Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaaren puhe
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa
Helsingissä 16.5.1994
SUOMEN ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA 1990-LUVULLA
Arvoisat kuulijat,
Kunnioitetut edeltäjäni J.K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto ovat toiminnassaan ja poliittisessa perinnössään todistaneet, että maantiede ja historia ovat vahvasti läsnä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Suomalaiset ymmärtävät, että pieni valtio ei voi suurvallan tavoin muokata toimintaympäristöään. Suomi on kuitenkin osoittanut, että se kykenee luovalla tavalla sopeutumaan olosuhteiden muutoksiin ja vaikuttamaan niihin omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti.
Olemme 1980-luvun lopusta eläneet historiallista murrosvaihetta kansainvälisessä yhteisössä. On syntymässä moneen voima- ja vaikutusvaltakeskukseen perustuva valtioiden ja niiden koalitioiden maailmanyhteisö. Taloudellinen ja teknologinen kilpailukyky ratkaisee merkittävästi jokaisen valtion menestymisen mahdollisuudet tässä uudessa järjestyksessä. Perinteisempi käsitys sotilaallisen voiman ensisijaisuudesta valtioiden voimasuhteita arvioitaessa on suhteutettava tähän historialliseen muutokseen.
Vanhat geopoliittiset asetelmat muuttuvat, vaikkakin hitaammin kuin joskus kuvitellaan, millä on turvallisuuspoliittisia seurausvaikutuksia myös Suomen kaltaisen valtion kannalta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme tuleekin arvioida aiempaa enemmän sekä alueellisessa, maanosanlaajuisessa että maailmanlaajuisessa merkityksessä ja yhteydessä.
Arvoisat kuulijat,
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta jatkosodan päättymisestä. Sotiemme sanakarivainajat ja veteraanit ansaitsevat kansakunnan kiitoksen siitä, että he lunastivat maallemme vapauden. He takasivat sen, että maamme yhteiskuntajärjestys säilyi kansanvaltaisena. Toisen maailmansodan tulos ei ollut meille tappio, vaan torjuntavoitto.
Luomalla toimivat naapuruussuhteet Neuvostoliittoon Suomi selviytyi täysivaltaisuutensa ja toimintavapautensa säilyttäen siinä ahtaassa paikassa, johon suurvaltapolitiikka oli sen sysännyt sodan jälkiselvittelyissä.
Puolueettomuuspolitiikka oli Suomen keino vahvistaa riippumattomuuttaan ja osallistua ja vaikuttaa, ennen muuta YK:ssa ja ETYKissä.
Suomen perimmäisten turvallisuusetujen mukaista on sen varmistaminen, että etupiirijaon ja voimapolitiikan Eurooppaan ei ole paluuta. Suomi on jättänyt kylmän sodan aikaisen erityisasemansa taakseen. Yksinäisen tien korvaa yhteinen väylä.
Olemme purkaneet hallitusti menneen järjestelmän rakenteet kuten Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset rajoitukset ja yya-sopimuksen. Olemme sitoutuneet yhtenäistyvään Eurooppaan ja sen toimintaperiaatteisiin. Tässä toteutuu maamme Eurooppa-politiikan pitkä linja. Johdonmukaisena tavoitteenamme on uudenlaisen jakautumisen ehkäiseminen.
Kylmän sodan kaudella korostui Suomen huolenpito ja vastuu Pohjois-Euroopan vakaudesta ja Pohjolan turvallisuudesta. Tämä tavoite säilyy pitkän linjamme osana, mutta se antaa uudenlaisia tehtäviä, kun myös lähialueellamme kahtiajako on purkautunut.
Arvoisat kuulijat,
Viime vuosien aikana olemme havainneet, että turvallisuushuolemme ovat muuttuneet. Tshernobylin ydinvoimalakatastrofi vuonna 1986 muodosti tietoisuudessamme vedenjakajan. Kyse oli sinänsä törkeästä holtittomuudesta, mutta se muistutti ekologisesta haavoittuvuudestamme.
Ympäristöongelmat edellyttävät lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä. Meidän on myös nujerrettava köyhyys ja saatava maapallon väestökehitys hallintaan. Turvallisuutta vahvistavia keinoja onkin monipuolistettava. On kehitettävä maapallon laajuisia yhteistyön muotoja. Tässä työssä ei ole pieniä eikä suuria valtioita. On vain yhteistyöhön kykeneviä ja siihen kykenemättömiä valtioita. Suomi on yhteistyön puolella.
Euroopan sotilaallisen, poliittisen ja ideologisen kahtiajaon sijalle ei ole vielä syntynyt korvaavaa järjestystä. Mutta ponnistelemme kohti parempaa turvallisuusjärjestystä, joka nojautuisi yhteisille arvoille ja keskinäiseen vastuuseen niiden noudattamisessa. ETYK on luonut normit ja tarjoaa poliittisen perustan yhteisille toimille ristiriitojen ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa. ETYK edistää monipuolisemman turvallisuusnäkemyksen käytäntöön soveltamista.
Uuden maailmanjärjestyksen hahmottuminen on johtanut poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen monimuotoiseen ja dynaamiseen vaiheeseen, sitä toteuttavan Euroopan unionin laajentumiseen ja yhteistoiminnan syventymiseen.
Suomi näkee Euroopan unionin laajentumisen muodostavan maanosan vakauden vahvistamisen tärkeimmän tekijän. EU:n laajentuminen on siten ensiarvoinen prosessi yhteisen turvallisuutemme kannalta.
Taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti EU:n jäsenyys vahvistaa rakenteellista muutosta ja kansainvälistymistä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU-jäsenyys on Suomelle uudenlainen toimintakehys. Jäsenenä Suomi on mukana kansainvälisen politiikan keskeisessä vaikuttajaryhmässä, joka on useilla aloilla yhtenäinen toimija.
Arvoisat kuulijat,
Olemme joutuneet tekemisiin väkivaltaisten konfliktien kanssa entisen Jugoslavian ja entisen Neuvostoliiton alueella. Euroopan rauha on vielä pitkään epävarmalla pohjalla.
Kollektiivista turvallisuutta tulee vahvistaa tarkoituksenmukaisten maailmanlaajuisten ja alueellisten järjestelyjen avulla.
Turvallisuuteen tarvitaan keskinäistä riippuvuutta, valtioiden yhteistyötä, kansalaisyhteiskuntien ja kansantalouksien luomaa verkostoa ja integraation laajenemista. Viime kädessä turvallisuus edellyttää demokratian juurtumista käytännöksi kautta Euroopan ja ETYK-alueen. Tätä muutosta tuemme.
ETYK tähtää ennen muuta ristiriitojen ennaltaehkäisyyn ja niiden syihin puuttumiseen. Ranskan pääministeri Balladurin ehdottama Euroopan vakaussopimus edustaa tätä toimintamallia ja vahvistaa ETYK:iä.
Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta kokonaisuudessaan vaativat tahtoa ja kykyä kaikilta valtioilta ja instituutioilta. Olemmekin perinteistä rauhanturvatoimintaa tukeneena ja siihen osallistuneena maana mukana myös sellaisissa uusissa sotilaallisen yhteistyön järjestelyissä, joissa tätä panostamme toivotaan. Tämän mukaisesti olemme päättäneet osallistumisestamme NATO:n rauhankumppanuusohjelman tiettyihin toimintoihin.
Käsitykseni on, että rauhankumppanuus tarjoaa yhden keinon vahvistaa Euroopan yhteistä turvallisuutta.
Arvoisat kuulijat,
Ydinaseita omistavien suurvaltojen läsnäolo tuntuu edelleen pohjoisessa strategisena tekijänä, vaikka kylmän sodan rakenteita ajetaankin alas.
Uusia ongelmia on toisaalla: ydinaseiden hävittämisessä, ympäristövaurioiden hoitamisessa ja ydinaseiden leviämisen estämisessä.
Suomen ja Pohjolan asemaan vaikuttaa merkittävästi naapuruus Venäjän kanssa, koska Venäjä säilyy euraasialaisena suurvaltana. Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo säilyy puolestaan Euroopan vakauden tärkeänä tekijänä.
Venäjän sisäinen kehitys säilyy vaikeasti ennustettavana vielä pitkään. Monet näkevät tässä suuriakin turvallisuushuolia. Venäjän muutoksen tukeminen, yhteistyö Venäjän kanssa ja Venäjän selkeä kytkeytyminen Euroopan yhteiseen turvallisuusalueeseen ovat tavoitteita, joiden toteutumiseen Suomi ja muut pohjoismaat voivat vaikuttaa.
Suomen suhteet Venäjään ovat hyvät. Tällä viikolla toteutuva valtiovierailuni Venäjälle alleviivaa tätä asiain tilaa. Maidemme välisiä suhteita rakennetaan nyt mutkattomasti ja rehdisti. Ongelmista puhutaan, kun niitä ilmenee, niiden oikeilla nimillä. Käymme asiallista vuoropuhelua.
Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset asemat ovat tänään samankaltaiset. Olen varma siitä, että Suomi ja Ruotsi tulevissa valinnoissaan pitävät lähtökohtanaan vakauden säilymistä ja lujittamista lähialueellaan.
Baltian maiden ja Venäjän suhteiden kehittyminen normaalille, toimivalle ja ETYK:in periaatteita noudattavalle kannalle on tärkeää koko Euroopalle.
Baltian maiden turvallisuuskehityksen kannalta on tärkeää, että näiden maiden taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys jatkuisi suotuisasti. Vahvistamme näiden maiden turvallisuutta lisäämällä taloudellista kanssakäymistä niiden kanssa. Niinikään niiden demokraattisten laitosten vahvistuminen on Suomen niin kuin kaikkien pohjoismaiden pyrkimysten ja tukitoimien kohteina. On selvää, että turvallinen Baltia on pohjoisen Euroopan vakauden yksi tärkeä tekijä.
Arvoisat kuulijat,
Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on tulossa ratkaisuun. Euroopan parlamentin hyväksyttyä vakuuttavasti liittymissopimuksen edessä on sen allekirjoittaminen runsaan kuukauden kuluttua. Sen jälkeen asia on lopullisesti omissa käsissämme.
Odotan paljon kansalaiskeskustelulta, joka pohjustaa ensi syksyn kansanäänestystä. Suomalaisten on tehtävä itselleen ja toisilleen selväksi, mihin he haluavat tätä maata johtaa. Kansa valitsee itse tiensä.
Keskeinen perusteemme EU:hun liittymisessä on vaikuttaminen ja osallistuminen. Haluamme olla mukana siellä, missä kohtaloamme muovaavia päätöksiä tehdään.
Jäsenenä Suomi pyrkii vetämään ja ohjaamaan EU:n kiinnostusta ja voimavaroja Pohjois-Euroopan kysymyksiin, antamaan EU:lle pohjoisen ulottuvuuden.
Euroopan unionin turvallisuuspolitiikka on kehitysvaiheessa. Se nojautuu jäsenmaiden vuosia jatkuneelle yhteistyölle, sen harkitulle tiivistämiselle. Avoimina ovat kuitenkin kysymykset, jotka koskevat sotilaallista yhteistyötä ja puolustusta. Maastrichtin sopimus määrittää niille tiettyjä tavoitteita ja toimintalinjoja.
Mikäli liitymme jäseneksi vuoden 1995 alusta, ensimmäinen suuri haasteemme on vuoden 1996 hallitustenvälinen konferenssi, jonka on määrä paitsi kehittää unionin instituutioita ja päätöksentekoa myös ottaa esille yhteisen puolustuspolitiikan ja mahdollisesti yhteisen puolustuksen rakentaminen.
Kunnioitettu edeltäjäni, presidentti Koivisto käsitteli 16.11.1993 puheessaan Euroopan parlamentissa Strasbourgissa maamme turvallisuuspoliittista lähestymistapaa EU:n jäsenyyden kynnyksellä. Hän totesi seuraavaaa: "Suomi ei pyri vapaamatkustajaksi turvallisuuskysymyksissä. Me emme tunne itseämme uhatuksi emmekä ole hakemassa uusia turvallisuusjärjestelyjä. Suomen politiikkana on sotilaallinen liittoutumattomuus sekä itsenäinen ja uskottava puolustus. Me olemme valmiit Euroopan unionin jäsenenä täysin osallistumaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä sen edelleenkehittämiseen niin kuin EU-sopimuksessa on määritelty. Me emme sulje pois mitään vaihtoehtoa".
Yhdyn tähän linjaukseen.
Suomi tulee EU:n jäsenenä osallistumaan Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, eli UTP:hen. Tämä tarkoittaa käytännössä ennen muuta sitä, että olemme valmiita kantamaan vastuumme kriisinhallinnasta ja rauhanturvatoiminnasta, mitä varten meillä on kansainvälisesti pitkälle kehitelty ja tunnustettu tietotaito ja kokemuspääoma. Suomella on tahtoa ja kykyä antaa panoksensa niihin tehtäviin, joita tulevaisuus tuo mukanaan. Tähän kohdistuvat ensimmäiset odotukset uusien jäsenmaiden tullessa mukaan unioniin. Päätämme aikanaan suhteestamme Länsi-Euroopan unioniin, WEU:hun.
Puolustusvoimiamme on viime vuosina ja vuosikymmeninä kehitetty ja hoidettu suorastaan mallikelpoisella tavalla, vallankin kun otamme huomioon taloudellisen tilanteemme ja niukat resurssimme. Voimme olla ylpeitä puolustuslaitoksestamme, sotilaidemme ja muun kantahenkilökunnan ammattitaidosta ja motivaatiosta.
Rajavalvonta on maassamme hoidettu niinikään erinomaisesti. Tulee huolehtia siitä, että näin on jatkossakin asian laita.
Perinteisen puolustustehtävänsä rinnalla puolustusvoimamme kehittävät uudenlaisia kansainvälisiä tehtäviä. Meidän on uutena haasteena valmistauduttava pidemmälle menevään kansainväliseen yhteistyöhön rauhanturvatoiminnassa ja kriisinhallinnassa, mihin olen tässä puheessani erikseen viitannut. Tässä on puolustusvoimien yksi vaativa kehitystehtävä, joka liittyy läheisesti kehittyvään rooliimme näissä kysymyksissä.
Arvoisat kuulijat,
Rakentakaamme turvallisuutta täällä Pohjolassa, maanosassamme ja maailmanyhteisössä kehittämällä yhteistyön ja kanssakäymisen keinoja ja rakenteita. Se tie on vaikeuksista huolimatta toivoa täynnä.
On tärkeää, että Suomi kantaa myös tulevaisuudessa vastuunsa yhteisen turvallisuuden vahvistamiseksi.