TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI
PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTON 75-VUOTISJUHLAN KUNNIAKSI
JÄRJESTETYLLÄ LOUNAALLA LINNASSA 25.11.1998

Suomen kansa on onnekseen saanut useita valtionpäämiehiä, joiden elämänuraan sisältyy monia historiallisia käänteitä ja joissa näin henkilöityy kansakunnan kasvu.

Ståhlberg, Svinhufvud ja Paasikivi olivat keskeisissä valtiollisissa tehtävissä jo viime vuosi-sadan puolella. He kaikki olivat, keskinäisistä poliittisista erimielisyyksistään huolimatta, suomalaisten oikeus- ja itsenäisyystaistelun johtajia ja olivat myös presidentteinä ratkaisevasti vakiinnuttamassa kansanvaltaa itsenäisessä Suomessa.

Mannerheim johti Suomen rauhaan oltuaan ylipäällikkönä kolmessa sodassa ja sitä ennen viisikymmenvuotiaaksi upseerina Venäjän keisarin palveluksessa. Paasikivi palautti arvoonsa vanhasuomalaisen reaalipolitiikan luotsatessaan Suomea pois talvi- ja jatkosodasta sekä vakiinnuttaessaan maamme aseman kylmän sodan ankeissa olosuhteissa. Sinun edeltäjäsi Urho Kekkonen oli oman vuosisatamme valtiomies, joka ennen presidentiksi tuloaan oli keskeisesti mukana kaikessa poliittisesti tärkeässä maamme itsenäistymisestä lähtien.

Sinä itse synnyit vastaitsenäistyneeseen Suomeen, vaatimattomiin oloihin, kaupunkilaiskotiin, jossa vallitsevana oli 1800-luvun arvomaailma. Koulunkäynnin jouduit jättämään kansa-koulun suorittamiseen etkä ammattitaitoakaan ehtinyt hankkia ennen joutumistasi sotaan. Rintamalta palattuasi elätit itsesi kirvesmiehenä ja puuseppänä. Silloin kuitenkin päätit lähteä uudestaan opintielle ja iltaopiskelut toivat lahjakkaalle nuorelle miehelle ensin ylioppilaslakin ja sitten lopulta tohtorinhatun. Ruumiillinen työ vaihtui henkiseksi ja lyhyen akateemisen uran jälkeen Helsingin pankkimaailma ja valtiollinen työ veivät Sinut imussaan suomalaisen yhteiskunnan huipulle.

Missä tahansa maassa tällainen nousu olisi vertaansa hakeva menestystarina.

Sinun osaltasi se myös kertoo valaisevasti, kuinka Suomi nopeasti muuttui kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana ja kuinka vaatimattomistakin lähtökohdista nuorelle ihmiselle avautui mahdollisuuksia, jos vain oli kykyä ja päättäväisyyttä niitä käyttää hyväksi. Sinulla oli molempia, ja lopputuloksesta me kaikki voimme olla ylpeitä ja kiitollisia.

Minuun teki suuren vaikutuksen kaksi viimeisintä muistelmateostasi, jotka kertovat lapsuu-destasi, sodasta ja poliittisen toimintasi alkumetreistä. Ne eivät ole vain hyvin henkilö-kohtainen tilitys vaan myös järkyttävä aikalaisdokumentti siitä sukupolvesta, jonka nuoruuden sota katkaisi ja joka sodan käytyään joutui heti vastaamaan maan jälleenrakentamisesta ja suomalaisen kansanvallan puolustamisesta, joskus äärimmäisen rankoissa oloissa.

Kun lukee syvästi pessimistiset arviosi jatkosodan päättymisen päivinä Suomen mahdolli-suuksista säilyä itsenäisenä demokratiana, voi vain kuvitella, miltä Sinusta tuntuivat neuvostojärjestelmän romahtaminen ja kylmän sodan lopullinen päättyminen tasan 47 vuotta myöhemmin, Sinun ollessasi Suomen ulkopolitiikan ruorissa.

Tullessasi tasavallan presidentiksi vuonna 1982 arvioit Suomen kansainvälisen aseman vakaaksi, paremmaksi kuin koskaan historian aikana. Tuskin osasit kuvitella, että ennen

12 vuotta jatkuneen virkakautesi päättymistä Suomi ehtisi neuvotella ei vain idänsuhteittensa perusteet kokonaan uusiksi vaan myös itsensä Euroopan unionin jäseneksi. Suomen asemaa sen jälkeen ei voi verrata mihinkään aikaisempaan tilanteeseen historiassamme.

Pyrit alunperin sosiologiksi, mutta tulit myös tunnetuksi ja tunnustetuksi ennen kaikkea talous- ja rahapolitiikan taitajana; tuhlailua ja velaksi elämistä kavahtavana. Taustalla oli ensimmäisten hallitusvuosiesi aikana syntynyt vakaumus, että velaksi ja muiden työllä elävä kansa ei ole aidosti itsenäinen eikä voi rakentaa kestävälle pohjalle hyvinvointiaan. Tiukka rahapolitiikka on viime kädessä keino hyväksyttävien yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, sellaisten joita luettelit ottaessasi vastaan ensi kertaa presidenttiehdokkuuden: taloudellinen, sivistyksellinen, sosiaalinen kasvu ja yhteiskunnallinen tasoitus, kansallisen yhteisymmärryksen linja.

Muistelmissasi kerrot isäsi usein epäilleen avioitumisen sekä lasten hankkimisen järkevyyttä ja kiität äitiäsi oman päänsä pitämisestä tässä asiassa. Sinulla itselläsi ei tässä suhteessa ollut epäilyksiä ja onneksesi saitkin rinnallesi paitsi rakastavan vaimon myös tueksesi poikkeuk-sellisen itsenäisen ja voimakastahtoisen elämänkumppanin. Myös Tellervolla oli yhteneväinen käsitys naisen ja miehen kumppanuuden merkityksestä, kuten hän pääministerin rouvana kirjoitti kolme vuosikymmentä sitten: "Vastauksena kysymykseen, miten jaksamme elää, totean ensin, ettei kukaan tule toimeen yksin… Toistaiseksi maailmasta ei ole löydettävissä mitään, mikä korvaisi miehen ja naisen välisen suhteen. En kuitenkaan sanoisi, että sen avulla jaksaa elää, vaan että jo senkin takia kannattaa elää." Haluan välittää Sinullekin, Tellervo, kansakunnan kiitokset tänä merkkipäivänä.

Kolme neljännesvuosisadan iän saavuttaminen on tärkeä virstanpylväs ihmisen elämässä, useimmille meistä viimeinen suuri juhla. Sinä, Mauno, olet kuitenkin niin kadehdittavan hyväkuntoinen ja mieleltäsi niin vireä, että epäilenpä Sinun vielä juhlivan merkkipäiviä pitkälti uudella vuosituhannella.

Suomen kansan ja valtion sekä Eevan ja omasta puolestani minulla on kunnia esittää Sinulle parhaat onnittelut ja toivottaa pitkää ikää. Ehdotan, että me kaikki kohotamme maljamme presidentti Mauno Koivistolle ja rouva Tellervo Koivistolle.