TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE EU-LATINALAINEN AMERIKKA -HUIPPUKOKOUKSESSA RIO DE JANEIROSSA 28.-29.6.1999

Rio de Janeirossa järjestettiin vuonna 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi, jonka tuloksina hyväksyttiin Rion julkilausuma ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 21. Näillä kahdella asiakirjalla tavoitellaan kestävän kehityksen liittämistä yhteiskunnan ja talouselämän eri sektoreihin ja toimintoihin kaikilla tasoilla. EU-Latinalaisen Amerikan huippukokouksen pitäminen samassa kaupungissa kuin UNCED velvoittaa meitä kaikkia arvioimaan kuinka hyvin olemme vastanneet silloin asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

Euroopan unionin vuoden 1997 ns. Amsterdamin sopimuksessa kestävä kehitys otettiin yhdeksi Euroopan yhteisön ja unionin päätavoitteista. Ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen sisällyttäminen läpäisyperiaatteella kaikkeen toimintaan asettaa jäsenmaille suuria haasteita.

Olen kuitenkin vakuuttunut, että kansalaiset odottavat poliittisilta päättäjiltä määrätietoisia toimia taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi. Tämä on Suomelle tärkeä tavoite myös tulevana EU:n puheenjohtajana.

Suomen hallitus teki kesäkuussa 1998 ekologisen kestävyyden edistämisestä periaatepäätöksen, joka on Suomen ensimmäinen koko hallituksen hyväksymä kestävän kehityksen ohjelma. Päätös sisältää peruslinjauksen ekologista kestävyyttä edistävien taloudellisten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseen.

Ekologinen kestävyys edellyttää ekosysteemien toimintakyvyn ylläpitoa sekä pitkällä tähtäimellä talouspolitiikan ja muiden ihmisten toimintojen sovittamista ympäristön kantokykyyn. Pyrkimyksillä ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja aavikoitumisen estämiseen rakennetaan maailmanlaajuista perustaa kestävien elinolosuhteiden luomiselle myös tuleville sukupolville.

YK:n ilmastosopimuksen (1992) ja sitä täydentävän Kioton pöytäkirjan perustavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen tasolle, jolla estetään ihmisten toimintojen haitallinen vaikutus ilmastojärjestelmään. Näiden sopimusten mukaan teollisuus-maiden tulee ensi vaiheessa vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja kasvattaa kaasujen nieluja ja varastoja. Myöhemmin olisi pystyttävä vielä huomattavasti vähentämään päästöjä nykyisestä tasosta. EU tavoittelee päästöjen alentamiseksi pitkäjänteistä kansainvälistä strategiaa. Olemme tyydytyksellä panneet merkille Latinalaisen Amerikan maiden - vain eräitä mainitakseni Argentiina, Brasilia ja Meksiko - vastuullisen ja yhteistyöhakuisen roolin kehiteltäessä maailman-laajuista ilmastopolitiikkaa, johon päästään vain yhteisin solidaarisin ponnistuksin. EU pyrkii omalta osaltaan määrätietoisesti edesauttamaan viime vuonna hyväksytyn Buenos Airesin toimintaohjelman toimeenpanoa ja siten luomaan edellytyksiä Kioton pöytäkirjan ratifioinneille.

Uusiutuvan energiavarannon ja ympäristöystävällisten raaka-aineiden lähteenä metsät tarjoavat taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurillisen kasvualustan merkittävälle osalle maailman väestöä. Metsillä on myös ratkaiseva merkitys maapallon ekologiselle tasapainolle. Ne sitovat ja varastoivat hiilidioksidia hidastaen ilmastonmuutosta ja ylläpitävät laajaa biologisen monimuotoisuuden varantoa. Ne estävät aavikoitumista ja eroosiota kuivuuden uhkaamilla alueilla. Ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi kestävän metsätalouden aikaansaaminen ja sitä tavoittelevan maailmanlaajuisen yhteistyön jatkuminen ja syveneminen on ensiarvoisen tärkeää. EU on tämän takia katsonut, että on taattava käynnissä olevalle hallitusten väliselle vuoropuhelulle velvoittavat puitteet, jotka myös varmistaisivat korkeimmalla tasolla Rion seurantakokouksessa vuonna 1997 vahvistettujen toimenpiteiden toteutumisen.

Kestävän kehityksen edistymisen suurimmat haasteet kohdistuvat uusien tuotanto- ja kulutustapojen käyttöönottoon. Tavoitteena on elintason tasapainoinen ja pysyvä kasvu, joka ei nojaa luonnonvarojen liikakäyttöön tai uusiutumattomiin energiamuotoihin. Tuotannon ja kulutuksen uudelleensuuntaaminen kohti tuotteita, joiden ympäristövaikutukset niiden elinkaaren aikana, ovat mahdollisimman vähäiset, mahdollistaa luonnonvarojen hyödyntämisen jatkuvuuden, ja maksimoi niistä saatavan hyödyn koko maapallon kannalta.

Kestävän kehityksen edellytykset rakentuvat yhteiskuntaan, sen yhteisöihin ja yksilöihin. Pyrkimys ekologisen kestävyyden edistymiseen tai tuotanto- ja kulutustapojen uudelleensuuntaamiseen vaatii toteutuakseen yhteiskunnan jäsenten hyväksyntää ja vakiintumista osaksi yhteiskunnan toimintakulttuuria ja arvojärjestelmää. Myös yksityisellä sektorilla on oma osansa vastuusta ja roolinsa kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä.

Rion konferenssin jälkeen kestävää kehitystä on edistetty useilla saroilla. Kansallisia ja alueellisia ympäristöhallintoja on luotu ja vahvistettu, ja erilaisia kansainvälisiä yhteistoimintamuotoja kehitetty ympäristöhaasteisiin vastaamiseksi. Kehitysmaiden kapasiteetin vahvistaminen ekologisten kysymysten hallinnassa on yksi EU:n kehitysyhteistyön haastavimmista tavoitteista

2 000-luvulle siirryttäessä.

Kestävän kehityksen edistyminen on koko maailman yhteinen haaste, mutta keinot kestävän kehityksen edistämiseen, politiikkojen sisällöt ja sovellukset, ovat erilaisia eri maissa. Kehitysmaille olennainen kysymys koskee talouden ja elintason kasvun mahdollisuuksia. Teollisuusmailta odotetaan kestävän kehityksen periaatteiden valtavirtaistamista ja eri politiikkalohkojen integroimista kestävän kehityksen edistämiseen. Paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä rakennetaan yhteistä maapalloa, jonka hyödyistä myös tulevat sukupolvet voivat nauttia.