TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE 18.11.1998
AKTIIVIKANSALAISENA KANSALAISJÄRJESTÖSSÄ -TYÖLLISYYSSEMINAARISSA

Kiitän Suomen Liikunta ja Urheilu ry:tä ja erityisesti sen työllisyystyöryhmän puheenjohtajaa Matti Ahdetta tämän seminaarin järjestämisestä. Seminaarissa arvioidaan kansalaisjärjestöjen työllistämishankkeiden tähän astisia saavutuksia ja kansalaisaktiivisuuden kehittämismahdollisuuksia työllisyyden parantamiseksi. SLU:n 1996 käynnistämää Työtä ja elämänlaatua liikunnasta -työllistämishanke on vajaassa kolmessa vuodessa työllistänyt 5100 työtöntä. SLU ryhtyi rohkeasti toteuttamaan ajatuksia, joita olin esittänyt kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksista. Arvokkaan panoksensa tähän yhteiseen ponnistukseen ovat antaneet myös työministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, verohallitus, kunnat, työmarkkina- ja eräät kansalaisjärjestöt (SPARK-hanke) ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Odotan myönteisiä uutisia myös tältä suunnalta

Lamasta nousuun

Suomen talouden syvä lama 1990-luvun alkuvuosina ja sen vakavat seuraamukset työmarkkinoilla herättivät hämmästystä. Miten on mahdollista, että teollistunut maa ajautuu neljässä vuodessa täystyöllisyydestä massatyöttömyyteen. Lähimmät vertailukohdat löytyvät 1930-luvun alun kansainvälisen laman vuosilta.

Nyt olemme päässeet hyvälle kehitysuralle. Suomen talouden nousu lamasta on ollut ainutlaatuisen ripeää. Vuodesta 1994 lähtien tuotannon kasvu on ollut ennätyksellisen nopeaa, kansantalouden ulkomainen nettovelka on merkittävästi supistunut, kuluttajahintojen nousu on ollut vähäistä, työllisyys on kääntynyt selvään nousuun ja työttömyys on alenemassa.

Työllisyyden kehitys ei ole kuitenkaan vastannut talouden hyvää kehitystä. Työtä työllisyyden kohentamiseksi on määrätietoisesti jatkettava. Suomen työttömyysaste on kuluvana vuonna jo lähes EU:n keskitasoa. Tämä on saavutus, jota kyllä kelpaa esitellä, vaikka olemmekin vielä jäljessä 1980-luvun lopun työllisyydestä. Tästä kiitos myös kansalaisjärjestöille, jotka ovat osallistuneet omalla panoksellaan työllisyyden parantamiseen.

Talouden ja työllisyyden myönteisen kehityksen aikaansaaminen on vaatinut määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Hallitus asetti 1995 tavoitteeksi puolittaa työttömyys vaalikauden aikana. Se otti hallitusohjelmaansa ja monivuotiseen työllisyysohjelmaansa monia Pekkasen työryhmän esityksiä. Näillä toimilla on ollut merkittäviä työllisyyttä parantavia vaikutuksia. Ne ovat antaneet kansalaisille selkeän signaalin siitä, että valtiovalta tekee parhaansa työttömyyden alentamiseksi.

Hyvä työllisyys ei toteudu pelkästään hallituksen päätöksillä, vaan siihen tarvitaan muutakin. Kuten täällä esillä olevat työllisyyshankkeet osoittavat, myös aktiiviset ja aloitteelliset kansalaisjärjestöt voivat merkittävällä tavalla parantaa työllisyyttä. Jokainen työpaikka on kullanarvoinen, kun pyrimme torjumaan pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyttä sekä estämään syrjäytymistä ja passivoitumista. Tämä on juuri sitä kansalaisaktiivisuutta, jota Suomessa tarvitaan asioiden kuntoon saattamiseksi.

Tasavallan Presidentin työllisyystyöryhmä

Kun aloitin nykyisen tehtäväni hoitamisen, tunsin velvollisuudekseni tarttua työttömyysongelman hoitamiseen. Koska presidentin keinot vaikuttaa talouspolitiikkaan ovat rajalliset, halusin muotoilla tavoiteohjelman, jota varsinaiset talouspolitiikan vastuulliset voivat sitten ryhtyä toteuttamaan.

Asetin kesäkuussa 1994 diplomi-insinööri Matti Pekkasen johtaman työryhmän, jonka jäseniksi kutsuin talouselämän ja yhteiskunnan vaikuttajia. Työryhmän kartoitti työttömyyden pysyvän alentamisen tiellä olevia esteitä, kokosi asiantuntijoiden laatimat selvitykset ja ehdotukset sekä esitti selkeät suositukset toimenpiteiksi, jotka tehokkaasti vähentävät työttömyyttä. Työryhmä laati esityksensä noin kolmessa kuukaudessa.

Pekkasen työryhmä hahmotti strategian ja toimenpiteet työttömyyden alentamiseksi 200 000 henkilöön vuoteen 2 000 mennessä, mutta ehdot olivat kovat. Syksyllä 1994 työttömyys oli pahimmillaan ja työryhmän linjaukset herättivät epäilyksiä. Työryhmän mukaan keskeinen edellytys työttömyyden alentamiselle oli kokonaistuotannon kasvu keskimäärin 5 % vuosittain 2000 loppuun saakka. Lisäksi edellytettiin työvoiman kysyntää ja työmarkkinoiden toimintaa vahvistavia erityistoimia.

Työryhmän kasvuvaatimusta pidettiin yleisesti epärealistisena, mutta kovin paljon tästä tavoitteesta ei olla jäämässä jälkeen. Ajanjaksona 1995–1998 tuotannon keskimääräinen kasvu vuosittain on ollut noin 5 %. Ilman näin nopeaa talouskasvua työllisyyden paraneminen olisi ollut olennaisesti hitaampaa.

Työryhmä vaati kansallista sitoutumista työttömyyden alentamiseen, koska työttömyyden torjunta on kansakunnan yhteinen asia. Työryhmä esitti työmarkkinoihin välittömästi vaikuttavia toimia myös kolmannella sektorilla, joka tuolloin vielä oli lähes tuntematon käsite: uusosuustoiminnan kehittäminen ja kotiteollisen työn edistäminen. Työryhmän esittämät toimenpiteet ja talouskehitykselle asetetut tavoitteet ovat hämmästyttävän hyvin toteutuneet jo nyt. Tyytyväisyyteen ei saa silti tuudittautua, sillä edessämme näyttää olevan hitaamman kasvun aika.

Kolmas sektori

Kolmas sektori on pitkällä aikavälillä varteenotettava tekijä etsittäessä uusia keinoja työllisyyden parantamiseen. Kolmannen sektorin käyttövoimana on kansalaisaktiivisuus. Yhteiskunnassa on etenkin paikallisella tasolla tehtäviä ja mahdollisuuksia, joissa kansalaisjärjestöjen aloitteellisuus ja aktiivisuus on korvaamatonta. Toiminnan kehittämisessä tarvitaan ammattilaisia, vapaaehtoisia ja julkisen vallan myönteistä suhtautumista.

Kansalaisaktiivisuuden tukemisessa on vapaaehtoisesti mukana olevien tukeminen keskeinen kysymys. Viranomaisten tulisi etsiä keinoja järjestötoiminnan esteiden poistamiseen ja sen varainhakintamahdollisuuksien parantamiseen. Yhteiskunnan suora taloudellinen tuki ei ratkaise kansalaistoiminnan rahoitusongelmia, koska siihen ei riitä voimavaroja, mutta julkinen valta voi monin tavoin välillisesti tukea kansalaistoimintaa ja luoda sille lisää elintilaa esim. parantamalla sen toimintaympäristöä.

On olemassa arvioita, missä määrin kolmas sektori voi tarjota työmahdollisuuksia työttömille ja erityisesti syrjäytymisuhan alaisille pitkäaikaistyöttömille. Euroopan unionin maissa kolmannen sektorin työllistämisosuus vaihtelee 2 - 4 %:n välillä. Suomessa osuudeksi arvioitiin vajaat 4 vuonna 1994. Yhdysvalloissa työvoimasta toimii kuitenkin liki 7 % kolmannella sektorilla. Potentiaalia siis löytyy.

Tässä seminaarissa esillä olevat hankkeet vaikuttavat lähtökohdiltaan esimerkillisiltä kolmannen sektorin hankkeilta. Annan suuren arvon sille työlle, jota mukana olevat järjestöt ovat tehneet kansalaistoiminnan työllistämismahdollisuuksien tehokkaaksi hyödyntämiseksi.

Työelämän laatu

Julkinen keskustelu perustuu hämmästyttävässä mitassa ajatteluun, jonka mukaan toisen osapuolen hyöty perustuisi toisen tappioon. Huomiota kiinnitetään lainsäädännön yksityiskohtiin, vaikka kestävän menestyksen avain on tuottavan ja inhimillisen työelämän rakentaminen. Työn tekemisen taito ja halu sekä teknologia, joista olemme syystä ylpeitä, samoin sopimisen perinne, ovat suomalaisen työelämän koeteltuja voimavaroja. Työpaikoilla on aika yhdistää nämä mahdollisuudet työprosessien kehittämiseen, jos vakavasti pyrimme parempaan kilpailukykyyn, parempaan työn laatuun ja työssä uupumisen torjumiseen.

Innovaatioihin pyrkivät, yhteistyö- ja markkinahakuiset, tehokkuudella kilpailevat, tiimi- ja muuta yhteistyötä soveltavat toimipaikat; toimipaikat, joissa työ sallii oppimisen ja kehittymisen ja joissa palkkajärjestelmä kannustaa tuottavuuden parantamiseen; ja toimipaikat, jotka eivät ole hierarkkisia, työllistävät merkittävästi muita toimipaikkoja enemmän. Tällaisia toimipaikkoja ovat erityisesti ne 20 % toimipaikoista, jotka ovat voimaperäisesti parantaneet työn tekemisen edellytyksiä. Parantamisen varaa on niissä 80 %:ssa, jotka on luokiteltavissa perinteisiksi.

Mitä tämä sitten tarkoittaa. Sitä, että työn tulokset eivät parane sillä, että työntekijä ajetaan yhä ahtaammalle. Kun työssä viihdytään paremmin, tuottavuus ja sitä kautta myös työllisyys paranevat. Tämän on todettu myös tuoreissa tutkimuksissa.

Työ, joka ei suo mahdollisuuksia innovaatioihin eikä yhdistä teknologiaa inhimillisen työn ja liiketoimintojen tueksi, johtaa työllisyys- ja työympäristöongelmiin, uupumiseen sekä kestämättömään liiketoimintaan. Kenellä on varaa tällaiseen tuhlaukseen?

Työllisyys- ja elinkeino- ja tietoyhteiskuntapolitiikassa – aluepolitiikkaa unohtamatta – on kohdistettava vakavaa huomiota työn parempaan järjestämiseen. Tietoyhteiskunta ei ole tekninen, vaan inhimillisiä kykyjä teknologian keinoin ja työnjärjestelyin tukeva sosiaalinen yhteiskunta, jossa työllisyys ja hyvinvointi voivat kasvaa. Työelämän kehittämistoiminta tuo myönteisen viestin: Hyvällä työllä luomme enemmän työtä.

Toivotan menestystä kansalaisjärjestöjen työllistämishankkeille ja kaikille muille, jotka omalta osaltaan voivat edistää työllisyyttä: työnantajina, yrittäjinä, työntekijöinä tai virkamiehinä. Kansakunnan menestys on yhteinen hankkeemme, jossa tarvitaan kaikkien mukana olemista. Tarvitaan kansallinen tahtotila.