TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAARI

SAK:N SYYSPAJASSA KILJAVALLA 18.08.1994

Päivälleen sata vuotta sitten, 18. elokuuta 1894, perustettiin Helsingissä ensimmäinen valtakunnallinen ammattiliitto, Suomen Kirjaltajaliitto.

Maassamme elettiin syvällisen murroksen aikaa. Taloudellisesti ja sivistyksellisesti Suomi alkoi juuri itsenäistyä. Työväestö ja torpparit vaativat oikeuksiaan. Suomalaiset toivat julki halunsa päättää omasta kohtalostaan.

Suomi on tänään, sata vuotta myöhemmin, jälleen murroksessa ja uuden aikakauden edessä. Eurooppa maanosana on vapautunut kylmän sodan kahleista. Tämän seurauksena on mahdollista parantaa taloudellisten voimavarojen järkevää käyttöä sekä lisätä kansakuntien yhteistyötä ja ihmisten kanssakäymistä.

Sata vuotta sitten kaupan, pääomien ja ihmisten maailmanlaajuisen liikkumisen nopea kasvu muutti perinpohjaisesti talousjärjestyksen ja valtioiden voimasuhteet. Lupaavasti alkanut kehitys katkesi kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan ja sen jälkeen protektionismiin, suureen lamaan ja sotilaalliseen kilpailuun.

Toisen maailmansodan jälkeen on yritetty rakentaa uutta talousjärjestystä erilaisin sopimuksin, mutta yhtenäistä maailmantaloutta ei ole syntynyt. Euroopan sisämarkkinat muodostavat tähän mennessä mittavimman yrityksen luoda maanosaamme yhteinen talousalue. Suuret odotukset kohdistuvat myös vastaperustetun Maailman Kauppajärjestön (WTO) toimintaan.

Eurooppalainen yhteistyö Euroopan unionin kautta on välttämätön. Mikäli emme kansakuntina pysty yhdentymään, jäämme kansallisvaltioina kilpailemaan Yhdysvaltojen ja Aasian nousevien talousjättiläisten kanssa. Silloin ainakin olemme tuomitut suurtyöttömyyteen ja jatkuvaan lamaan, emme yksinkertaisesti löydä tietä ulos. Erityisesti pienet valtiot joutuisivat onnettomaan tilanteeseen hallitsemattomassa kamppailussa suurvaltojen kanssa.

Myös Suomen on tehtävä valinta. Mihin joukkoon haluamme kuulua? Mitäarvoja haluamme edistää? Millaiseksi toivomme Euroopan kehittyvän? Millaisessa Suomessa haluamme seuraavat vuosikymmenet asua?

On kuitenkin selvästi sanottava, että Euroopan unionin jäsenyys ei ratkaise ainuttakaan suomalaista ongelmaa sinänsä, mutta unionin ulkopuolelle jättäytyminen luo varmasti epävarmuutta ja uusia ongelmia.

Kansakuntana meidän on nyt osoitettava parhaimpia perusominaisuuksiamme: yksituumaisuutta, periksiantamattomuutta ja luovuutta. Näillä voimavaroillamme tulemme tästä ponnistuksesta selviämään menestyksellä.

Euroopan kehitys ei ole ongelmatonta, kivutonta. Maanosa on syvällisessä sopeutumisvaiheessa, murroksessa, mitä kuvaa joukkotyöttömyyden sitkeä jatkuminen.

Euroopan unionin komission puheenjohtaja Jacques Delors puhui tästä aiheesta heinäkuun lopulla Porissa ammattiyhdistysväen työmarkkinatapaamisessa. Hän sanoi, että Euroopan rakentaminen on tasapainoitettu kokonaisuus, ei ainoastaan suuri vapaamarkkina-alue. "Eurooppa joutuu vastaamaan kilpailukyvyn ja työttömyyden aiheuttamaan kaksinkertaiseen haasteeseen. Kun työttömyys on yli 10 %, yhteiskunnasta tulee jakautunut", puheenjohtaja Delors sanoi, "ja sen osat eivät enää liiku samassa tahdissa. Tällaiseen tilanteeseen emme saa sopeutua."

Eurooppalaisen yhteiskunnan ajatus todellakin perustuu kokonaisuuteen, johon sisältyy kolme tekijää: taloudellisten voimavarojen parempi hyödyntäminen, yhteistyö ja solidaarisuus. Ensimmäinen tavoite, siis kilpailu, on jo suurinpiirtein saavutettu yhteisillä säännöillä. Uusia työpaikkoja on luotu 9 miljoonaa, kasvu on kohentunut, sijoitukset ovat lisääntyneet ja kuluttajat ovat hyötyneet. Vastoin usein esitettyä luuloa Euroopasta ei ole muodostunut linnaketta muuhun maailmaan päin.

Taloudellinen epäjärjestys tuottaa monenlaisia murheita. Euroopan korkealle kohonnut työttömyysaste on seurausta siitä, ettei tämän maanosan ja koko maailman taloudelle ole aikaisemmin pystytty luomaan toimivia pelisääntöjä. Ilman Euroopan valtioiden syvenevää yhteistyötä ja niiden talouksien yhteensovittautumista emme tulevaisuudessakaan voi taistella joukkotyöttömyyttä vastaan menestyksellä.

Euroopan yhdistymisellä ei ole todellista, parempaa vaihtoehtoa. Suomen on oltava mukana sen ytimessä, Euroopan unionissa, nyt kun siihen on meille avautunut mahdollisuus.

Maailmantalouden kehitys on rajusti muokkaamassa sekä kansainvälistä taloudellista että poliittista järjestystä. Yhdysvaltojen, Japanin ja Euroopan unionin ohella kaakkoinen ja itäinen Aasia ovat nousemassa merkittäviksi talousalueiksi. Venäjän talouden tervehtyminen jollakin aikataululla on väistämätöntä. Näiden taloudellisten voimakeskusten välillä käydään kilpailua, jonka sääteleminen on joka suhteessa kansainvälisen politiikan suurin turvallisuushaaste vuosituhannen vaihteessa.

Korfulla pidettiin juhannuksena EU:n huippukokous, jonka yhteydessä allekirjoitettiin myös Suomen liittymissopimus. Venäjän muuttuva, kohentuva asema kansainvälisessä yhteisössä näkyi juuri Korfun kokouksessa, mihin Venäjä oli kutsuttu vieraana osallistumaan. Kokouksen aiheina olivat EU:n laajentumisen, ajankohtaisten kansainvälisten kysymysten ja uuden puheenjohtajan valinnan ohella kasvu, kilpailukyky ja työllisyys. Suomen talouden kannalta näillä asioilla on keskeinen merkitys. Huippukokous haki keinoja työllisyyden parantamiseksi koulutuksella. Lisäksi se pyrki löytämään keinoja palkkaan liittymättömien työvoimakustannusten alentamiseksi sekä työaikojen ja työn järjestelyyn liittyviksi uudistuksiksi. Erityisesti puhuttiin nuorison työllistämisohjelmista ja toimista pienten ja keskisuurten yritysten työllistämispotentiaalin hyödyntämiseksi.

EU-jäsenyys ei ratkaise Suomen työttömyysongelmaa, mutta se antaa meille uusia keinoja ongelman voittamiseksi. Todellinen ponnistus jää suomalaisten omille harteille.

Ratkaisu ei ole halvan työvoiman hyväksyminen. Meidän on parannettava kilpailuasemaamme pohjoismaisen mallin pohjalta. Sen mukaan hyvin koulutetut, hengen ja ruumiin puolesta terveet kansalaiset, ovat kilpailukykyä lisäävä tuotannontekijä.

Suomen on nyt kehitettävä omaa taloudellista malliaan, jossa on päästy eroon rakenteellisista heikkouksista. Talouden tuotantopohjaa on monipuolistettava entisestään. Tässä suhteessa itsensä työllistävä yrittäjyys ja pieni sekä keskisuuri teollisuus ovat avainasemassa. On purettava työllistämisen tiellä olevat tarpeettomat esteet.

Euroopan unioni ei määrää työsuhteista, ei palkoista, eikä muista työn ehdoista. Sosiaaliturvamme taso on tulevaisuudessakin kokonaan omista päätöksistämme riippuvainen. Suomen omiin taloudellisiin voimavaroihin perustuvat järkevät ratkaisut lähivuosina - ja siihen tarvittava poliittinen tahto - viime kädessä määräävät saavutettavissa olevan kansalaisten jokapäiväisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden tason.

EU-jäsenyydestä käytävässä keskustelussa on usein kysytty, mitä antamista Suomen kaltaisella pienellä valtiolla voisi olla Euroopan unionille?

Me olemme sekä vastaanottavana että antavana osapuolena. Me haluamme oppia Euroopan unionin mailta, mutta myös kokemuksellamme rikastuttaa unionia. Me uskomme sellaiseen pohjoismaiseen malliin, joka vaikeinakin aikoina huolehtii kansalaistensa perustarpeista, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta. Näissä kysymyksissä olemme edelläkävijöitä koko maailmassa. Euroopan unioni odottaa saavansa näissä suhteissa vaikutteita Pohjoismailta.

Naisten asian järjestämisessä olemme myös edelläkävijöitä, vaikka paljon on vielä tehtävää. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tasa-arvokysymykset on hoidettu huomattavasti paremmin kuin useimmissa unionin nykyisissä jäsenmaissa.

Huomasin, että johtaja Tuulikki Kannisto SAK:sta puuttui samaisessa Porin seminaarissa jäsenyyskysymykseemme:

"Meidän tulee voida nähdä, että Euroopan unioni tarjoaa mahdollisuudet hallita yhteiskuntiemme sisäistä yhtenäisyyttä ja lisätä sitä", Tuulikki Kannisto sanoi. "Tästä mm. työmarkkinajärjestöjen yhteistyössä Euroopan unionissa on kysymys ja tämän vuoksi Suomen ay-liike valmistelee aktiivista osallistumistaan siihen."

Ay-liikkeellä onkin keskeinen asema myös Suomessa, kun haetaan keinoja ulospääsyyn joukkotyöttömyydestä. Sillä on erittäin keskeinen asema, kun haetaan ratkaisuja, jotka turvaavat hyvinvointivaltion kovan ytimen. Suomalainen neuvottelujärjestelmä työmarkkinoilla on monta kertaa osoittautunut toimivaksi ja joustavaksi. Monella Euroopan maalla on oppimista suomalaisesta maltillisesta tavasta hoitaa asiansa.

Myös ammattiyhdistysliikkeen piiristä on huomautettu, että maatalouden edut ovat korostuneet jäsenyysneuvotteluissa liiaksi. On kuitenkin muistettava, että kuluttajat hyötyvät ensimmäisenä jäsenyydestä. Tämä tapahtuu sen vuoksi, että siirrymme EU:n maataloushintoihin, maatalouden tuottajahinnat putoavat ja tammikuun alusta lähtien myös elintarvikkeiden hinnat. Sopeutujan rooliin joutuu nyt suomalainen maataloustuottaja.

Muutosta on siksi kyettävä pehmentämään EU:n tukitoimin ja kansallisin tukitoimin. Pitkälläkin tähtäyksellä tarvitaan unionin tukea ja myös kohtuullisia kansallisia toimia, jotta elinkelpoinen maatalous ja maaseutu Suomessa säilyvät. Maaataloustuki auttaa koko maan pitämistä asuttuna ja edesauttaa kultuurimaiseman säilyttämistä, mitä Euroopan unioni nimenomaan pitää tärkeänä. Tarvitsemme siten kansallisia tukitoimia varsinkin siirtymävaiheessa, mutta kohtuullisessa mitassa myös myöhemmin.

Euroopan unioni on valtioiden yhteistyön väline. Se ei ole valtioliitto tai etenkään uusi suurvalta. Se on alati kehittyvä uudenlainen valtioiden yhteenliittymä. Se ei ole valmis luomus, vaan vielä monella tavoin keskeneräinen yhteisö. Laajentuessaan EU turvaa kuitenkin parhaiten eurooppalaisen elämänmuodon kehittymisen inhimillisempään suuntaan. Se estää protektionismin, eristymisen ja sotilaallisen kilpailun. Yhdentyminen muodostaa siten myös uudenlaisen turvallisuustakuun, jonka EU-jäsenyys meille välittömästi antaa.

Kesällä eräs veteraanipoliitikko totesi: "Minusta on hyvä asia, että Euroopan johtajat ja heidän edustajansa kokoontuvat usein ja päivittäin yhteistyön ja rauhan merkeissä sen sijaan, että komentaisivat kansojaan tappamaan toisiaan, kuten he aikaisemmin tekivät." Näin sanoo Aarne Saarinen ja jatkaa: "Nyt Suomelle on ensimmäisen kerran historiansa aikana avautunut mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa Euroopan kehitykseen ja pysyvän rauhan turvaamiseen ja tavalla, jota aikaisemmin ei ole koettu. Euroopan yhdentymiseen on aina ennen pyritty jonkun suurvallan, kuten aikoinaan Ranskan ja myöhemmin Saksan johdolla, pakottamalla ja asevoimaan nojautuen. Nyt se voi tapahtua vapaaehtoisesti ja demokraattisesti. Siksi on mahdotonta ymmärtää jyrkkää EU-jäsenyyden vastustamista."

Sen paremmin EU:n merkitystä maanosamme turvallisuuden takaajana ei voi tiivistää. Sotilaallinen yhteistyö voi olla luonteeltaan muutakin kuin liittoutumista tiettyä vihollista vastaan. Euroopan unioni on kehittyvä väline ennen muuta sellaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön muodoille, joilla vahvistetaan nimenomaisesti yhteistä turvallisuutta.

Jäsenyys ei edellytä meiltä uusia puolustuspoliittisia perusvalintoja. Maamme puolustuksen hoidamme itse tästä eteenkin päin. Jäsenyys edellyttää meiltä kuitenkin valmiutta turvallisuuden laaja-alaiseen kehittämiseen, sen vaihtoehtojen punnintaan ja määrittelemiseen. Suomen ulkopolitiikalla on tähdätty ja tähdätään vastaisuudessakin maanosan laajuisen yhteistyön kehittämiseen. Siihen olemme halunneet sitoutua. Toimiessamme yhdistyvän Euroopan puolesta estämme parhaiten uuden kahtiajaon mantereellamme.

Kuluvan kesän aikana Venäjän ja Viron presidentit pääsivät yhteisymmärrykseen venäläisjoukkojen poistumisesta Virosta vielä kuluvan kuun loppuun mennessä. Ratkaisun aikaasaaminen ei ollut helppoa. Historian painolasti oli suuri. Presidentti Meri ja presidentti Jeltsin ansaitsevat meidän kaikkien suuren arvostuksen. Sopimuksien toimeenpano tulee vakauttamaan entisestään Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittista tilannetta. Samalla se luo lisää edellytyksiä myös taloudelliselle ja poliittiselle yhteistyölle.

Kun Suomen Kirjaltajaliitto sata vuotta sitten perustettiin, oli kysymys erään kansakunnan ja sen kansalaisten täysi-ikäistymisestä ja sen jäsenten pääsystä täysivaltaisiksi jäseniksi yhteiskunnassa. Sata vuotta myöhemmin itsenäinen Suomi haluaa vahvistaa asemaansa eurooppalaisena valtiona. Omista perinteistään ja elämänmuodostaan ylpeänä, se on ottamassa tasavertaisena paikkansa yhdentyvässä Euroopassa. Tästä päättää Suomen kansa tietoisena ratkaisunsa historiallisesta merkityksestä.