TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN
50. YHTEISVASTUUKERÄYKSEN AVAUSPUHE 7.2.1999
Tänään avataan 50. Yhteisvastuukeräys. Keräyksen pysyvä
tehtävä on auttaa niitä, joita aikamme kohtelee huonosti. Joka
vuosi arvioidaan, mikä on se asia, johon juuri nyt on
suunnattava vapaaehtoinen avustustoiminta ja kansalaisten huomio.
Kirkon Yhteisvastuukeräys yhdistää kotimaassa ja kehitysmaissa
tehtävän sosiaalisen auttamistyön. Näitä se pyrkii
lähestymään samasta näkökulmasta. Ajattelutapa on harkittu.
Meidän maailmamme on yhteinen. Kotimaan ja kehitysmaiden
vähäosaisia ei saa asettaa toisiaan vastaan. Olemme yhä
enemmän riippuvaisia toisistamme. Tämä ei koske vain
suomalaisia tai vain menestyjiä, vaan kaikkia maapallon
asukkaita.
Yhteisvastuukeräyksen työtä kotimaassa on koko 1990-luvun ajan
hallinnut sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen. Vuosikymmenen
alun lamasta alkoi kehitys, joka on merkinnyt laajalle
väestönosalle menetyksiä, köyhtymistä ja kasautuvia
vaikeuksia. Yrityksistä huolimatta kielteistä kehitystä ei ole
onnistuttu katkaisemaan.
Yhteisvastuukeräys on monin tavoin auttanut vaikeuksissa
kamppailevia ylivelkaantuneita, lapsiperheitä,
pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria. Keräysvaroin on tuettu
taloudellisessa ahdingossa eläviä ruokapankkien kautta ja
kirkon katastrofirahaston avustuksin.
Keräystyön ovat hoitaneet luterilaisen kirkon seurakuntien
kutsumat vapaaehtoiset. Teille kymmenille tuhansille, jotka
tänäkin vuonna osallistutte tähän tärkeään työhön,
esitän lämpimät kiitokseni.
Yhteisvastuukeräyksen erityispiirre on, että keräystyön
rinnalla harjoitetaan laajaa tiedotustoimintaa sekä tehdään
mittavaa asennekasvatus- ja yhteiskunnallista vaikuttamistyötä.
Tällä saralla merkittävä saavutus on piispa Eero Huovisen
johtaman Nälkäryhmän viime joulukuussa julkistettu raportti.
Nälkäryhmä koottiin yhteiskunnallisista päättäjistä ja
keskeisistä asiantuntijoista nimenomaan Yhteisvastuukeräyksen
aloitteesta. Ryhmä ehdotti erityisen ohjelman laatimista
köyhyyden torjumiseksi. Annan tukeni sen toteuttamiselle.
Tänään Yhteisvastuukeräys kysyy, miten kannamme vastuumme
heikoimmista omassa lähiyhteisössämme.
Niissä kehitysmaissa, joiden elämäntapa ja kulttuuri on
vahvasti yhteisöllinen, tämä ajatus ei aiheuta ongelmia.
Yhteisvastuukeräys on vuosien mittaan tukenut pelkästään
sellaisia hankkeita, jotka suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä
paikallisen väestön kanssa. Tänä vuonna huomio kohdistetaan
zimbabwelaisiin kyliin ja taisteluun kuivuutta vastaan. Yhdessä
kyläläisten kanssa rakennetaan patoja ja kastelujärjestelmiä,
kouluja ja terveysasemia. Kirkon Ulkomaanavun kautta
keräysvaroja ohjataan monissa muissakin kehitysmaissa
tehtävään avustustyöhön samassa yhteisöllisessä hengessä.
Yhteisöllisyydestä voimme paljon oppia kehitysmailta. Yhteisön
menestyminen on myös yksilön menestymisen tärkeä edellytys.
Yhteisön menestymiseen kuuluu vastuu heikoimmista.
Voimme oppia myös oman maamme sisällä. Olen jo usean vuoden
ajan kiinnittänyt huomiota siihen, että Yhteisvastuukeräyksen
tulos Pellon seurakunnassa on maan korkein asukasta kohti
laskettuna. Tästä haluan esittää erityisen kiitokseni
kaikille pellolaisille. Pello ei ole maamme vauraimpia alueita,
mutta lähimmäisten auttamisen halu on siellä vahva. Ehkä kyse
on juuri sellaisesta lähiyhteisön voimasta, jota
tämänvuotisella keräyksellä halutaan tukea.
Suomessa on menossa voimakas muuttoliike. Ihmiset hakeutuvat
kasvukeskuksiin opiskelemaan, työn ja toimeentulon perään.
Useimmissa tapauksissa tämä merkitsee yksilölle kehitystä:
koulutusta ja hyvää työpaikkaa. Samalla syntyy kuitenkin
vakavia ongelmia, jotka on ratkaistava. Poismuutosta kärsivien
alueiden asukkaiden tarpeista on huolehdittava. Samalla
kasvukeskuksiin muuttaville on löydettävä asunnot ja
tarjottava välttämättömät peruspalvelut. Meidän kaikkien on
tarmokkaasti etsittävä keinoja, joilla voidaan turvata
tasapainoisempi alueellinen kehitys. Se on koko maan etu.
Yhteisvastuukeräys on koonnut ohjelman, jolla tuotetaan uusia
sosiaalisia palveluita paikallisin yhteisöllisin keinoin. Uusia
ratkaisuja etsitään esimerkiksi omaishoitajien tukemiseen,
vanhustyöhön, päihdeongelmaisten naisten ja maahanmuuttajien
lasten auttamiseen.
Aikamme ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Meillä on paljon
ennenkokematonta osaamista ja vaurautta, mutta myös enemmän
köyhyyttä ja puutetta kuin aikoihin. Tällaiset erot
niin meillä kuin muuallakin aiheuttavat vakavia ongelmia.
Nyt tarvitaan lähimmäisenrakkautta, yhteisvastuuta ja
auttamisen halua.
Julistan 50. Yhteisvastuukeräyksen avatuksi ja toivon
kansalaisten osallistuvan siihen aktiivisesti ja avokätisesti.
Ottakaamme esimerkkiä Pellon asukkaista!