TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE
ESPANJAN TEOLLISUUDEN JA TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITON (CEOE) YRITYSJOHTAJAKOKOUKSESSA
MADRIDISSA 3.2.1999

Ensinnäkin haluan esittää parhaat kiitokseni Espanjan Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitolle (CEOE) tämän arvovaltaisen yritysjohtajakokouksen isännöimisestä. Tämä tilaisuus ja sen korkean tason osanottajaluettelo on näkyvä osoitus siitä hyvästä ja monipuolisesta yhteistyöstä, joka on perinteisesti vallinnut CEOE:n ja Suomen Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton (TT) välillä.

Yhdyn täysin CEOE:n arvoisan puheenjohtajan José María Cuevasin ja TT:n puheenjohtajan Jukka Härmälän esittämiin näkemyksiin laajemman yhteistyön tarpeellisuudesta Suomen ja Espanjan teollisuuden ja yritysten välillä. Uskon, että tämä yritysjohtajakokous on tärkeä edistysaskel tässä suhteessa.

Suomen ja Espanjan välisen taloudellisen yhteistyön suurin este on ehkä vieläkin - huolimatta kumppanuudestamme EU:ssa - puutteellinen tietämys toistemme osaamisesta, teknologiasta ja taloudellisesta potentiaalista. Yritysjohtajakokouksen ensisijainen tehtävä onkin keskinäisen tiedonvaihdon lisääminen sekä ylimmän johtotason henkilösuhteiden solmiminen ja vahvistaminen. Ja tietenkin viime kädessä tavoitteena olkoon molempien maiden talouselämää hyödyttävien uusien yhteistyömuotojen ideoiminen, vanhojen liikesuhteiden laajentaminen ja aktivoiminen.

Suomella ja Espanjalla on talouksiensa ja yhteiskuntiensa kehittämisessä monia samankaltaisia lähtökohtia. Kummankin maan päämarkkinat ovat Euroopassa, mutta molemmat maat sijaitsevat päämarkkinoidensa reunamilla. Voitettavina ovat yhteydenpidon ja kuljetusten aiheuttamat ongelmat ja kustannukset, sillä kummankin valtion alue on laaja. Asutus on harvaa, etäisyydet pitkiä ja yhteyksien on toimittava saaristoissa, vesistöissä ja vuoristossa. Elintarviketuotantoa harjoitetaan kummassakin maassa epäedullisissa olosuhteissa. Välimeren ja Itämeren kestävän suojelun, virkistyskäytön, kalantuotannon ja vapaan merenkulun turvaaminen ovat yhtä elintärkeitä kummallekin. Osa kummankin maan rajasta on ns. elintasokuilun ilmentämää, minkä vuoksi tehokas lähialuepolitiikka sekä yhteistyö sisä- ja oikeusasioissa on välttämätöntä.

Historiallisista syistä Espanja ja Suomi ovat päässeet täysimääräisesti Euroopan integraatioon mukaan vasta verrattain myöhään. Suomen jäsenyyttä EU:ssa - kiitos siitä Espanjankin tuelle - on kestänyt vasta neljä täyttä vuotta. Suomen talous on kuitenkin voinut sopeutua jo Euroopan vapaakauppaliiton EFTA:n myötä ja Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa olleen vapaakauppasopimuksen myötä kaikkein keskeisimpiin integraatiovaatimuksiin. Lisäksi viidellä Pohjoismaalla Tanskalla, Ruotsilla, Norjalla, Islannilla ja Suomella on ollut yhteiset työmarkkinat, passiunioni ja vastavuoroinen sosiaaliturva jo 1950-luvulta lähtien.

Suomalaisten enemmistö pitää unionijäsenyyttämme myönteisenä tekijänä. Niin pitkään kuin tasavertaisen osallistumisen, etujen tasapuolisen yhteensovittamisen ja oikeudenmukaisen kustannusjaon periaatetta noudatetaan, Suomi voi olla täysin voimin mukana unionin kehittämisessä. Haluamme unionista tehokkaasti ja globaalisti toimivan yhteisön, joka tuottaa jäsenilleen tarpeellista vakautta, rauhaa ja kehittymisedellytyksiä sekä heijastaa tätä ympäristössäänkin. Arvostamme suuresti turvallisuuden kaikkia aspekteja mukaanlukien taloudellisen toiminnan turvallisuus.

Otettuamme kumpikin käyttöön euron yhteiseksi valuutaksi ja arvon mitaksi astumme kunnon askeleen eteenpäin taloudellisen integraation tiellä. On turvallista toimia yhtenäisillä mittayksiköillä jo varsin pitkälle yhtenäistetyn toimintasäännöstön pohjalta. Kansalaisen, työntekijän ja pääoman sijoittumiselle unionikumppanin alueelle on luotu uskottava pohja. Tämä etu on molemminpuolinen.

Vasta tällä vuosikymmenellä kahdenvälinen kauppamme on vapautunut siirtymäkausista tullimaksujen suhteen. Ja vasta viimeiset neljä täyttä vuotta on unionin säännöstö ollut Suomen ja Espanjan keskinäisissä suhteissa voimassa. Integraation oppimis- ja sopeutumisprosessin voidaan sanoa siis olevan edelleen meneillään, vaikka säännöt ovatkin olleet olemassa.

Suomen ja Espanjan välinen kauppa on kasvanut tasaisesti koko 1990-luvun ja viime vuonna 1998 kauppavaihtomme kohosi ennätyslukemiin: vienti Suomesta Espanjaan oli noin 960 miljoonaa euroa (5,7 mrd fim) ja tuonti Espanjasta Suomeen noin 500 miljoonaa euroa (3 mrd fim).

Nämä luvut ovat kuitenkin niin Suomen kuin Espanjan kokonaisulkomaankaupassa varsin marginaalisia. Suomenkin kohdalla puhutaan noin kahdesta prosentista. Tilaa kahdenvälisen kaupan kasvulle näyttää kummankin maan taloudellisen potentiaalin valossa olevan. Kasvua täytyykin sopivin tavoin rohkaista.

Suomen ja Espanjan kaupan rakenne on varsin perinteinen, rohkenen sanoa molempien maiden korkean kehitystason huomioon ottaen jopa yksipuolinen. Suomen viennistä metsäteollisuuden tuotteiden osuus on yli puolet. Tosin kone- ja laitevienti on ilahduttavasti vallannut uusia markkinoita. Varsinkin Suomen high-tech -tuotanto, kuten televiestintälaitteet ovat lisänneet viime vuosina osuuttaan.

Suomen tuonti Espanjasta on perustunut perinteisesti elintarvikkeisiin enkä malta olla kehumatta espanjalaisia viinejä, joiden suosio on Suomessa valtavasti kasvanut. Viime vuosina koneet ja laitteet ovat kuitenkin ohittaneet elintarvikkeet ja erityisesti espanjalaisten ajoneuvojen tuonti Suomeen on nopeasti lisääntynyt. Olemme Suomessa panneet merkille, että Espanja on noussut Euroopan toiseksi suurimmaksi autojen tuottajaksi Saksan jälkeen.

Toivon, että suomalaiset ja espanjalaiset yritykset pyrkisivät etsimään ennakkoluulottomasti myös uusia yhteistyöaloja. Erityisesti haluan rohkaista pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden ehkä suurin ongelma on edelleenkin liian vähäinen maatuntemus. Pienen ja keskisuuren yrityssektorin merkitys yhdentyvässä Euroopassa on olennainen myös työllistämisen kannalta, joka on sekä Suomen että Espanjan talous- ja yhteiskuntapolitiikan keskeinen tehtävä .

Investointien taso Suomen ja Espanjan välillä on vielä luvattoman alhainen. Maidemme välinen kauppatase on Suomelle positiivinen, minkä tosin Espanjalle ylivoimaisen plusmerkkinen matkailutase kompensoi. Espanja on jäljessä investointien osalta. Kymmeniä suuria suomalaisyrityksiä on jo sijoittunut Espanjaan, mutta valitettavasti espanjalaisten yritysten kiinnostus Suomea kohtaan on ollut toistaiseksi varsin vähäistä. Uskon kuitenkin, että EU:n myötä tilanne vähitellen korjaantuu, sillä myös espanjalaisyritysten etujen mukaista on sijoittua Suomeen ja sitä kautta ulottaa toimintaansa muuallekin Pohjois-Eurooppaan, Baltiaan ja Venäjälle. Toivonkin, että te espanjalaiset ystävämme ottaisitte huomioon nykyistä enemmän Suomen tehdessänne maakohtaisia investointistrategioita.

Totesin jo puheessani viime maanantaina Hänen Majesteettinsa tarjoamilla juhlaillallisilla Suomen ja Espanjan yhteistyömahdollisuudet kolmansissa maissa. Edellä mainitsin jo Suomen edullisen liikekeskusaseman suhteessa Pohjois-Eurooppaan, Baltiaan ja Venäjälle. Kuten Suomen hallituksen aloitteesta syntyvä EU:n pohjoinen ulottuvuus on muille EU-kumppaneillemme osoittanut, tällä ilmansuunnalla on mittaamattomia resursseja. On kaikkien EU-maiden etujen mukaista, että niitä hyödynnetään. Suomen ja Espanjan välillä tästä vallitsee yhteisymmärrys hallitustasolla. Mutta se ei riitä; myös talouselämältä ja yrityksiltä tarvitaan ennakkoluulotonta yhteistyöasennetta, uusia visioita ja ideoita.

Espanjalla on arvostettu rooli Välimeren porttina ja Euroopan yhdyssiteenä Välimeren eteläpuolen maihin. Suomi on antanut täyden tukensa unionin yhteistyölle Välimeren maiden kanssa.

Välimeren alueen ohella Espanjalla on varsin keskeinen asema eräänlaisena siltana EU:n ja Latinalaisen Amerikan välillä. Juuri tässä kaupungissa me EU:n ja MERCOSUR:in valtioiden ja hallitusten päämiehet allekirjoitimme joulukuussa 1995 historiallisen puitesopimuksen EU:n ja MERCOSUR:in välillä. Sopimuksen nopea valmistuminen oli pitkälti Espanjan puheenjohtajuuden ansiota.

Olemme Suomessa kiinnittäneet huomiota siihen, että Espanjasta on tullut EU:n suurin investoija Latinalaisessa Amerikassa. Tiedämme Espanjalla olevan EU-maista ehkä pitkäaikaisin kokemus kanssakäymisestä Latinalaisen Amerikan kanssa; yhteisen kielen ja kulttuuriperinteen lisäksi juuri Espanjassa osataan Latinalaisen Amerikan omaleimainen liiketoimintakulttuuri.

Vieraillessani ensimmäisenä suomalaisena valtionpäämiehenä vuonna 1997 Brasiliassa, Argentiinassa ja Chilessä sain omakohtaisen ja vaikuttavan käsityksen tuon maanosan tarjoamista mahdollisuuksista, sen luonnonvaroista ja resursseista. Latinalainen Amerikka on Suomenkin näkökulmasta nousemassa entistä kiinnostavammaksi yhteistyöalueeksi. Sekä valtiovalta että yrityksemme ovat pyrkineet aktivoimaan sinne suhteitaan. Maailmantalouden tämänhetkiset näkymät ovat epävarmat ja erityisesti finanssimarkkinat ovat epävakaat, mutta se ei vähennä Latinalaisen Amerikan merkitystä pitemmällä aikavälillä.

Ylläsanotun jälkeen herätänkin kysymyksen siitä, voisivatko suomalaiset yritykset, niiden teknologia ja tietotaito tarjota jotain Latinalaisessa Amerikassa operoiville espanjalaisyrityksille. Ja päinvastoin: olisiko kokeneilla espanjalaisyrityksillä ja pankeilla mielenkiintoa liittoutua suomalaisten kanssa. Löytyisikö aloja ja kohteita, joilla voimme olla yhteistyössä esimerkiksi projektien tai joint-ventureiden muodossa?

Puhuttaessa Suomen ja Espanjan yhteistyöstä matkailua ei voida sivuuttaa. Haluankin lausua tunnustuksen sille työlle, jota Espanjan matkailuviranomaiset ja alan yritykset ovat tehneet Suomessa. Jo vuosikymmeniä Espanja on ollut suomalaisturistien suosituin kohde heti naapurimaidemme jälkeen. Suomen Matkailun edistämiskeskus on puolestaan 1990-luvulla tehnyt arvokasta työtä espanjalaisturismin lisäämiseksi Suomen suuntaan. Vaikka emme koskaan tule kilpailemaan määrissä, on myönteistä todeta, että espanjalaiset ovat yhä lukuisammin löytämässä Suomen, sen luonnon ja ihmiset.

Rohkenen toivoa, että myös Te, arvoisat espanjalaiset yritysjohtajat ja liikemiehet, tuntisitte entistä paremmin Suomen lupaavana, kannattavana ja edullisena kauppakumppanina.

Suomen vahvuuksia taloudellisessa kumppanuudessa ovat sopimuksissa pitäytyminen, kyky sitoutua tavoitteisiin, ottaa vastuuta, ympäristöstä huolehtiminen, myönteinen perusasennoituminen työhön ja säästämiseen, sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä, lähimmäisestä huolehtiminen sosiaaliturvan keinoin sekä hyvä kollektiivisiin työehtosopimuksiin sitoutuminen. Työelämän käytännönläheinen säännöstö syntyy paljolti yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Suomalainen talouselämä on pienuutensa takia joustava ja nopea sopeutumaan tuotantoehtojen muuttumiseen.

Teollinen ja tuotannollinen innovointi on Suomessa jo pitkään ymmärretty menestyksen avaintekijäksi. Siksi tuotantosektori koko yhteiskunnan tukemana kannustaa tutkimus- ja kehitystyötä, jonka laajuus on jo huomionarvoinen piirre kansantaloudessamme. Tämän sopimusyhteiskuntaamme juurtuneen lisäpiirteen vuoksi on oikeutettua puhua kehityksestä kohti suomalaista tietoyhteiskuntaa. Unioni sisämarkkina-alueena on pienelle Suomelle suuri suhteellinen etu innovaatioiden tuotannolliseksi realisoimiseksi sopivassa mittakaavassa.

Espanja on suomalaisille paljon enemmän kuin markkina-alue Etelä-Euroopassa. Unionissa edut ovat vastavuoroisia. Me tarjoamme teille mahdollisuutta hakea Suomesta vahvuuksienne mukaisia suhteellisia etuja, edistää puhumanne maailmankielen levinneisyyttä ja tuoda kaipaamaamme espanjalaisen kulttuurin rikkautta. Pohjoiset markkinatkin ovat varmasti houkuttelevat, varsinkin kun otamme huomioon pohjoiseurooppalaisen liikekeskusasemamme itään ja Baltiaan päin.

Lopuksi kiitän vielä kerran ystävällisestä kutsusta ja tilaisuudesta käyttää puheenvuoro tässä yritysjohtajakokouksessa.