Rouva Eeva Ahtisaaren puhe Ars Fennica 1999 -palkinnonjakotilaisuudessa
Säätytalolla 17.3.1999
Haluan tässä yhteydessä, ennen virallista palkinnonjakoa,
esittää lämpimän osanottoni Teille, rouva Henna Niemistö,
puolisonne Pertti Niemistön liian varhaisen pois menon johdosta.
Ars Longa - Vita Brevis. Opin tuntemaan kauppaneuvos Niemistön
taiteelle omistautuvana mesenaattina, vakaana ja luotettavana
ihmisenä. Pertti Niemistö oli suomalaisen kulttuurin rohkea ja
kaukonäköinen puolustaja, taidekentän keskeinen
taustavaikuttaja ja vahva voimahahmo. Kaipaamme kaikki häntä
tänään.
Viime vuosi on ollut suurta juhlaa nykytaiteen suomalaisille
ystäville. Nykytaiteen museon avaaminen oli todellinen ilon
päivä. Suomalaiset ovat jo ottaneet Kiasman omakseen; sen
arkkitehtuurista keskustellaan, taiteesta puhutaan ja sen
ravintolassa viihdytään. Museo heijastaa taidekentän monia
tämän päivän ulottuvuuksia. Suomalainen nykytaide on
osoittanut olevansa varsin kansainvälistä ja
muuntautumiskykyistä. Nuoret taiteilijamme liikkuvat maailmalla
tavalla, joka tuo mieleen sadan vuoden takaiset ajat. Tuolloinkin
kulttuurimme syvärakenteet kiinnittyivät kansainvälisiin
virtauksiin, josta kansallinen herätys sai voimansa.
Tänään jaetaan ARS FENNICA kahdeksannen kerran. Henna ja
Pertti Niemistön Kuvataidesäätiön tarkoituksena on tehdä
suomalaista kuvataidetta tunnetuksi avaamalla sille uusia
kansainvälisiä yhteyksiä ja innostaa kuvataiteilijoita heidän
työssään. Säätiö on myös kansanvalistaja. Se haluaa
voimistaa suuren yleisön kiinnostusta ja arvostusta kuvataiteita
kohtaan.
Säätiön tärkein toimintamuoto on ARS FENNICA - palkinnon
jakaminen. Se annetaan vuosittain yhdelle, ensisijaisesti
suomalaiselle kuvataiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta
luovasta työstä. Palkintoon kuuluu rahapalkinto, suuruudeltaan
200 000 markkaa. Palkintoon kuuluu lisäksi näyttelykierros
Suomessa, jonka säätiö järjestää yhdessä taidemuseoiden
kanssa. Lisäksi taiteilijasta valmistetaan julkaisu
näyttelykierrosta ja kansainvälistä jakelua varten.
ARS FENNICA - palkinnon saajan ratkaisee joka kerta puolueeton
asiantuntija, kansainvälisesti tunnustettu nykytaiteen tuntija.
Tällä kertaa palkinnosta on päättänyt alankomaalainen Saskia
Bos, amsterdamilaisen De Appel - nykytaiteen keskuksen johtaja.
Vuoden 1999 ARS FENNICA ehdokkaat ovat kaikki suomalaisia
nuoremman polven taiteilijoita, jotka ovat jo vakuuttavasti
osoittaneet taiteellisen lahjakkuutensa. Säätiö haluaa tällä
kerralla kiinnittää huomiota nuoriin taiteilijoihin ja
kannustaa heitä eteenpäin urallaan. Kaikki ehdokkaat
noudattavat rohkeasti valitsemaansa linjaa maalaustaiteen,
taidegrafiikan tai kuvanveiston alueella.
Vuoden 1999 ARS FENNICA myönnetään kuvanveistäjä Markus
Copperille. Olen iloinen voidessani julkistaa Saskia Bosin
lausunnon hänestä ja samalla välittää johtaja Bosin
kiitokset rouva Henna Niemistölle ja ARS FENNICAN jäsenille
"perusteellisesta retkestä suomalaisen nykytaiteen
kiehtovalle osa-alueelle".
Näin Saskia Bos: "Vaikka jouduin valitsemaan voittajan vain
kahdeksasta ehdokkaasta, säätiö tarjosi minulle mahdollisuuden
käydä perinpohjaisia keskusteluja ehdokkaiden kanssa ja
tutustua heidän töihinsä etukäteen diakuvien ja
näyttelyluetteloiden kautta. Ateljeevierailuista ja tapaamisista
tulikin sitten ratkaisevan tärkeä tekijä, kuten aina, sillä
tietopuolisia vastauksia kuunnellessani saatoin myös
päätellä, oliko intuitioni osunut oikeaan.
Pitkän harkinnan jälkeen valintani kohdistui nuoreen,
myrskyisään taiteilijaan, jota ajaa tarve ymmärtää maailma
ja tehdä se paremmin käsitettäväksi tekemällä asioita omin
käsin. Joidenkin silmiin hän kenties näyttää menneen ajan
taiteilijalta; häntä eivät kiinnosta uusimmat tekniikat tai
myyminen, hän ei halua olla muodikas. Hänen etsintänsä voi
vaikuttaa yksityiseltä oikulta. Silti nämä näennäisen
sulkeutuneet, raskaat ja toisinaan karkeatekoiset veistokset
puhuttelevat muidenkin tuntoja: ne kertovat pelosta, joita
hallinnastamme karannut huipputekniikka herättää,
eläimellisistä vaistoista ja myyteistä, jotka vainoavat meitä
unissa, kirjoissa ja elokuvissa.
Juuri sellaista mahtia on myös Kiasman kokoelmiin päätyneessä
Valaassa: se on painava ja liikkumaton kuin ihmisen
voittama luonnonmuoto. Siitä kuvastuu samaan aikaan sekä
haavoittavuutta että voimaa. Jos tämä työ heijastelee
taiteilijan suhdetta luontoon, tuo suhde on toden totta
muuttunut: tässä ei enää ole kyse kunnioituksesta luonnon
luomuksia kohtaan tai kilvoittelusta niiden kanssa
jäljittelemällä aineen sirpaleita, sammalta tai ihoa. Tämä
eläin on synnytetty löytötavarasta -- kirkosta puretuista
urkupilleistä -- ja tämän muodon uudelleen luomisen kautta
teoksessa sulautuvat yhteen orgaaniset ja ihmisen tekemät osat.
Myös Iron Maiden ja Tuonelan sorsat kertovat
ihmisen kamppailusta ja häntä vainoavista unista. Uusimmassa
työssään Big Bang Echo taiteilija etsii henkisempää
polkua, jolle "laulava" valas hänet kenties ohjaisi.
Onko työ sitten tämän päivän taidetta? Ainakin siinä
mielessä on, että se puhuttelee monia aisteja: sen visuaalinen
olemus huokuu liikettä ja ääniä. Markus Copperin estetiikka
on pohjimmiltaan "modernia" ja hän on juuri sellainen
vastarannan kiiski kuin tämän menneen vuosisadan taiteilijoilta
on odotettukin. Johtuneeko sitten hänen veistoksistaan ja
performansseistaan välittyvästä kyynisyyden puutteesta ja
vilpittömästä puhtaan runouden etsimisestä, että hän on
taiteilija, joka vaikuttaa uskottavalta vielä ensi
vuosituhannellakin?
Näiden pohdittujen sanojen saattelemana minulla on ilo ojentaa
tämän vuoden ARS FENNICA - palkinto kuvanveistäjä Markus
Copperille.