikki kansakunnat ja yhdistää niitä.

Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että kansainvälisen olympialiikkeen mahdollisuudet tuoda sanomaansa esille yhä vahvistuvat. Yksi kansainvälisen olympialiikkeen arvovallan ulottuvuus on sen ekologiset vaikutukset ja ennen kaikkea ekologinen esimerkki. Suurten urheilutapahtumien järjestäminen luonnon ekologista harmoniaa ja kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen on urheilun suuri haaste. Ja tiennäyttäjänä tulisi toimia juuri Kansainvälisen Olympiakomitean!

Se tosiseikka, että Helsingissä käytännöllisesti katsoen kaikki suorituspaikat ovat valmiina, antaa meille oikeuden puhua ekologisesti kestävästä vaihtoehdosta. Tuo vaihtoehto on myös suuntaa-antava ja tulevaisuutta ajatellen kansainvälisesti rakentava valinta.

Suomi on suuri talviurheilumaa, jossa lumi ja jää ovat osa luontomme kiertokulkua. Suomesta kuitenkin puuttuvat korkeat vuoret. Merkitseekö tämä sitä, että suuren unelmamme täyttyminen, talviolympiakisojen järjestäminen, olisi mahdotonta?

Onneksi ei! Kansainvälinen Olympiakomitea on arvostetun puheenjohtajansa Juan Antonio Samaranchin johdolla tehnyt mahdolliseksi jakaa kisojen suorituspaikat vaikka kahden maan kesken.

Kokemus osoittaa, että talviolympiakisoissa on asiallisesti ottaen mahdotonta järjestää kaikkia lajeja yhteen kaupunkiin, kaikkia urheilijoita yhteen olympiakylään tai koko mediaa yhteen mediakylään. Talviolympiakisojen tulevaisuutta on tässä suhteessa tarkasteltava avoimesti ja myös ekologiset näkökohdat huomioonottaen.

Kisojen jakaminen, jota aikaisemmin ei käytännössä ole kokeiltu, saa monen urheiluihmisen kuitenkin empimään. Minä kuitenkin uskon, että juuri Helsinki ja Lillehammer voisivat toimia kisojen jakamisen ihanteellisena mallina. Sen takaavat Suomen ja Norjan talviurheiluhistoria ja urheilua rakastavat kansat. Sen takaa kokemuksemme suurten urheilutapahtumien järjestäjänä. Sen takaa halumme olla myönteisesti kehittämässä kansainvälistä olympialiikettä ja tukemassa sen tavoitteita.

Vuonna 2006 nopeasti kehittyvän teknologian merkitys on jälleen uudella tasolla. Tasolla, joka vaikuttaa myös olympiakisojen näkyvyyteen ja vaikuttavuuteen. Tärkeää on, että Kansainvälinen Olympiakomitea toimii edelläkävijänä urheilun, median ja telekommunikaation uusien mahdollisuuksien hyväksikäytössä - roolissa, joka sille sopii ja jonka tulisi kaikissa olympiakisoissa näkyä ja vahvistua. Suomi on maailman johtava maa mitä tulee uuden teknologian, erityisesti telekommunikaation ja tietoliikenteen kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Telekommunikaation voimin luotu Helsingin ja Lillehammerin yhteinen kisakylä on haaste, jonka otamme mielihyvin vastaan.

Urheilussa kuuluu tähdätä voittoon. Sen pitää kuitenkin tapahtua reilun pelin hengessä ja kanssakilpailijoita kunnioittaen. Vuoden 2006 talviolympiakisojen kaikki hakijat edustavat suurenmoista urheilullista ja organisatorista osaamista. Urheilevan Suomen valtionpäämiehenä ja suomalaisten mielialat hyvin tuntevana uskallan väittää, että Helsinki voisi antaa kisoille sellaista lisäarvoa, jota muualta ei löydy.

Lisäarvoa, joka liittyy aidosti olympiahistoriaan, -henkeen ja -aatteeseen. Jotakin, joka saa kaikki suomalaiset maailmanmestari Mika Häkkisestä maailmaankuuluun sopraanoon Karita Mattilaan, valtionpäämiehestä pienimpiin koululaisiin tuntemaan sisällään hehkua ja innostusta. Mahdollisuus luoda jotain ainutkertaista ja mieliinpainuvaa kansallista ja olympiahistoriaa antaa meille voimaa, mutta myös nöyryyttä, jota onnistuminen ja rehellinen sitoutuminen olympia-aatteeseen ja sen kehittämiseen edellyttää.

Unelma elää: sitoa yhteen kesä- ja talviolympiakisojen fantastinen kansainvälinen traditio yhdessä paikassa. Paavo Nurmi saa seuraajan, olympiatuli syttyy jälleen Helsingin olympiastadionilla. Tämä on meidän unelmamme. Toteuttakaamme se yhdessä.