TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI
PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTON 75-VUOTISJUHLAN KUNNIAKSI
JÄRJESTETYLLÄ LOUNAALLA LINNASSA 25.11.1998
Suomen kansa on onnekseen saanut useita valtionpäämiehiä,
joiden elämänuraan sisältyy monia historiallisia käänteitä
ja joissa näin henkilöityy kansakunnan kasvu.
Ståhlberg, Svinhufvud ja Paasikivi olivat keskeisissä
valtiollisissa tehtävissä jo viime vuosi-sadan puolella. He
kaikki olivat, keskinäisistä poliittisista
erimielisyyksistään huolimatta, suomalaisten oikeus- ja
itsenäisyystaistelun johtajia ja olivat myös presidentteinä
ratkaisevasti vakiinnuttamassa kansanvaltaa itsenäisessä
Suomessa.
Mannerheim johti Suomen rauhaan oltuaan ylipäällikkönä
kolmessa sodassa ja sitä ennen viisikymmenvuotiaaksi upseerina
Venäjän keisarin palveluksessa. Paasikivi palautti arvoonsa
vanhasuomalaisen reaalipolitiikan luotsatessaan Suomea pois
talvi- ja jatkosodasta sekä vakiinnuttaessaan maamme aseman
kylmän sodan ankeissa olosuhteissa. Sinun edeltäjäsi Urho
Kekkonen oli oman vuosisatamme valtiomies, joka ennen
presidentiksi tuloaan oli keskeisesti mukana kaikessa
poliittisesti tärkeässä maamme itsenäistymisestä lähtien.
Sinä itse synnyit vastaitsenäistyneeseen Suomeen,
vaatimattomiin oloihin, kaupunkilaiskotiin, jossa vallitsevana
oli 1800-luvun arvomaailma. Koulunkäynnin jouduit jättämään
kansa-koulun suorittamiseen etkä ammattitaitoakaan ehtinyt
hankkia ennen joutumistasi sotaan. Rintamalta palattuasi elätit
itsesi kirvesmiehenä ja puuseppänä. Silloin kuitenkin päätit
lähteä uudestaan opintielle ja iltaopiskelut toivat
lahjakkaalle nuorelle miehelle ensin ylioppilaslakin ja sitten
lopulta tohtorinhatun. Ruumiillinen työ vaihtui henkiseksi ja
lyhyen akateemisen uran jälkeen Helsingin pankkimaailma ja
valtiollinen työ veivät Sinut imussaan suomalaisen yhteiskunnan
huipulle.
Missä tahansa maassa tällainen nousu olisi vertaansa hakeva
menestystarina.
Sinun osaltasi se myös kertoo valaisevasti, kuinka Suomi
nopeasti muuttui kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana ja kuinka
vaatimattomistakin lähtökohdista nuorelle ihmiselle avautui
mahdollisuuksia, jos vain oli kykyä ja päättäväisyyttä
niitä käyttää hyväksi. Sinulla oli molempia, ja
lopputuloksesta me kaikki voimme olla ylpeitä ja kiitollisia.
Minuun teki suuren vaikutuksen kaksi viimeisintä
muistelmateostasi, jotka kertovat lapsuu-destasi, sodasta ja
poliittisen toimintasi alkumetreistä. Ne eivät ole vain hyvin
henkilö-kohtainen tilitys vaan myös järkyttävä
aikalaisdokumentti siitä sukupolvesta, jonka nuoruuden sota
katkaisi ja joka sodan käytyään joutui heti vastaamaan maan
jälleenrakentamisesta ja suomalaisen kansanvallan
puolustamisesta, joskus äärimmäisen rankoissa oloissa.
Kun lukee syvästi pessimistiset arviosi jatkosodan päättymisen
päivinä Suomen mahdolli-suuksista säilyä itsenäisenä
demokratiana, voi vain kuvitella, miltä Sinusta tuntuivat
neuvostojärjestelmän romahtaminen ja kylmän sodan lopullinen
päättyminen tasan 47 vuotta myöhemmin, Sinun ollessasi Suomen
ulkopolitiikan ruorissa.
Tullessasi tasavallan presidentiksi vuonna 1982 arvioit Suomen
kansainvälisen aseman vakaaksi, paremmaksi kuin koskaan
historian aikana. Tuskin osasit kuvitella, että ennen
12 vuotta jatkuneen virkakautesi päättymistä Suomi ehtisi
neuvotella ei vain idänsuhteittensa perusteet kokonaan uusiksi
vaan myös itsensä Euroopan unionin jäseneksi. Suomen asemaa
sen jälkeen ei voi verrata mihinkään aikaisempaan tilanteeseen
historiassamme.
Pyrit alunperin sosiologiksi, mutta tulit myös tunnetuksi ja
tunnustetuksi ennen kaikkea talous- ja rahapolitiikan taitajana;
tuhlailua ja velaksi elämistä kavahtavana. Taustalla oli
ensimmäisten hallitusvuosiesi aikana syntynyt vakaumus, että
velaksi ja muiden työllä elävä kansa ei ole aidosti
itsenäinen eikä voi rakentaa kestävälle pohjalle
hyvinvointiaan. Tiukka rahapolitiikka on viime kädessä keino
hyväksyttävien yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen,
sellaisten joita luettelit ottaessasi vastaan ensi kertaa
presidenttiehdokkuuden: taloudellinen, sivistyksellinen,
sosiaalinen kasvu ja yhteiskunnallinen tasoitus, kansallisen
yhteisymmärryksen linja.
Muistelmissasi kerrot isäsi usein epäilleen avioitumisen sekä
lasten hankkimisen järkevyyttä ja kiität äitiäsi oman
päänsä pitämisestä tässä asiassa. Sinulla itselläsi ei
tässä suhteessa ollut epäilyksiä ja onneksesi saitkin
rinnallesi paitsi rakastavan vaimon myös tueksesi
poikkeuk-sellisen itsenäisen ja voimakastahtoisen
elämänkumppanin. Myös Tellervolla oli yhteneväinen käsitys
naisen ja miehen kumppanuuden merkityksestä, kuten hän
pääministerin rouvana kirjoitti kolme vuosikymmentä sitten:
"Vastauksena kysymykseen, miten jaksamme elää, totean
ensin, ettei kukaan tule toimeen yksin
Toistaiseksi
maailmasta ei ole löydettävissä mitään, mikä korvaisi
miehen ja naisen välisen suhteen. En kuitenkaan sanoisi, että
sen avulla jaksaa elää, vaan että jo senkin takia kannattaa
elää." Haluan välittää Sinullekin, Tellervo,
kansakunnan kiitokset tänä merkkipäivänä.
Kolme neljännesvuosisadan iän saavuttaminen on tärkeä
virstanpylväs ihmisen elämässä, useimmille meistä viimeinen
suuri juhla. Sinä, Mauno, olet kuitenkin niin kadehdittavan
hyväkuntoinen ja mieleltäsi niin vireä, että epäilenpä
Sinun vielä juhlivan merkkipäiviä pitkälti uudella
vuosituhannella.
Suomen kansan ja valtion sekä Eevan ja omasta puolestani minulla
on kunnia esittää Sinulle parhaat onnittelut ja toivottaa
pitkää ikää. Ehdotan, että me kaikki kohotamme maljamme
presidentti Mauno Koivistolle ja rouva Tellervo Koivistolle.