TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI VUODEN 1999 VALTIOPÄIVIEN
AVAJAISISSA EDUSKUNNASSA 31.3.1999

Suomeen on valittu järjestyksessä 25. eduskunta. Onnittelen kaikkia valittuja.

Uuden eduskunnan ensimmäisiä tehtäviä on myötävaikuttaa toimintakykyisen enemmistöhallituksen aikaansaamiseen. Tulevalla hallituksella on edessään vaativa työsarka. Erityisiä vaatimuksia asettaa Suomen asema Euroopan unionin jäsenenä ja etenkin puheenjohtajana tämän vuoden jälkipuoliskolla.

Tämä eduskunta on ensimmäinen uuden vuosituhannen eduskunta. Meidän on kysyttävä, millaisten uudistusten avulla parhaiten menestymme tulevaisuudessa.

Tämä vuosikymmen on ollut taistelua lamaa vastaan. Nyt on luotu edellytykset keskittyä suomalaisen yhteiskunnan perustaa vahvistaviin uudistuksiin.

Vastauksia tulevaisuuden haasteisiin on etsittävä yhä enemmän yhteistyössä, sillä ne ovat myös suuressa määrin yhteisiä: globalisoituminen, kilpailukyky ja työttömyys. Euro luo vakautta Suomen talouteen. Kotimarkkina-alueemme on laajentunut unionin kattavaksi.

Suomen on oltava uutta tuotantoa ja investointeja houkutteleva maa, jotta työllisyys ja hyvinvointi voidaan turvata. Pääoman lisäksi myös työvoima liikkuu yli rajojen. On kuitenkin tärkeää, että nimenomaan oma maa, Suomi, koetaan hyväksi toimintaympäristöksi ja ihmisillä on mahdollisuus tehdä työtä kotimaassa.

Tulevaisuutemme riippuu ennen muuta siitä, että meillä on riittävästi ihmisiä, jotka yrittävät ja luovat työpaikkoja. Kansantalouden kannalta on oleellista, että maahamme saadaan luotua nykyistä suurempi joukko nopeasti kasvavia ja kansainvälistyviä yrityksiä.

Työllisyyttä on päättäväisesti parannettava. Rakenteelliseen työttömyyteen on puututtava entistä voimakkaammin. Asenteet on saatava myönteiseksi ikääntyneelle työvoimalle ja työntekijöiden ammattitaitoa on jatkuvasti kehitettävä. Ikääntyvän työvoiman tiedot ja taidot on saatava pysymään ajan tasalla. Pitkiä työttömyyskausia ei saa päästä syntymään, koska niiden jälkeen on erityisen vaikeaa palata työelämään.

Edellytyksiä työskennellä pitempään on, koska ikääntyvän väestön terveys paranee. On luotava kannusteita pysyä työelämässä kauemmin. Nyt nämä kannusteet toimivat osaksi väärin päin.

Muutoksia vaaditaan muutenkin työelämässä. Työpaikoilla on oltava hyvä ja reilu ilmapiiri. Henkinen puhkikuluminen on todellinen ongelma. Asioihin puuttumattomuus ei ole kohteliaisuutta, kun työtoveri kaipaa tukea. Ongelmiensa kanssa painivaa lähimmäistä ei saa jättää yksin.

Julkisten varojen riittävyyttä ja käyttöä joudutaan aina punnitsemaan huolellisesti. Jos säästöjä joudutaan tekemään, on tarkoin mietittävä, miten samalla pidetään huolta hyvinvointiyhteiskunnan perustasta.

Suomalaiset tukevat hyvinvointiyhteiskuntaansa.

Eduskunnan on otettava vastuu tulevaisuudesta pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää paneutumista ongelmiin tavalla, joka estää niiden kaatumisen syliin. Eduskunnan työn jänneväli ei voi ulottua vain neljän vuoden päähän. On nähtävä pitkälle yli vaalikauden.

Suomi on viimeisen viidentoista vuoden aikana lisännyt panostustaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen merkittävästi. Tänä vuonna käytämme jo runsaat kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tähän uutta korkeaa osaamista luovaan toimintaan. Olemme voineet nähdä, että sijoitus on ollut monella tavalla kannattava. Työttömyys on kuitenkin alentunut toivottua ja uskottua hitaammin. Voimme myös aistia ja nähdä ympärillämme suurta huolta eriarvoisuuden lisääntymisestä, koskeepa se sitten alueiden tai ihmisten välistä eriarvoisuutta.

Kansamme hyvinvoinnin edellytyksenä on, että mahdollisimman monella kansalaisella on mahdollisuudet ja innostus työhön. Vain siten voimme kunnolla huolehtia niistä kansalaisistamme, jotka elämänsä eri vaiheissa tukea tarvitsevat.

Voimme olla ylpeitä koulutustasostamme. On silti varottava, ettei ylpeys käy lankeemuksen edellä. Opetus- ja yliopistolaitoksemme kehittäminen on jatkuva haaste.

Olemmeko määritelleet esimerkiksi korkean osaamisen liian suppeasti? Eikö korkeaa osaamista voi olla nykykäsitystä laajemmin käden taitojen, kulttuurin, palveluiden tai maatalouden erikoistuotannon alueella? Voisimmeko valjastaa vaikkapa sähköisen kaupankäynnin palvelemaan nykyistä paljon tehokkaammin näitä katveeseen jääneitä alueita? Voisimmeko kehittää järjestelmän, joka liittäisi yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset nykyistä paremmin myös näiden tavallista arkielämää lähellä olevien pienyritysten avuksi? Tekesin toiminnasta saadut hyvät kokemukset voitaisiin nähdäkseni hyödyntää palvelemaan kansaamme nykyistä laajemmin.

Käden taidot, kulttuuri, palvelut ja maatalous ovat jakaantuneet maan eri puolille tasaisemmin kuin korkea teknologia. Elvyttämällä maakuntien pieniä yrityksiä, työpaikkoja voitaisiin luoda monipuolisemmin ja eri alueiden olemassaolevia vahvuuksia kehittäen. Ennen kaikkea näen kuitenkin tärkeäksi konkreettisin toimin osoittaa arvostusta näille aloille ja luoda sitä kautta tulevaisuudenuskoa ja elämisen mahdollisuuksia nykyistä laajemmalle alueelle.

Kansainvälistä tilannetta varjostavat viime viikkojen tapahtumat Balkanilla. Ne osoittavat, kuinka vakavia puutteita tämän päivän eurooppalaisessa turvallisuusjärjestelmässä on. Se voi nojautua vain toimiviin ja avoimiin demokratioihin.

Jugoslavian johtajan Milosevicin politiikka Kosovossa on räikeä rikkomus ihmisoikeuksia, yhteistyötä ja demokratiaa vastaan. Häikäilemätöntä väkivaltaa oman maan siviiliväestöä vastaan ei tämän päivän Euroopassa voi sallia. Suomen hallitus toivoo, että rauha sadaan palautetuksi. Sitä varten presidentti Milosevicin on lopetettava väkivalta Kosovossa ja valittava rauha. Suomen hallitus on eilen ilmoittanut humanitaarisesta avusta pakolaisongelman lievittämiseksi. Suomi on valmis osallistumaan rauhan varmistamiseen ja jälleenrakennustyöhön Kosovossa.

Venäjän taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on vaikea. Venäjä etsii tietään.

Näistä vaikeuksista huolimatta pohjoisen Euroopan turvallisuustilanne on säilynyt vakaana. Itämeren alue on muodostumassa uudeksi eurooppalaiseksi yhteistyöalueeksi. Tässä Baltian maiden valmistautumisella EU-jäsenyyteen on keskeinen merkitys.

Suomi on Euroopan unionissa pyrkinyt vahvistamaan unionin ja Venäjän yhteistyötä. Tähän tähtää laajaa tukea saanut hankkeemme EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi. Kehitys Venäjällä on keskeisellä tavalla esillä Suomen puheenjohtajakaudella. Me emme halua Euroopan sulkeutuvan, vaan EU:n kautta pyrimme rakentamaan yhteistyötä kaikkialle ja kaikkiin ilmansuuntiin. Euroopan unioni on Venäjän tärkein yhteistyökumppani.

Euroopan komissio jätti eronpyyntönsä jouduttuaan kovan kritiikin kohteeksi hallinnollisten puutteidensa takia. Kun ero oli ensimmäinen lajissaan koko Euroopan monikymmenvuotisen integraatioprosessin aikana, sillä on myös suuri periaatteellinen merkitys.

Euroopan unionin eri toimielimissä on monia sellaisia piirteitä, jotka kuvastavat vanhentunutta hallintokulttuuria sekä riittämätöntä avoimuutta. Nyt on mahdollisuus luoda avoin ja tehokas hallinto, joka täyttää pohjoismaille tunnusomaiset vaatimukset. Näin edistetään myös unionin laajentumista.

Yhteisymmärrys seuraavan komission puheenjohtajasta ja Agenda 2000 -ratkaisusta ovat merkittäviä oman EU-puheenjohtajuuskautemme kannalta. Kaudellemme jää kuitenkin runsaasti ratkaistavia asioita. Amsterdamin sopimusta ja Agenda 2000 -ratkaisua on ryhdyttävä panemaan toimeen. On ryhdyttävä valmistelemaan laajenemisen mahdollistavia institutionaalisia uudistuksia. EU:n laajenemista on siis vietävä eteenpäin päättäväisesti. Kysymys on historiallisesta mahdollisuudesta, jota ei saa tärvellä.

Puheenjohtajakautemme on siis vaativa, ja se on meille todellinen haaste. Olemme siihen kuitenkin valmiita.

Käytyjen eduskuntavaalien yhteydessä on oikeutetusti käyty keskustelua poliittisen demokratian tilasta. Tämä punninta jatkukoon. Kalevi Kivistö on lukija-asiamiehen ominaisuudessa (Keskisuomalainen 26.3.1999) käyttänyt arvokkaan puheenvuoron. Lainaan Kivistöä:

"Jos kansalaiset eivät luota sen enempää poliitikkoihin kuin toimittajiinkaan, demokratia voi ajautua kriisiin. Mitä vähemmän näihin demokraattisen järjestelmän tukipylväisiin luotetaan, sitä enemmän syntyy tilalle sellaisia "totuudenpuhujia", joita historiallinen kokemus kehottaa kavahtamaan. Tämän vuoksi luottamuksen palauttaminen sekä politiikkaan että tiedotusvälineiden toimintaan on molempien yhteinen haaste ja tehtävä. Suhteessa toisiinsa ne saavat olla varauksellisia, mutta suhteessa demokratiaan ne eivät saa olla välinpitämättömiä".

Kivistö on tiivistänyt yhteisen haasteemme hyvin.

Hyvän yhteiskunnan rakentamisessa ei useinkaan ole kyse vain rahan- tai vallankäytöstä. Tarvitaan myös suvaitsevaista ja rohkaisevaa ilmapiiriä ja lähimmäistä arvostavaa asennetta.

Yksi keskeisiä alkavan vuosituhannen haasteita on siirtyminen monikulttuuriseen Suomeen. Jatkossa maassamme omaa elämäänsä rakentaa entistä useampi suomalainen, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka juuret eivät ole Suomessa.

Suomessa ei ole onneksi kehittynyt todellista muukalaisvihaa, vaikka maahanmuuttajaväestömme kasvoikin juuri vaikeiden lamavuosien aikana. Meidän pitää kuitenkin jatkuvasti tehdä töitä oman yhteiskuntamme suvaitsevaisuuden eteen. Tutkimukset osoittavat, että kielteisyys vieraita uskontoja kohtaan on kasvanut. Tämä on huolestuttava piirre. Uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua on edistettävä.

Toivotan uudelle eduskunnalle menestystä sen työssä sekä julistan vuoden 1999 valtiopäivät avatuiksi.