Julistus

neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka on koko maassa juhlallisesti vietettävä vuonna 1999

Annettu Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1998


—————

Kristillisen maailmankuvan ja elämänkäsityksen pohjana on Raamatun ilmoitus historiassa vaikuttavasta Jumalasta ja hänen olemuksestaan: "Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa" Ef. 4:6. Jumalan olemukseen kuuluu sekä hänen valtasuuruutensa ja rakkautensa. "Herra kulki Mooseksen editse ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri". 2. Moos. 34: 6. Raamatusta kristilliset kirkot ovat ammentaneet opetuksensa Jumalasta. Kristillinen jumalakuva on johtanut korostamaan kaiken elämän, ihmis- ja luomakunnan ainutkertaista arvoa. Tämä on antanut aineksia oman kansamme henkiseen kasvuun. Luottamus Jumalaan on antanut voimaa vaikeina aikoina ja hänen rakkautensa on rohkaissut ponnistelemaan lähimmäisten hyväksi.

Päättyvälle vuosisadalle on ollut ominaista ihmisten elinolosuhteiden voimakas muutos. Maailma on mielikuvissamme pienentynyt. Kansojen kohtalot ovat kietoutuneet monin tavoin toisiinsa. Myönteisen kehityksen ohella tämä on johtanut myös tuskallisiin yhteenottoihin, kriiseihin ja sotiin. Kansallinen itsekkyys on purkautunut vihamielisyytenä ja toisten alistamisena. Kristillinen jumalakuva saa ilmauksensa keskitetysti ensimmäisessä käskyssä "Minä olen Herra, sinun Jumalasi". Tämän varaan meidän tulisi kansana rakentaa elämämme. Jumala on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Tästä koko luomakunnan käsittävästä ykseydestä meidän tulisi etsiä kansallisenkin identiteettimme rakennusaineksia ja pyrkiä kansojen välisissä suhteissa eheyttävään vuorovaikutukseen. Kristus ohjaa meitä rakkauden kaksoiskäskyllä "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Luuk. 10:27.

Maassamme on viime aikoina kiinnitetty huomiota nuorten asemaan. Nuoret ovat avainasemassa, kun pyritään turvaamaan yhteiskunnan myönteinen kehitys ja ihmisten keskinäisen kunnioituksen kasvu. Ei ole samantekevää, millaisten arvojen varaan nuoriso rakentaa maamme tulevaisuutta. Tässä asiassa korostuu kaikkien kasvattajien ja erityisesti perheen vastuu. Perhe on keskeisellä sijalla, kun tehdään työtä turvallisen kasvuympäristön luomiseksi uudelle sukupolvelle ja siirretään elämänkokemusta ja kulttuuriperintöä tuleville polville.

Vuosisatamme viimeistä vuotta vietetään kansainvälisenä vanhusten vuotena. Heidän elämäntyönsä kunnioittaminen ja siitä oppiminen on samalla kansan oman historian ja kulttuurin arvostamista. Nyt vanhuuttaan viettävien kansalaisten merkitys on ollut ratkaiseva kansallisen itsenäisyyden turvaamisessa sekä taloudellisen ja kulttuurisen rakennustyön vuosina. Kansallinen hyvinvointimme on suurelta osin rakentunut heidän työnsä pohjalle.

Vanhuus merkitsee kristillisen ihmiskäsityksen valossa ihmisen koko elämänkaaren kunnioittamista. Ihminen on Jumalan kuvana arvokas riippumatta hänen iästään, sosiaalisesta asemastaan tai hyödyllisyydestään. Meidän on yhdessä turvattava kaikille ihmisarvoinen elämä ja luotava edellytykset eri ikäkausien vuorovaikutukselle.

Kristillinen opetus Jumalasta on jo vuosisatojen ajan sävyttänyt kansamme ajattelua ja henkistä kehitystä. Jumalauskoon turvautuen kansamme on saanut voimaa vaikeuksissa ja viisautta tehdessään ratkaisevia päätöksiä. Kristillinen jumalakuva on ohjannut rakentavalla tavalla arvioimaan menneisyyttä ja löytämään siitä syyn parannuksen tekoon ja aiheen kiitokseen.

Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 1999 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammi- kuun 24. päivänä, toukokuun 2. päivänä, syyskuun 26. päivänä ja lokakuun 24. päivänä, sekä määrännyt rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia kehotetaan ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin to-tuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja valvoa sen noudattamista.


Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1998

Tasavallan Presidentti

MARTTI AHTISAARI

Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen




Vuoden 1999 rukouspäivien ajankohdat ja raamatuntekstit


1. rukouspäivä
tammikuun 24 päivänä


Ps. 100

Iloitse, maa!
Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten,
tulkaa hänen eteensä riemuiten.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät luonut,
ja hänen me olemme,
hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

2. Moos. 34: 5–6

Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve. Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri.

Ef. 4: 3–6

Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

2. rukouspäivä

toukokuun 2 päivänä


Ps. 71: 1–3, 5,9,15,18–19

Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä,
älä jätä, kun voimani uupuvat.
Minä julistan uskollista hyvyyttäsi
ja alati sinun apusi runsautta,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Minä julistan tuleville polville
kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi
ja suuret ovat tekosi.

1. Piet. 3: 13–17

Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana – silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.

Luuk. 10: 25–28

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."

3. rukouspäivä

syyskuun 26 päivänä

4. Moos. 23: 18–20

Silloin Bileam lausui nämä sanat:
– Nouse, Balak, Sipporin poika,
ja kuuntele minua tarkoin!
Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele,
hän ei muuta mieltään.
Hänkö ei tekisi, mitä sanoo?
Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?
Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa,
en minä voi siunausta peruuttaa.

Hepr. 13: 1–3, 5

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun. Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut:

– Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.

Joh. 6: 33–35

Jeesus sanoi: "Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää." Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan."


4. rukouspäivä

lokakuun 24 päivänä

Ps. 77:12–16, 21

Minä muistelen tekojasi, Herra,
muistan ihmeitä, joita muinoin teit.
Minä ajattelen kaikkia töitäsi,
mietin sinun suuria tekojasi.
Jumala, pyhät ovat sinun tiesi.
Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.
Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä,
olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.
Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin heimon.
Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron.

Ef. 2: 17–20

Kristus tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetaat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.

Luuk. 14: 12–14

Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."