TASAVALLAN PRESIDENTIN PÄIVÄLLISPUHE 18.10.1994 AKERSHUSIN LINNASSA

Teidän Majesteettinne,

Teidän Kuninkaalliset Korkeutenne,

Kunnioitetut vieraat,

Kiitän Teidän Majesteettianne minulle ja Suomen kansalle osoittamistanne lämpimistä sanoista. Samoin kiitän omasta ja puolisoni puolesta Teidän Majesteettianne, Hänen Majesteettiaan Kuningatarta ja koko Norjan kansaa suurenmoisesta vastaanotosta saapuessamme tänään Norjaan.

Arvostamme erityisesti sitä, että Hänen Majesteettinsa Kuningatar on häntä ja Kuninkaallista Perhettä kohdanneen surun aiheuttamassa tilanteessa nähnyt mahdolliseksi olla tänään kanssamme. Esitän vielä kerran vilpittömän osanottomme.

Tässä Akershusin linnassa, joka historiansa kautta on tullut Norjan ja sen kansan vapauden symboliksi, koemme myös päässeemme lähelle Norjan kansan sisintä.

Minua liittää Norjaan syvästi henkilökohtainen yhteys. Esi-isäni suoraan ylenevässä polvessa oli sahateollisuuden ammattimies Olaus Adolf Jakobsen, joka maaliskuussa 1872 jätti turvalliset olot Tiste-joen laakson "Saugbrugs-foreningenin" palveluksessa ja muutti Kaakkois-Suomessa olevan Kymijoen suulle Kotkaan, jonne niinikään norjalainen konsuli Hans Gutzeit tuolloin perusti uudenaikaisen sahan. Kotka sai mm. tämän johdosta kaupunkioikeudet 1878. Vasta isäni suomensi sukunimemme Adolfsenin suomalaisemmalta kuulostavaksi Ahtisaareksi. Gutzeit sen sijaan jäi nimenä elämään, ja nykyäänkin valtion omistama, mutta myös pörssissä noteerattu Enso-Gutzeit on Suomen suurimpia teollisuusyrityksiä.

Usealla suomalaisella on juuret Norjassa. Mutta myös Norjassa monilla on suomalainen tausta. Suomalaismetsissä Glomma-joen itärannalla on savolaisten kaskenpolttajien antamia paikannimiä, jotka edelleenkin kylissä hyvin tunnetaan. Myös Pohjois-Norjassa on sukupolvia sitten saapuneita ja myös uudempia suomalaisia maahanmuuttajia. Norjan ja Suomen saamelaiset ovat niinikään aina halunneet liikkua rajoista piittaamatta. Odotankin mielenkiinnolla edessä olevaa käyntiämme Tromsassa, joka on läheisestä naapuruudestamme ja kulttuuriyhteyksistämme muistuttava aluekeskus. Se on muutenkin kiinnostava ja dynaaminen kasvualue, jossa sijaitsee maailman pohjoisin yliopisto tutkimuslaitoksineen, ja josta lähtee jatkuvia virikkeitä myös tärkeälle yhteistyöllemme Barentsin euro-arktisessa neuvostossa.

Tänään ja huomenna tutustumme kuitenkin Norjan kauniiseen pääkaupunkiseutuun, sen menneisyyteen, nykypäivään, hallintoon, talouselämään ja taiteeseenkin. Saman kokoisesta Helsingistä tullaan Osloon ensin meren yli ja sitten Ruotsin läpi. Vaikka voimme kommunikoida yhteispohjoismaisilla kielillä, ja vaikka Suomessa on myös elinvoimainen ruotsinkielinen hengenviljely, ei keskinäinen tuntemuksemme vielä ole niin pitkälla kuin se voisi olla. Eri alojen asiantuntijat kyllä tapaavat toisiaan jokseenkin säännöllisesti. Mutta tavallisten kansalaisten poikittaismatkailu Pohjolassa ei ole vielä kovin yleistä, vaikka maamme pyrkivätkin tarmokkaaasti lisäämään myös keskinäistä matkailuaan. Kummassakin maassa tosin on jo niitä, jotka etelän sijasta vierailevat Norjan vuonoilla ja tuntureilla tai Suomen aurinkoisilla hiekkarannoilla.

Kielellisistä syistä kulttuurivaihtomme heikoin rengas on nimenomaan kirjallisuus ja siihen verrattavissa olevat näyttämö- ja elokuvataide. Näillä aloilla meillä on toisaalta vuosien mittaan paljon saavutettu, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Suoria käännöksiä alkukielistä tulisi kannustaa ja päteviä kääntäjiä kouluttaa. Tämähän on puhujamääriltään pienille kielillemme muutenkin jatkuva ja vaikea ongelma. On hyvä, että Suomalais-norjalainen kulttuurirahasto viime kesänä kiinnitti huomiota erityisen Suomi-instituutin puuttumiseen Oslosta. Tällainen kauan puheena ollut kulttuurilaitos tulisikin taloudellisista vaikeuksista huolimatta saada toteutumaan, vaikkapa vain pienimuotoisena. Tarkoituksena olisi tällöin luonnollisesti toimia kummankin maaan kulttuurin hyväksi. Kokemuksemme vastaavista hankkeista Tukholmassa ja Kööpenhaminassa ovat olleet hyvin myönteiset.

Muista kulttuurin aloista musiikki, muotoilu, kavaamataiteet, viihde ja vaikkapa urheilu eivät paljon kannustusta kaipaa, vaan tilaisuus esiintymiseen naapurimaassa on aina arvostettu, ja samalla tulija myös jo ennalta tietää olevansa tervetullut. Mm. Suomessa oltiin äskettäin erittäin tyytyväisiä Tampereella järjestettyyn Norja-viikkoon, jolla oli sekä kulttuuriin ja tiedotukseen että myös kauppaan liittyviä tarkoitusperiä.

Suomen ja Norjan taloudellista kanssakäymistä ei enää kannata seurata kahdenvälisten tullitilastojen vaan kansainvälisten liikevaihtotilastojen avulla. Norjan telakkateollisuuden lippulaiva sijaitsee Suomessa. Norjan suurin sellu- ja paperitehdas esi-isäni kotiseudulla Haldenissa toimii suomalaisin konein, ja sen jätevedet kierrätetään ja puhdistetaan suomalaisella ympäristöteknologialla. Suomi omistaa vähemmistöosuuksia sekä Pohjanmeren että Norjanmeren hiilivetyvaroista. Suomi ja Norja yhdessä hallitsevat Euroopan muoviraaka-ainemarkkinoita Tanskasta käsin. Suomi ja Norja omistavat yhdessä Ruotsista käsin toimivan merkittävän terästeollisuusyrityksen.

Pohjoismaat ovat vanhastaan yhtenäinen, pitkälle integroitunut talousalue, jossa mm. työvoiman liikkuvuus on jo kauan ollut itsestään selvä vapaus. Laajempi yhteinen viitepuitteistomme on kuitenkin Länsi-Eurooppa, joka kokonaisuutena muodostaa kummallekin maalle ratkaisevan tärkeän markkinointikohteen. Euroopan talousalueen myötä taloudellisen toiminnan esteetön sujuminen on tämän vuoden alusta ollut tosiasia myös teollisuuden ja kaupan sekä rahoituksen alalla. Kuluvan syksyn aikana vihdoin ratkeaa, miten kukin kolmesta pohjoismaasta järjestää vastaiset suhteensa Euroopan unioniin.

Pohjoismaat muodostavat samalla myös Euroopan sillan Luoteis-Venäjälle ja Baltiaan. Olemme kaikki samaa Eurooppaa, ja päämääriimme kuuluu luonnollisesti edistää hyviä naapurisuhteita ja keskinäisesti edullista kauppaa myös niiden suunnassa. Yhteisenä tavoitteenamme onkin Euroopan muodostuminen kiinteän ja ketään syrjimättömän yhteistyön ja siitä juontuvan rauhan ja vakaiden olojen maanosaksi.

Euroopan mannermaalla ja varsinkin Etelä-Euroopassa usein kysytään, miten pohjoismaat oikeastaan koordinoivat asiansa. Epäillään, että kysymyksessä olisi jonkinlainen ylikansallinen yhteenliittymä. Niinhän ei tietenkään ole, kuten hyvin tiedämme. Teemme samansuuntaisia päätöksiä ja tunnemme syvää samanmielisyyttä, koska olemme niin samanlaisia. Pohjoismainen yhteiskunta ja pohjoismainen kansanvalta ovat käsitteitä, joista olemme oikeutetusti ylpeitä. Yhteinen pohjoismainen perintömme on kansakuntien tasolla se, mitä onnellinen lapsuus ja perhesopu on yksilölle. Siihen on hyvä turvata kansainvälisen kanssakäymisen kaikissa vaiheissa.

Haluan kohottaa maljan Heidän Majesteettiensa Kuninkaan ja Kuningattaren sekä Kuninkaallisen perheen kunniaksi, kuten myös Norjan ja Norjan kansan menestykseksi.