Rouva Eeva Ahtisaaren tervehdyspuhe History Teaching and Information Technology -seminaarissa 11.3.1998

Hyvät naiset ja herrat,

Historian opettajan luontaisetuihin kuuluu pohtia paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen suhdetta joka päivä uudelleen. Menneisyydestä löydämme vastauksia moniin ajankohtaisiin kysymyksiin. Se, mikä historiassa on ajankohtaista, kertoo usein enemmän omasta ajastamme kuin suoraan menneisyydestä. Jokainen aikakausi kysyy historialta uudenlaisia kysymyksiä. Jokainen sukupolvi määrittelee menneisyyssuhteensa uudelleen.

Tavoitteet suhteessamme historiaan ovat säilyneet muuttumattomina, vain menetelmät vaihtelevat. Tänään täällä Espoon Hanasaaressa te EUROCLIO:n jäsenet pohditte modernin tietotekniikan mahdollisuuksia historian opetuksessa. Suomi on ollut monessa suhteessa edelläkävijämaa. Kansallisen koulutusstrategiamme perustuu siihen, että suomalaiset koulut liitetään verkkoyhteyksien avulla osaksi globaalista informaatiovirtaa. On selvää, että tiedon lähteille pääseminen ja tiedon siirtäminen multimediamuotoon avaa huikeita näkymiä.

Toivon, että tämä konferenssi osaltaan edistää hyvää kansainvälistä yhteistoimintaa. Vaikka väline on tärkeä, ei se ole olennaisin osa tiedonvälitystä. Tärkeintä on se, miten historiaa käytämme, mitä historialta kysymme ja mitä historia meille antaa. Tällä vuosikymmenellä olemme voineet nähdä, että historialla on kysyntää. Suuret historialliset teemanäyttelyt kiertävät Eurooppaa ja historia-aiheiset elokuvat keräävät katsojia. Historian avulla selitetään maailman nopeaa muuttumista. Muistelmat ja historiateokset ovat myyntilistojen kärjessä. Suurmiesten tai historiallisten tapahtumien juhla- ja merkkivuodet kiinnostavat myös koululaisia.

Mitä historiassa nousee merkitykselliseksi? Eurooppalaisessa historian kirjoituksessa "muutos" ja "jatkuvuus" ovat vuorotelleet jo antiikin ajoista lähtien. Muutos kiteytyy kollektiivisessa muistissamme kumouksiin ja vallan dramaattisiin vaihtumisiin, sotaan ja rauhaan, merkkimiesten tai -naisten äkillisiin kuolemantapauksiin tai taloudellisiin romahduksiin. Murrosaika ja tuon ajan kokeneet ihmiskohtalot kiehtovat opettajan, tutkijan, toimittajan ja taiteilijan mielikuvitusta.

Tänään on Euroopassa suuri tarve korostaa maanosamme pitkän jatkuvuuden historiaa, johon mahtuu sekä pimeitä että optimistisia kausia. Uskon, että Euroopan historia tänään nähdään positiivisena ja identiteettiä luovana tekijänä. Tietyt elämänkokemukset muodostavat pohjan yhteisöllisyydelle. Olen voinut havaita, kuinka suuresti oman ajan murros vaikuttaa historialliseen ajatteluun. Kun rajat liukenevat ja ihmiset liikkuvat, eurooppalaisuus syvenee. Samalla kansat ja kansallisuudet tuovat siihen oman lisänsä.

Maamme kautta avautuu Euroopan mielenkiintoinen pohjoinen ulottuvuus. Suomen pääkaupunkiseutu muodostaa historiallisesti monikerroksisen kokonaisuuden. Toivon, että teillä on tämän matkanne yhteydessä mahdollisuus tutustua Helsinkiin ja Suomen historiaan.

Näillä sanoilla toivotan teidät tervetulleiksi tänne talviseen Hanasaareen!