TASAVALLAN PRESIDENTIN TERVEHDYS YLEISRADION TELEVISIOUUTISTEN 40-VUOTISSEMINAARISSA 1.9.1999 KLO 15

Haluan tervehtiä tähän juhlaseminaariin osallistuvia — sekä paikan päällä olevia että tilaisuutta television välityksellä seuraavia. Samalla onnittelen 40 vuotta täyttäviä Yleisradion televisio-uutisia.

Nyt juhlittavat uutiset ovat arvostettu kansallinen instituutio. Varsinkin alkuaikoinaan televisio-uutiset olivat myös kiistelty tulokas, joka mursi lehdistön monopolia tiedon-välityksessä. Liikkuvan kuvan voimalla televisio tutustutti suomalaiset ympäröivään, erityisesti Euroopan ulkopuoliseen maailmaan, ja kiinnitti huomiota myös kotoisiin epäkohtiin. Television uutistoiminta on kiistatta ollut keskeinen tekijä Suomen kansallisen identiteetin muuttumisessa.

Viime vuosina uutistoiminta on joutunut itsekin kokemaan muutoksia, eikä vauhti näytä ainakaan lähitulevaisuudessa hidastuvan.

Televisiossa on jo yhden sukupolven ajan ollut keskenään kilpailevia uutistoimituksia, mutta vielä tämän vuosikymmenen alussa Yleisradion illan pääuutislähetyksellä oli poikkeuksellinen kilpailuetu: se sai käyttöönsä molemmat valtakunnalliset kanavat. Myös politiikkaa koskevassa uutisoinnissa sitä suojasivat hallinnolliset määräykset. Nykyistä mediakilpailua seuraavista tuo aika tuntuu kovin kaukaiselta.

Monopolien purkaminen ja kilpailun lisääntyminen on yleisesti ottaen hyvä ja kannatettava kehitys. Yleisradion kaltaisen toimijan, joka saa tulonsa julkisesti ohjatuista rahavirroista, on kuitenkin pohdittava huolellisesti, millä mittareilla se arvioi menestystään kilpailussa.

Luottamus ja arvostus ovat vaikeita saavuttaa mutta helppoja menettää. Kokemus osoittaa, että myös perinteikkäät tiedonvälittäjät voivat vaarantaa arvovaltansa antautuessaan liian lyhyt-näköiseen kilpailuun.

Televisiossa käytävää kilpailua mittaamaan on kehitetty nopeita ja tarkkoja menetelmiä. Katsojalukutilastot ovat kuitenkin käyttökelpoisimpia kaupallisissa tarkoituksissa, eikä pelkästään niiden perusteella voi arvioida työn tuloksellisuutta. Yleisradiotoiminnan oikeutus perustuu nimittäin lopulta siihen, kokevatko kansalaiset sen olemassaolon tarpeelliseksi, ei yksittäisiin tilastomittauksiin.

Lähivuosina televisio kokee suuria muutoksia. Digitaalisuus ja tietoverkkojen kehittyminen eivät ole vain teknisiä muutoksia. Ne lisäävät kilpailua ja muuttavat television käyttötottumuksia. Tietoa, viihdettä ja niiden eriasteisia sekoituksia tarjoillaan kuluttajille yhä useammalta taholta ja entistä enemmän myös ilman välitöntä korvausta.

Pystyykö julkisen palvelun yleisradiotoiminta tarjoamaan kilpailussa jotain sellaista,

mitä pelkät markkinavoimat eivät tuottaisi? Mitä tavoitteita uutistyöllä on digitaalisessa maailmassa? Millä voidaan tiedonvälityksen nopeus ja tarkkuus pitää keskenään tasapainossa kiristyvässä kilpailussa?

Haluan kannustaa seminaariin osallistujia näiden kysymysten huolelliseen punnintaan. Samalla toivotan Yleisradion televisiouutisille parhainta menestystä myös juhlien jälkeisenä aikana.