Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaaren puhe Tarton yliopistossa 01.06.1994:
ITÄMEREN ALUE YHDENTYVÄSSÄ EUROOPASSA
Viron Kunnioitettu Herra Tasavallan Presidentti,
Arvoisa Rehtori,
Hyvät Naiset ja Herrat,
Kiitän lämpimästi minulle suodusta mahdollisuudesta esitelmöidä tässä arvostetussa eurooppalaisessa yliopistossa. Tämä yliopisto on jo 1600-luvulta ollut monen suomalaisenkin opinahjo.
Tarton yliopisto on Itämeren alueen yksi tärkeimmistä sivistyksellisistä instituutioista.
Neuvostoliiton vallan kaudella yliopistojen väliset suhteet muodostivat sen elämän langan, joiden varaan Suomen ja Viron suhteet pitkälle noina vaikeina vuosina rakentuivat. Tarton ja Helsingin yliopistojen välinen yhteydenpito käynnistyi uudelleen 1950-luvulla viattomasti urheilun aloilla.
Tärkeä merkitys oli presidentti Urho Kekkosen vierailulla vuonna 1964. Vierailun seurauksena ryhdyttiin voimallisemmin kehittämään maidemme välistä kaikkinaista vuorovaikutusta.
Haluan erikseen mainita, että Helsingin yliopiston filosofinen tiedekunta, jonka neljän vuoden välein toistuvat promootiot ovat maamme huomattavin akateeminen juhlallisuus, kohdisti korkean ja harvinaisen kunnianosoituksensa useita kertoja Viroon. Vuonna 1969 promovoitiin kunniatohtoriksi kielentutkija Paul Ariste, 1982 kansatieteilijä Ants Viires, 1986 Viron kunnioitettu Tasavallan Presidentti, kirjailija Lennart Meri ja 1990 kirjailija Jaan Kross. Viime viikolla promovoitiin Paul-Johannes Alvre. Myös Turun yliopisto on muodostunut tärkeäksi virolaissuhteiden keskukseksi. Yliopistosuhteet eivät rajoittuneet vain näihin yliopistoihin.
Neuvostovallan vuosina Suomi ei unohtanut Viroa. Valtiollisella tasolla ei varsinaisia edistysaskelia tapahtunut, mutta sitä enemmän kansalaisyhteiskuntien tasolla.
Arvoisat kuulijat,
Teille virolaisille valtiollisen itsenäisyyden takaisin saaminen on merkinnyt uskoakseni suurta askelta oman identiteetin selkiinnyttämisessä kansakuntana, Itämeren alueen kansana sekä osana eurooppalaista kulttuuriyhteisöä. Teillä on rohkaisevia suuntamerkkejä tulevaisuutta varten nyt enemmän kuin vuosikymmeniin.
Myös meille suomalaisille Baltian maiden itsenäisyyden palauttaminen merkitsee eurooppalaisen ja itämerellisen identiteettimme vahvistumista. Helsingistä katsottuna Itämerellä on nyt toden teolla kaksi rannikkoa. Baltian maiden vapautuminen toi muun Euroopan lähemmäksi Suomea, ehkäpä ratkaisevasti.
Maanosamme suuri murros on samalla suuri mahdollisuus. Emme kaipaa takaisin kansallisvaltioiden Eurooppaa, missä sodalla ja voimapolitiikalla ratkottiin erimielisyyksiä. Haluamme yhteistyöhön ja kumppanuuteen nojautuvan Euroopan. Siinä on tilaa erilaisuuksille, siinä ei sorreta vähemmistöjä, vaan rohkaistaan yksilöllisyyttä.
Sivistynyt kansallistunto on uuden Euroopan suola, ei niinkään sen yhdistävä henkinen tekijä. Yhdistyvän Euroopan tunnistaa yhteisistä arvoista, demokratiasta, sosiaalisesta vastuuntunnosta, avoimista kansalaisyhteiskunnista ja toimintakykyisestä markkinataloudesta.
Sekä Suomi että Viro rakentavat monikulttuurista, mutta yhdentyvää Eurooppaa.
Tänä päivänä minkä tahansa valtion on jäsennettävä asemansa alueellisessa, maanosanlaajuisessa että maailmanlaajuisessa yhteydessä ja merkityksessä.
Itämeri-alueen pienemmät valtiot jakavat tänään yhä selvemmin samankaltaisen kansainvälispoliittisen aseman.
Historia on toiminut usein Suomea ja Viroa erottavana tekijänä. Nyt erossaolemisen aika on ohi.
Arvoisat kuulijat,
Ranskan edesmennyt presidentti Charles de Gaulle totesi, että ensimmäisen maailmansodan jälkeiset rauhansopimukset olivat vain aseleposopimuksia "aikamme 30-vuotisessa sodassa". Tajuamme tämän nyt paremmin, kun kahden tuhoavan maailmansodan ja sitä seuranneen ideologisen vastakkainasettelun vuosisata alkaa kääntyä lopuilleen.
Tämä vuosisata on itse asiassa ollut yhtä ainoaa suurta murrosta, irtaantumista kansallisvaltioiden varaisesta, mutta voimapolitiikkaa ruokkineesta järjestelmästä.
Yksikään valtio ei enää halua, kuten Atlas kreikkalaisessa mytologiassa, kantaa yksin maapallon taakkaa. Nyt taakka on jaettava suurten ja pienten kesken niin, että yksikään ei uuvu, jää taakan alle.
Euroopan vastakkainasettelun päätyttyä uutta ja yhdentyvää Eurooppaa rakennetaan vähittäisesti, neuvotellen ja yhteistyöllä. Tällaisen yhdessäolemisen Euroopan syntyminen ei ole mutkatonta, mutta se on mahdollista, ja se on lopulta välttämätöntä.
Itämeren alueen valtioille ja kansoille on tärkeää vahvistaa oman alueensa yhteistyön verkostoja. Paljon on jo saatu alulle. Tällainen Itämeren verkostoituva alue edistää koko maanosan yhteenkuuluvuutta. Olen varma, että Itämeri-yhteistyö saa uutta sisältöä nimenomaan Euroopan unionin laajentumisen kautta. On arvokasta, että EU:n komissio on jo nyt ryhtynyt valmistelemaan erityistä Itämeri-ohjelmaa. Tämäkin osoittaa, että EU ottaa vakavasti unionin pohjoisen laajentumisen haasteen.
Itämeri-yhteistyön menestymisen kannalta on tärkeää, että Baltian maat luovat keskenään toimivat yhteistyön suhteet, mikä onkin jo tapahtumassa. Samoin on asian laita Itämeri-alueen eteläisien valtioiden kohdalla. Pohjoismailla on tarjottavanaan yhteisönsä pitkä kanssakäymisen traditio ja kokemus laajentuvalle Itämeri-yhteistyölle.
Kahtiajaon jälkeinen siirtymävaihe, transitio on edelleen tietenkin kesken Baltian maissa. Lyhyellä aikavälillä on erityisen toivottavaa, että alueen kansalaisyhteiskunnat vahvistuvat, mikä vakauttaisi poliittista elämää. Maiden kansainvälisen aseman kannalta on niinikään eduksi, että niiden suhteet Venäjään kehittyisivät nopeasti hyviksi naapurisuhteiksi. Tämä edellyttää vieraiden joukkojen lähtöä alueelta. Tämän tulee tapahtua kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä.
Emme halua neuvoa virolaisia veljiämmia ja sisariamme. Ihailemme rohkeuttanne ja peräänantamattomuuttanne. Itsenäisyyskamppailunne on kunniakas osa Euroopan uutta historiaa.
Muistamme ympäristöliikkeenne ennakkoluulottomuuden, laulujuhlienne dramaattisen voiman ja lopulta valtiollisten ja kansalaisoikeuksienne lujan puolustamisen voimalla uhkaajia vastaan.
Nyt on meneillään sisäisen kansalaissovun rakentaminen. Se oli ankara haaste Suomessakin itsenäisyytemme alkuaikoina.
Voimme kuitenkin osoittaa omasta historiastamme, että eri kieli- ja yhteiskuntaryhmien rauhanomainen yhdessäolo on ollut meitä rikastuttava saavutus. Suomi on näin monikulttuurinen yhteiskunta, mikä ei tarjoa hyvää kasvualustaa kansalliskiihkoisille ilmiöille.
Olemme varmoja, että täällä Virossa löydetään uuden Euroopan periaatteita kunnioittavat ratkaisut venäläisväestöä koskevaan kysymykseen. Kaikkien on osoitettava historian ymmärtämystä ja vapauduttava katkeruudesta, vaikka se olisi vaikeaa.
Arvoisat kuulijat,
On erittäin rohkaisevaa, että Viron ja muiden Baltian maiden taloudelliset olot ovat alkaneet kehittyä jo meneillään olevassa siirtymävaiheessa myönteiseen suuntaan. Ongelmat ovat olleet valtavia. Nyt kuitenkin ulkolaiset investoinnit ja pääoma ovat alkaneet luoda taloudellista toimeliaisuutta täällä Baltian maissa. Suomalaiset yritykset ovat ensimmäisten uusien sijoittajien joukossa. Olen varma, että tämä kehitys lisää työpaikkoja myös Suomessa, koska tänne investoivat yritykset vahvistavat kaikkinaista kilpailukykyään.
Viro on selvästi merkittävin kauppakumppanimme Baltian maiden ryhmästä. Suomi on myös Viron tärkeä kauppakumppani. Tällä hetkellä osuutemme on noin 30% Viron ulkomaankaupasta. Maidemme välinen kauppavaihto on kasvussa.
On erityisen toivottavaa, että Baltian maat saisivat ripeästi valmiiksi vapaakauppa- ja erilliset liitännäissopimukset Euroopan unionin kanssa. Näillä sopimuksilla ei ole vain taloudellista vaan myös huomattavaa poliittista merkitystä. Ne tarjoavat pohjan jatkokehitykselle, ne tarjoavat suunnan myöhemmin tapahtuvalle syvenevälle integroitumiselle EU:hun.
Viron johdon edustajat ovat eri yhteyksissä esittäneet arvion, että Viro voisi olla Euroopan unionin jäsenyyden kriteerit täyttävä valtio joskus ensi vuosituhannen alkuvuosina.
Suomi tukee Viron ja muiden Baltian maiden mahdollisimman nopeaa EU-jäsenyyttä.
Arvoisat kuulijat,
Euroopan yhdentymisen tärkein ehto on turvallisuuden vahvistuminen. Täällä Virossa ei tarvitse tästä ketään muistuttaa. Maanosamme turvallisuustilanne on nyt kehittymässä rohkaisevaan suuntaan, vaikka mitään kaikenkattavaa uutta turvallisuusjärjestystä ei kylmän sodan purkauduttua olekaan kyetty luomaan.
On oltava varovainen, kun arvioimme Euroopan moninaisten kehitysprosessien tulevaisuutta. Edessämme on suuri urakka Euroopan turvallisuusalueen luomiseksi, jossa voimalla uhkaamisesta on päästy eroon valtioiden välisiä suhteita kehitettäessä.
Meillä on onneksi käytössämme useita keinoja ja instituutioita, joiden avulla ja joita kehittämällä voimme vahvistaa yhteistä turvallisuuttamme. Kylmän sodan aikana luotu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi on osoittautunut käyttökelpoiseksi myös kahtiajaon purkauduttua. Se tarjoaa kehyksen kestävälle Euroopan turvallisuusjärjestykselle. ETYK sitoo yhteen vakaat Euroopan valtiot ja epävakaat reformivaltiot sekä Yhdysvallat ja Kanadan.
Vaikka entisen Jugoslavian tapahtumat ovat saattaneet suorastaan häpeään kykymme luoda vakautta ja turvallisuutta maanosaamme, meidän on silti nähtävä kauemmaksi, nähtävä uuden tilanteen tarjoamat monet historialliset mahdollisuudet.
Meidän on työskenneltävä kollektiivisen turvallisuuden vahvistamiseksi maanosassamme. Tässä työssä ETYK tarjoaa mallin ja lähtökohdan. Muiden instituutioiden kyky ja asema on paljossa kiinni ETYK:istä, sen uskottavuudesta.
ETYKin ohella merkittäviä rakennusosia Euroopan turvallisuudelle ovat sotilaallisten järjestöjen vuoropuhelu ja yhteistyö rauhankumppanuuden lujittamiseksi.
Uusia ratkaisuja turvallisuuden vahvistamiseksi on tekeillä niin IVY-maissa kuin Länsi-Euroopassa. On tärkeää tarkastella maanosamme turvallisuutta kokonaisuutena, yhteisen turvallisuuden näkökulmasta.
ETYK takaa parhaiten sen, ettei mitään valtiota eristetä. Kylmä sota syntyi, kun turvallisuutta ryhdyttiin rakentamaan eristymisellä, aitojen ja muurien pystyttämisellä.
Valtioiden asema kansainvälisessä yhteisössä ei määräydy niinkään enää sotilaallisen voiman kuin teknologisen ja taloudellisen suorituskyvyn seurauksena. Viime kädessä maanosamme turvallisuutta vahvistaa eniten ketään syrjimättömän taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen jatkuva syventyminen. EU:n laajentuminen on siten Euroopan vakauden ja turvallisuuden avaintekijä.
Suomi on tekemässä historiallista ratkaisua EU:n jäsenyydestä. Lokakuun 16. päivänä Suomessa kansalaiset neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä joko hyväksyvät tai hylkäävät jäsenyyden. Uskon vankasti, että selvä enemmistö tukee jäsenyyttä.
Laajentuva EU on myös tae sille, että saamme enemmän resursseja Itämeren alueen siirtymävaiheen valtioiden kehittämiselle. Pohjoismaiden liittymisellä EU:hun varmistetaan se, että EU saa pysyvästi kehittyvän pohjoisen ulottuvuutensa. Samalla luodaan ennennäkemättömät mahdollisuudet kytkeä Venäjä kiinteämmin tähän yhdentymisprosessiin. Ilman Venäjän panosta ja osallistumista kehitys tulee olemaan väistämättä puolinaista.
Oma näkemykseni on, että Pietarin metropolista sekä Itämeren alueesta voisi tällöin kehittyä maanosamme yksi painopistealue, sanottakoon sitä vaikkapa Euroopan "vihreäksi pohjoiseksi vyöhykkeeksi".
Tämäkin näköala vakuuttaa meidät niiden suurten liikennehankkeiden tarpeesta, jotka liittyvät sekä Via Balticaan että eteläisen Suomen rata- ja suurtiehankkeisiin Turusta Pietariin.
En kuitenkaan haluaisi luoda täällä illuusioita Euroopan tulevaisuudesta. Myös EU läpikäy syvällistä sisäistä kehitysvaihetta. Monissa unioinin jäsenvaltioissa taloustilanne on vaikea, mikä heijastaa uutta skeptisyyttä myös yhdentymistä kohtaan.
Meidän eurooppalaisten on kuitenkin tämä henkinen lama voitettava; meidän on luotava uudet edellytykset menestykselle maailmantalouden kovassa kilpailusssa.
Eurooppa on vääjäämättä muuttumassa suurvaltojen dominoimasta maanosasta yhteistyön maanosaksi. Tässä Euroopassa ei ole suuria eikä pieniä valtioita, vaan ainoastaan yhteistyöhön kykeneviä ja siihen kykenemättömiä valtioita. Onneksi viimemainittujen määrä alkaa huveta olemattomiin.
Arvoisat kuulijat,
Olemme jättämässä taakse aikakauden, jota on leimannut voimapolitiikka, suurvaltojen vastakohtaisuus ja usko suuriin ideologioihin.
Maailmanyhteisö on muotoutumassa uudenlaiseksi. Samalla väistyvät suuret ideologiat. Euroopan tehtävänä on varmistaa se, että tässä maailmanlaajuisessa murroksessa vapaus, demokratia ja sosiaalinen vastuuntunto estävät sovinismin ja alistavien ideologioiden paluun yhteiskuntia ohjaaviksi voimiksi.
Uuden Euroopan tärkeinä kehitystekijöinä toimivat nyt myös pienet kansakunnat, niiden osoittama yhteistyökyky ja luova panos. Tässä kehityksessä Suomi ja Viro astuvat yksinäiseltä tieltään yhteiselle ja yhdistävälle väylälle.