TASAVALLAN
PRESIDENTIN PUHE 18.11.1998
AKTIIVIKANSALAISENA KANSALAISJÄRJESTÖSSÄ
-TYÖLLISYYSSEMINAARISSA
Kiitän Suomen Liikunta ja
Urheilu ry:tä ja erityisesti sen työllisyystyöryhmän
puheenjohtajaa Matti Ahdetta tämän seminaarin
järjestämisestä. Seminaarissa arvioidaan
kansalaisjärjestöjen työllistämishankkeiden tähän astisia
saavutuksia ja kansalaisaktiivisuuden kehittämismahdollisuuksia
työllisyyden parantamiseksi. SLU:n 1996 käynnistämää Työtä
ja elämänlaatua liikunnasta -työllistämishanke on vajaassa
kolmessa vuodessa työllistänyt 5100 työtöntä. SLU ryhtyi
rohkeasti toteuttamaan ajatuksia, joita olin esittänyt kolmannen
sektorin työllistämismahdollisuuksista. Arvokkaan panoksensa
tähän yhteiseen ponnistukseen ovat antaneet myös
työministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, verohallitus,
kunnat, työmarkkina- ja eräät kansalaisjärjestöt
(SPARK-hanke) ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Odotan
myönteisiä uutisia myös tältä suunnalta
Lamasta nousuun
Suomen talouden syvä lama 1990-luvun alkuvuosina ja sen
vakavat seuraamukset työmarkkinoilla herättivät
hämmästystä. Miten on mahdollista, että teollistunut maa
ajautuu neljässä vuodessa täystyöllisyydestä
massatyöttömyyteen. Lähimmät vertailukohdat löytyvät
1930-luvun alun kansainvälisen laman vuosilta.
Nyt olemme päässeet hyvälle kehitysuralle. Suomen talouden
nousu lamasta on ollut ainutlaatuisen ripeää. Vuodesta 1994
lähtien tuotannon kasvu on ollut ennätyksellisen nopeaa,
kansantalouden ulkomainen nettovelka on merkittävästi
supistunut, kuluttajahintojen nousu on ollut vähäistä,
työllisyys on kääntynyt selvään nousuun ja työttömyys on
alenemassa.
Työllisyyden kehitys ei ole kuitenkaan vastannut talouden
hyvää kehitystä. Työtä työllisyyden kohentamiseksi on
määrätietoisesti jatkettava. Suomen työttömyysaste on
kuluvana vuonna jo lähes EU:n keskitasoa. Tämä on saavutus,
jota kyllä kelpaa esitellä, vaikka olemmekin vielä jäljessä
1980-luvun lopun työllisyydestä. Tästä kiitos myös
kansalaisjärjestöille, jotka ovat osallistuneet omalla
panoksellaan työllisyyden parantamiseen.
Talouden ja työllisyyden myönteisen kehityksen aikaansaaminen
on vaatinut määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä.
Hallitus asetti 1995 tavoitteeksi puolittaa työttömyys
vaalikauden aikana. Se otti hallitusohjelmaansa ja monivuotiseen
työllisyysohjelmaansa monia Pekkasen työryhmän esityksiä.
Näillä toimilla on ollut merkittäviä työllisyyttä
parantavia vaikutuksia. Ne ovat antaneet kansalaisille selkeän
signaalin siitä, että valtiovalta tekee parhaansa
työttömyyden alentamiseksi.
Hyvä työllisyys ei toteudu pelkästään hallituksen
päätöksillä, vaan siihen tarvitaan muutakin. Kuten täällä
esillä olevat työllisyyshankkeet osoittavat, myös aktiiviset
ja aloitteelliset kansalaisjärjestöt voivat merkittävällä
tavalla parantaa työllisyyttä. Jokainen työpaikka on
kullanarvoinen, kun pyrimme torjumaan pitkäaikais- ja
nuorisotyöttömyyttä sekä estämään syrjäytymistä ja
passivoitumista. Tämä on juuri sitä kansalaisaktiivisuutta,
jota Suomessa tarvitaan asioiden kuntoon saattamiseksi.
Tasavallan Presidentin työllisyystyöryhmä
Kun aloitin nykyisen tehtäväni hoitamisen, tunsin
velvollisuudekseni tarttua työttömyysongelman hoitamiseen.
Koska presidentin keinot vaikuttaa talouspolitiikkaan ovat
rajalliset, halusin muotoilla tavoiteohjelman, jota varsinaiset
talouspolitiikan vastuulliset voivat sitten ryhtyä toteuttamaan.
Asetin kesäkuussa 1994 diplomi-insinööri Matti Pekkasen
johtaman työryhmän, jonka jäseniksi kutsuin talouselämän ja
yhteiskunnan vaikuttajia. Työryhmän kartoitti työttömyyden
pysyvän alentamisen tiellä olevia esteitä, kokosi
asiantuntijoiden laatimat selvitykset ja ehdotukset sekä esitti
selkeät suositukset toimenpiteiksi, jotka tehokkaasti
vähentävät työttömyyttä. Työryhmä laati esityksensä noin
kolmessa kuukaudessa.
Pekkasen työryhmä hahmotti strategian ja toimenpiteet
työttömyyden alentamiseksi 200 000 henkilöön vuoteen 2 000
mennessä, mutta ehdot olivat kovat. Syksyllä 1994 työttömyys
oli pahimmillaan ja työryhmän linjaukset herättivät
epäilyksiä. Työryhmän mukaan keskeinen edellytys
työttömyyden alentamiselle oli kokonaistuotannon kasvu
keskimäärin 5 % vuosittain 2000 loppuun saakka. Lisäksi
edellytettiin työvoiman kysyntää ja työmarkkinoiden toimintaa
vahvistavia erityistoimia.
Työryhmän kasvuvaatimusta pidettiin yleisesti epärealistisena,
mutta kovin paljon tästä tavoitteesta ei olla jäämässä
jälkeen. Ajanjaksona 19951998 tuotannon keskimääräinen
kasvu vuosittain on ollut noin 5 %. Ilman näin nopeaa
talouskasvua työllisyyden paraneminen olisi ollut olennaisesti
hitaampaa.
Työryhmä vaati kansallista sitoutumista työttömyyden
alentamiseen, koska työttömyyden torjunta on kansakunnan
yhteinen asia. Työryhmä esitti työmarkkinoihin välittömästi
vaikuttavia toimia myös kolmannella sektorilla, joka tuolloin
vielä oli lähes tuntematon käsite: uusosuustoiminnan
kehittäminen ja kotiteollisen työn edistäminen. Työryhmän
esittämät toimenpiteet ja talouskehitykselle asetetut
tavoitteet ovat hämmästyttävän hyvin toteutuneet jo nyt.
Tyytyväisyyteen ei saa silti tuudittautua, sillä edessämme
näyttää olevan hitaamman kasvun aika.
Kolmas sektori
Kolmas sektori on pitkällä aikavälillä varteenotettava
tekijä etsittäessä uusia keinoja työllisyyden parantamiseen.
Kolmannen sektorin käyttövoimana on kansalaisaktiivisuus.
Yhteiskunnassa on etenkin paikallisella tasolla tehtäviä ja
mahdollisuuksia, joissa kansalaisjärjestöjen aloitteellisuus ja
aktiivisuus on korvaamatonta. Toiminnan kehittämisessä
tarvitaan ammattilaisia, vapaaehtoisia ja julkisen vallan
myönteistä suhtautumista.
Kansalaisaktiivisuuden tukemisessa on vapaaehtoisesti mukana
olevien tukeminen keskeinen kysymys. Viranomaisten tulisi etsiä
keinoja järjestötoiminnan esteiden poistamiseen ja sen
varainhakintamahdollisuuksien parantamiseen. Yhteiskunnan suora
taloudellinen tuki ei ratkaise kansalaistoiminnan
rahoitusongelmia, koska siihen ei riitä voimavaroja, mutta
julkinen valta voi monin tavoin välillisesti tukea
kansalaistoimintaa ja luoda sille lisää elintilaa esim.
parantamalla sen toimintaympäristöä.
On olemassa arvioita, missä määrin kolmas sektori voi tarjota
työmahdollisuuksia työttömille ja erityisesti syrjäytymisuhan
alaisille pitkäaikaistyöttömille. Euroopan unionin maissa
kolmannen sektorin työllistämisosuus vaihtelee 2 - 4 %:n
välillä. Suomessa osuudeksi arvioitiin vajaat 4 vuonna 1994.
Yhdysvalloissa työvoimasta toimii kuitenkin liki 7 % kolmannella
sektorilla. Potentiaalia siis löytyy.
Tässä seminaarissa esillä olevat hankkeet vaikuttavat
lähtökohdiltaan esimerkillisiltä kolmannen sektorin
hankkeilta. Annan suuren arvon sille työlle, jota mukana olevat
järjestöt ovat tehneet kansalaistoiminnan
työllistämismahdollisuuksien tehokkaaksi hyödyntämiseksi.
Työelämän laatu
Julkinen keskustelu perustuu hämmästyttävässä mitassa
ajatteluun, jonka mukaan toisen osapuolen hyöty perustuisi
toisen tappioon. Huomiota kiinnitetään lainsäädännön
yksityiskohtiin, vaikka kestävän menestyksen avain on tuottavan
ja inhimillisen työelämän rakentaminen. Työn tekemisen taito
ja halu sekä teknologia, joista olemme syystä ylpeitä, samoin
sopimisen perinne, ovat suomalaisen työelämän koeteltuja
voimavaroja. Työpaikoilla on aika yhdistää nämä
mahdollisuudet työprosessien kehittämiseen, jos vakavasti
pyrimme parempaan kilpailukykyyn, parempaan työn laatuun ja
työssä uupumisen torjumiseen.
Innovaatioihin pyrkivät, yhteistyö- ja markkinahakuiset,
tehokkuudella kilpailevat, tiimi- ja muuta yhteistyötä
soveltavat toimipaikat; toimipaikat, joissa työ sallii oppimisen
ja kehittymisen ja joissa palkkajärjestelmä kannustaa
tuottavuuden parantamiseen; ja toimipaikat, jotka eivät ole
hierarkkisia, työllistävät merkittävästi muita toimipaikkoja
enemmän. Tällaisia toimipaikkoja ovat erityisesti ne 20 %
toimipaikoista, jotka ovat voimaperäisesti parantaneet työn
tekemisen edellytyksiä. Parantamisen varaa on niissä 80 %:ssa,
jotka on luokiteltavissa perinteisiksi.
Mitä tämä sitten tarkoittaa. Sitä, että työn tulokset
eivät parane sillä, että työntekijä ajetaan yhä
ahtaammalle. Kun työssä viihdytään paremmin, tuottavuus ja
sitä kautta myös työllisyys paranevat. Tämän on todettu
myös tuoreissa tutkimuksissa.
Työ, joka ei suo mahdollisuuksia innovaatioihin eikä yhdistä
teknologiaa inhimillisen työn ja liiketoimintojen tueksi, johtaa
työllisyys- ja työympäristöongelmiin, uupumiseen sekä
kestämättömään liiketoimintaan. Kenellä on varaa
tällaiseen tuhlaukseen?
Työllisyys- ja elinkeino- ja tietoyhteiskuntapolitiikassa
aluepolitiikkaa unohtamatta on kohdistettava vakavaa
huomiota työn parempaan järjestämiseen. Tietoyhteiskunta ei
ole tekninen, vaan inhimillisiä kykyjä teknologian keinoin ja
työnjärjestelyin tukeva sosiaalinen yhteiskunta, jossa
työllisyys ja hyvinvointi voivat kasvaa. Työelämän
kehittämistoiminta tuo myönteisen viestin: Hyvällä työllä
luomme enemmän työtä.
Toivotan menestystä kansalaisjärjestöjen
työllistämishankkeille ja kaikille muille, jotka omalta
osaltaan voivat edistää työllisyyttä: työnantajina,
yrittäjinä, työntekijöinä tai virkamiehinä. Kansakunnan
menestys on yhteinen hankkeemme, jossa tarvitaan kaikkien mukana
olemista. Tarvitaan kansallinen tahtotila.