TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE
PAASIKIVI-SEURASSA 27.11.1998
SUOMEN TURVALLISUUSPOLIITTISET TEHTÄVÄT
EUROOPASSA
Presidentti J. K. Paasikivi perusteli sodan jälkeen Suomen
politiikkaa maantieteellä ja historian kokemuksilla. Tästä on
syntynyt käsitys, että hän olisi toisaalta korostanut Suomen
aseman muuttumattomuutta ja toisaalta voimapolitiikan
hallitsevuutta. Paasikivi uskoi kuitenkin kehityshistoriaan ja
korosti kulttuurin ja talouden merkitystä. Hän toivoi myös
laillisuuden vahvistumista kansainvälisissä suhteissa.
Paasikivi lainasi Yrjö-Koskista, jonka mukaan historiassa
oikeustila vahvistui heikompien kansojen turvaksi.
Kylmän sodan aikana Suomen asemaa rajasi Neuvostoliiton
alituinen varautuminen sotilaalliseen voimainkoetukseen lännen
kanssa, mikä saneli YYA-sopimuksen synnyn. Suomen täytyi itse
rajata oma liikkuma-alansa niin, ettei Neuvostoliitolle ikään
kuin annettu tilaisuutta osoittaa tyytymättömyyttään.
Professori Juhani Suomen kirja Liennytyksen akanvirrassa
osoittaa, miten Neuvostoliitto otettiin huomioon keskeisissä
ulkopoliittisissa päätöksissämme. Suojasimme
koskemattomuuttamme.
Kansallisvaltioiden kilpailua pehmennetään yhdentymisen
rakenteissa. Yhteisesti sovitut periaatteet ohjaavat
toimintaamme. Tästä hyötyvät etenkin pienet valtiot.
Vastuumme on kasvanut, mutta samalla turvallisuutemme lujittuu.
Suomesta tulee ensimmäistä kertaa Euroopan unionin
puheenjohtaja ensi vuoden jälkipuoliskolla. Työmme
puheenjohtajakolmikossa alkaa runsaan kuukauden kuluttua.
Kansainvälinen tilanne on vaativa ja unionin sisäisen
kehittämisen työsarka on mittava.
EU:n puheenjohtajan on johdettava Eurooppaa. Uusi vuosisata on
edessämme. Ratkaisua odottavia asioita on valtavasti.
Euroopan unioni on taloudellisesti kehittyneiden ja
kansanvaltaisten valtioiden yhteisö. Unionin tulevasta
luonteesta käydään keskustelua. EU ei ole jäsenvaltioiden
korvike, vaan niiden yhteinen väline ajettaessa eurooppalaisia
etuja. EU:n kaltaisia alueellisia yhteisöjä on muotoutumassa
muuallekin.
Historian opetus on selvä: ilman lisääntyvää yhteistyötä
ja yhdentymistä Euroopan kansat ovat voimapolitiikan armoilla.
Yhdysvaltain kaltaiseksi taloudelliseksi vaikuttajaksi Euroopan
unioni voi muodostua vain, mikäli yhteinen raha onnistuisi
täällä aikaansaamaan talouteen samanlaista dynamiikkaa kuin
Atlantin toisella puolella. Lähiaikoina tehdään euroalueen
ulkoista edustautumista koskevia ratkaisuja, joissa samalla
punnitaan talous- ja rahaliiton uskottavuutta. On tärkeää,
että eurolle saadaan yhteinen ääni. Kaikissa olosuhteissa on
keskeistä euroalueen yksituumaisuus.
Monet ovat kärjistäen kysyneet, miksi unioni on taloudellinen
jättiläinen, mutta poliittinen kääpiö. Näin ajatellen
unohdetaan historia ja Euroopan unionin luonne. Ulko- ja
turvallisuuspolitiikan alalla kysymys on hallitusten välisestä
yhteistyöstä. Sitä voidaan ja täytyy tehostaa Amsterdamin
sopimuksen tullessa voimaan ensi vuonna. Viimeksi Kosovon kriisi
on osoittanut, että nimenomaan EU:n yhteistä toimintaa
tarvitaan.
Euroopan unionilla ei ole vielä toden teolla yhteistä ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa. Tämä on Suomelle uutena jäsenenä
ollut pettymys. Liittoutumattomana maana meille itse asiassa
ennustettiin vaikeuksia sopeutua vanhojen jäsenvaltioiden
yhteiseen politiikkaan. Sopeutuminen ei ole ollut ongelma.
Pikemminkin olisimme toivoneet EU:lta nopeampaa reagointia
ajankohtaisiin ongelmiin ja kriiseihin.
Unioni kehittää varsin menestyksekkäästi ulkoisia suhteitaan
sellaisissa asioissa, joissa aikaväli on asetettu pitkälle
eteenpäin, kuten taloudellisissa ulkosuhteissa, rakentaessaan
yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa,
päättäessään yhteisistä strategioista suhteissa keskeisten
valtioiden ja valtioryhmittymien kanssa sekä käydessään
laajentumisneuvotteluja Keski- ja Etelä-Euroopan maiden kanssa.
On kuitenkin ilmeistä, että menestys näissäkin ulkosuhteissa
vaarantuu, elleivät unionivaltiot ja erityisesti suuret
jäsenmaat ole valmiita vastaamaan yhtenäisemmällä äänellä
myös ajankohtaisiin kriiseihin.
Euroopan unionin laajentuminen on Euroopan rauhan ja
turvallisuuden avainkysymys sekä välttämätöntä maanosan
elinvoiman kannalta. Unionin jäsenyys on avoin kaikille ehdot
täyttäville eurooppalaisille hakijamaille. Meille Baltian
maiden jäsenyys on täysin keskeinen tavoite. Euroopan unionin
laajentumista ei saa vaikeuttaa keinotekoisesti eikä
keinotekoisin perusteluin. Meillä on kaikki edellytykset
laajentaa unionia seuraavan kerran pian vuosituhannen vaihtumisen
jälkeen.
Kansalaisten syrjäytyminen ja työttömyys ovat arkea jokaisessa
unionin jäsenmaassa. On syntynyt jo toisen ja jopa kolmannen
sukupolven työttömiä. Samalla kun olemme Euroopassa
mustasukkaisesti puolustaneet vanhoja rakenteita ja vastustaneet
uusia, olemme estäneet uusien työpaikkojen syntymisen.
Maailmanlaajuinen taloudellinen kilpailu on ankara haaste, eikä
Euroopan maiden innovaatiovoimaa turvata ilman jatkuvaa
uudistumista. EU:n yksi ongelma liittyy väestörakenteen
ikääntymiseen. Meidän on tämä ongelma tiedostettava. Unionin
ja sen jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikalla on tärkeä
tehtävä. Hyvinvointia ei varjella sulkeutumalla, vaan
avautumalla.
Euroopan turvallisuustilanne muuttuu alati. Suursodan uhka
väistyi kuitenkin jo vuosikymmen sitten. Keskeistä on Venäjän
kehitys. Maan talousahdinko on vaikea, ja sen kansainvälinen
yhteistyökyky on rajoittunut, toivottavasti lyhytaikaisesti.
Maan poliittinen kehitys on myös kokenut takaiskuja. Olemme
järkyttyneitä kansanedustaja Galina Starovoitovan murhasta.
Hänen kaltaisiaan demokratian puolustajia tarvitsee ei vain
Venäjä vaan koko Eurooppa.
Tänään Euroopan ongelmana ei ole valtioiden välinen
sotilaallinen kilpailu, vaan etniset ristiriidat ja
yhteiskunnallinen epävakaus valtioiden sisällä. Tarvitaan
valmiutta poliittisiin johtopäätöksiin ja niiden mukaisiin
toimiin. Sotilaallisia kriisipesäkkeitä on ennen muuta
Kaukasiassa ja Balkanilla. Euroopan asevarastot ovat edelleen
mittavat heijastaen menneisyyden uhkakuvia. Eurooppalaisia
sotilaita ei ole riittävästi koulutettu kriisien hallintaan.
Euroopan sotilaallisen turvallisuuden hoidossa painopisteen
pitäisi kuitenkin olla selkeästi kriisinhallinnassa.
Jean Monnet totesi: "Mitään ei saada aikaan ilman
ihmisiä, mutta mikään ei ole kestävää ilman
instituutioita". Euroopan turvallisuusjärjestystä
vahvistetaan yhä enemmän instituutioiden avulla. ETYJin
merkitys kylmän sodan jakolinjan murtamisessa tunnustetaan
tänään kaikkialla. Helsinki-prosessista tuli ihmisoikeuksia
puolustava kansalaisliike. Euroopan neuvoston tehtävänä on
valvoa näiden ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toimeenpanoa
kaikkialla maanosassamme. ETYJin roolia sen toimiessa
aidosti transatlanttisena yhteytenä voidaan puolestaan
kehittää monella tavalla, ennen muuta konfliktien
ehkäisemisessä sekä kriisinhallinnassa. Siitä kuten ei
mistään muustakaan instituutiosta yksinään ole turvallisuuden
täydeksi takaajaksi uudessa Euroopassa. Kaikkien niiden
yhteistyötä ja tehtävien yhteensovittamista tarvitaan.
Koska EU ei ole sotilasliitto, liittoutumattomille maille on
luontevaa olla aktiivisesti mukana kehittämässä yhteistyötä
EU:n piirissä sotilaspoliittisissa kysymyksissä. Ensi vuonna
voimaan tuleva Amsterdamin sopimus selkiinnyttää Euroopan
unionin tehtäviä ja roolia kriisinhallinnassa. Tämä on
osaltaan Suomen ja Ruotsin yhteistyön tulosta. Tässä
keskustelussa määritellään myös EU:n, WEU:n ja NATOn
suhteita. Tavoitteena on tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Olemme
tyytyväisiä, että myös suuret jäsenmaat ovat tulossa mukaan
keskusteluun.
Suurvaltakonfliktin päätyttyä kysyttiin aiheellisesti, mihin
tarvittaisiin NATOakaan. Tämä keskustelu oli vilkasta etenkin
Yhdysvalloissa, joka on liittokunnan suurin rahoittaja ja
vastuunkantaja. Samoin arvuuteltiin Yhdysvaltojen sitoutumista
Euroopan puolustukseen; oliko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
siihen enää entisenlaista tarvetta. Keski-Euroopan maiden
toivomukset NATOon pääsystä muuttivat keskustelua. Jugoslavian
hajoaminen lisäsi osaltaan niiden turvattomuuden tunnetta.
Siinä tilanteessa EU ja ETYJ eivät pystyneet vastaamaan näihin
turvallisuushuoliin.
Jokaisella maalla on oikeus omiin turvallisuuspoliittisiin
valintoihinsa. Olemme tämän mukaisesti puolustaneet esimerkiksi
Baltian maiden oikeutta hakea jäsenyyttä NATOssa. On
tärkeää, että NATOn laajennus vahvistaa turvallisuutta. Suomi
isännöi maaliskuussa 1997 Venäjän ja Yhdysvaltojen
huippukokousta, jossa sovittiin NATOn laajennuksen
kiistakysymyksistä.
Liittoutumattomat maat halusivat alusta alkaen osallistua
aktiivisesti NATOn käynnistämiin yhteistyöjärjestelyihin,
kuten rauhankumppanuusohjelmaan. Se teki mahdolliseksi
liittokunnan johdolla tapahtuneen menestyksellisen
kriisinhallintatoiminnan Bosniassa. Sotilaallisen
kriisinhallinnan edellyttämää yhteistoimintakykyä
kehitetään NATOn ja kumppanimaiden välillä.
Samalla selvitetään EU:n ja NATOn suhteita. Olemme myös
parantamassa omia valmiuksiamme toimia nykyistä nopeammin ja
tehokkaammin kriisinhallintaoperaatiossa pohjoismaisessa
viiteryhmässämme. Kokemukset Bosniasta, jossa toimimme yhdessä
pohjoismais-puolalaisessa prikaatissa, sekä Makedoniassa, jossa
toimimme pohjoismaisessa pataljoonassa, ovat olleet varsin
kannustavia. Saatoin havaita tämän itse suorittaessani
tarkastusmatkan joukkojemme pariin syyskuussa. Kansainvälisiin
rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin osallistuvien
suomalaisten eduista täytyy huolehtia. Puutteet on korjattava.
Washingtonin huippukokous ensi vuoden huhtikuussa juhlistaa NATOn
50-vuotista olemassaoloa vahvistamalla uudistuneen NATOn
toiminnan suuntaviivat. Suomi on NATOn kumppani, ja osallistumme
Washingtonissa huippukokoukseen Euroatlanttisen
kumppanuusneuvoston (EAPC) jäsenenä.
NATO on päättänyt, että eurooppalaista turvallisuus- ja
puolustusulottuvuutta (ESDI) kehitetään NATOn rakenteiden
sisällä. Tällöin myös EU:n ja NATOn väliselle yhteistyölle
tulee merkitystä. Tässä Suomen lähtökohtana on
kriisinhallinnan mahdollisimman järkevä hoito etenkin
tilanteissa, joissa ei voida edellyttää Yhdysvaltojen
osallistuvan mutta unionin on toimittava.
Suomen puolustusvoimien perustehtävänä säilyy alueellisen
koskemattomuuden turvaaminen. Tämä tavoite on pysyvä.
Puolustusvoimien liikkuvuutta lisätään ja kaluston
modernisointia kehitetään. Suuntaudumme materiaalihankinnoissa
yhteistyöjärjestelyihin, milloin se on mahdollista ja
taloudellisesti perusteltua. Seuraamme Euroopan
turvallisuustilanteen kehitystä ja mitoitamme menomme sen
mukaan.
Sotilaallinen vakaus lähialuillamme on Suomelle ensiarvoista.
Olemme tyytyväisiä siitä, että rajaviranomaisten yhteistyö
Venäjän kanssa on ensiluokkaista. Panemme tyytyväisinä
merkille myös Venäjän ilmoittamat asevoimien vähennykset
Luoteis-Venäjän alueella. Baltian maiden
turvallisuuspoliittista asemaa pyritään lujittamaan eri tavoin.
Suomi osallistuu muiden pohjoismaiden rinnalla Baltian maiden
puolustusvoimien ja rajavalvonnan kehittämiseen. Tukemme
painopiste on Virossa. Rajavalvonnan osalta se on siirtynyt
Latviaan ja Liettuaan.
Sotilaallisten kriisien ohella maanosamme ja sen kansalaisten
turvallisuutta uhkaavat ennen muuta uudenlaiset
turvallisuusriskit. Maailmanlaajuisesti ilmastomuutoksen
aikaansaamat suuret häiriötilat uhkaavat vakavasti kansalaisten
turvallisuutta ja siten heidän perusoikeuksiensa toteutumista.
Itämeri voi huonosti. Tshernobylin onnettomuus avasi lopulta
silmämme ymmärtämään, mikä ekologinen katastrofi oli
muhimassa hajoavassa Neuvostoliitossa ja koko itäisen Euroopan
alueella. Luoteis-Venäjän ydinvoimaloiden ja Kuolan alueen
ydinjätteiden muodostama turvallisuusuhka on todellinen vaikka
ei välttämättä välitön. Kansainväliset yhteistyöhankkeet
näiden riskien hoitamiseksi ovat käynnistyneet hitaasti.
Ydinturvallisuuden edellyttämät panostukset ovat valtavat ja
harjoitetun avustustoiminnan kritiikki on ajoittain kovaa. Suomi
ja EU ovat kuitenkin saaneet aikaan tuloksia omien
lähialueidemme ydinturvallisuuden parantamisessa.
Suomi on esittänyt Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden
ohjelmaa, jonka tavoite on saada Euroopan unioni keskittämään
huomiota rajanaapuriinsa Venäjään ja tehostamaan Venäjän ja
Euroopan yhteistyötä. Pohjoisen ulottuvuuden lähtökohtana on
EU:n, Venäjän sekä unionin jäseniksi pyrkivien Baltian maiden
ja Puolan välillä vallitseva voimakas keskinäinen riippuvuus
ympäristön, energian ja liikenteen alalla. EU on Venäjän
ylivoimaisesti suurin kauppakumppani. EU:n laajentumisen myötä
Itämeren merkitys kauppaväylänä kasvaa. EU:n komission
raportti pohjoisesta ulottuvuudesta hyväksyttäneen Wienin
Eurooppa-neuvostossa. Sen jälkeen pohjoinen ulottuvuus on koko
unionin politiikkaa. Pohjoisen ulottuvuuden konkreettinen
käynnistäminen on yksi Suomen puheenjohtajakauden
päätehtävistä. Se täydentää EU:n kehitteillä olevaa
Venäjä-strategiaa. On tärkeää, että pohjoisen ulottuvuuden
hankkeeseen osallistuvat kaikki alueen maat. ETA-alueeseen
kuuluvat Islanti ja Norja ovat olleet aloitteessa aktiivisia.
Näin pohjoisessa ulottuvuudessa on vahva pohjoismaisen
yhteistyön lataus ja tausta. Pohjoisella ulottuvuudella saadaan
uusia keinoja ja johdonmukaisuutta Luoteis-Venäjän
ympäristöriskien hoitamiseksi. Tässä on tietenkin tärkeää
venäläisten oma panos. Kansalaisten ympäristötietoisuus on
osa turvallisuusratkaisua kaikkialla.
Kansainvälisen kanssakäymisen kasvun ja rajojen madaltumisen
aikaansaamia ongelmia on paljon. Ne on hallittava, koska paluuta
suljettuihin järjestelmiin ei ole. Näistä ongelmista vaikein
on kansainvälinen rikollisuus sen eri muodoissaan. Suomen
kannalta tässäkin on yhä keskeisempi merkitys Euroopan unionin
toiminnan tehostamisella sisäisen turvallisuuden
vahvistamiseksi. Unionissa on toki tehty jo monia tärkeitä
ratkaisuja. Esitin huhtikuussa Berliinissä pitämässäni
puheessa Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian
kehittämistä. Tampereella pidetään syksyllä 1999 EU:n
ylimääräinen huippukokous sisäisestä turvallisuudesta. Koko
kansainvälinen yhteisö on saatava yhteistyön piiriin. Tässä
suhteessa on Lontoossa 1995 esittämäni hanke Euroopan unionin,
Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen korkean tason yhteistyön
kehittämiseksi saanut lisääntyvää kiinnostusta osakseen.
Tässä yhteistyössä olisivat tavoitteena ympäristönsuojelun
ohella mm. rikollisuuden ja kansainvälisen terrorismin vastaiset
toimet.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävät muuttuvat
kansainvälisen yhteisön muuttuessa. Tavoite pysyy: kansalaisten
turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Tänään
maamme etuja palvelevia ratkaisuja ei voi lukea valmiista
resepteistä eikä katsomalla peruutuspeiliin, vaikka olemmekin
ylpeitä historiastamme.
Joulukuussa tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta YK:n
ihmisoikeuksien julistuksen hyväksymisestä. Ihmisoikeuksien
maailmanlaajuinen toteutuminen on YK:n jäsenvaltioiden pysyvä
tavoite. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että juuri
ihmisoikeuksien julistuksen juhlatapahtuman kynnyksellä
ulkoasiainministeri Tarja Halonen on antanut selonteon
ihmisoikeuksista hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Tämä osaltaan tehostaa toimintaamme näissä kysymyksissä.
Eteläisen Afrikan vapausliikkeen johtajalta Nelson Mandelalta
kysyttiin kerran, mitä länsimaalaiset voisivat tehdä
ihmisoikeuksien edistämiseksi. Mandela sanoi, että huolehtikaa
näiden oikeuksien toteutumisesta myös omissa maissanne. Meidän
on aloitettava itsestämme, omasta maastamme.
Osana YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen
juhlavuotta Suomen YK-liitto on järjestänyt tänä syksynä
Minun Suomeni -vetoomuskampanjan. Meidän haasteenamme
kansainvälistyvässä Suomessa on hyväksyä ihmisten erilaisuus
avoimesti ja kokea se rikkautena. Minun Suomeni -vetoomus
korostaa meidän jokaisen vastuuta siitä, miten turvallinen
paikka Suomi on asua ja elää kaikille täällä oleville.
Suosittelen jokaiselle suomalaiselle tämän vetoomuksen
allekirjoittamista.
Avoimessa yhteiskunnassa on tilaa suvaitsevaisuudelle ja
vain suvaitsevainen yhteiskunta on turvallinen kaikille sen
jäsenille.