Suomennos

TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN PUHE SUOMALAIS-AMERIKKALAISEN KAUPPAKAMARIN LOUNAALLA NEW YORKISSA 18. MARRASKUUTA 1994

Puheenjohtaja Colliander,

Hyvät naiset ja herrat,

Olin hyvin iloinen saadessani kutsunne tulla puhumaan kauppakamarin jokakuukautiselle lounaalle. On mukava nähdä yleisön joukossa vanhoja ja uusia ystäviä.

Kuten useimmat teistä tietävät, olen viettänyt noin kolmanneksen aiemmasta urastani New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien tehtävissä. Sellaisella kokemuksella on varmasti pysyvä vaikutus ihmisen elämään. Tulen aina pitämään New Yorkista. Osa perheestäni asettui tänne; poikani valmistelee väitöskirjaansa Columbia-yliopistossa.

Yhdysvallat on Suomen suurin kauppakumppani Euroopan ulkopuolella ja kaiken kaikkiaan neljänneksi suurin. Viimeaikainen kehitys on ollut lupaavaa - vuoden 1994 ensimäisten kahdeksan kuukauden aikana vientimme Yhdysvaltoihin kasvoi kolmanneksella. Nokian puhelimet ja Suomessa rakennetut risteilyalukset esiintyvät televisiomainoksissa lähes päivittäin. Suurempia kauppakiistoja ei ole vireillä - tässä kohden pitäisi ehkä koputtaa puuta. Tosin olemme eri mieltä niistä menetelmistä, joilla USA pyrkii estämään dumppausta.

Minulla on täysi syy uskoa, että suhteet tulevaisuudessakin kehittyvät nopeasti, jos vain Suomi huolehtii teollisuutensa kilpailukyvystä. Yhdysvaltain markkinoilla on tilaa. Tällä hetkellä kymmenellä suurimmalla viejällä on vastuullaan puolet viennistämme Yhdysvaltoihin. Nämä yhtiöt toimivat maailmanlaajuisesti ja osaavat hoitaa asiansa. Haaste on paljon suurempi keskikokoiselle tai pienelle yritykselle, jonka alkuinvestoinnit ovat suuret, ja pienen valmistajan näkökulma voi olla hyvinkin erilainen kuin suuren maahantuojan.

Kalastuksenharrastajat saattavat muistaa tarinan siitä, miten ensimmäinen yhteys suomalaisen Rapala-uistimia valmistavan yhtiön ja amerikkalaisten kuluttajien välillä syntyi. Tarina on tällainen: Eräs suomen konsulaatin nuori kaupallinen virkailija sai puhelun asiakkaalta. Rapalan uistin oli esiintynyt koko maassa luetun kalastuslehden etusivulla. Asiakas halusi saada pienen näyte-erän koemarkkinointia varten. "Montako?", kysyi virkailija. "Sanotaan vaikka 5000 kappaletta", vastasi asiakas. Innostuneena mahdollisuudesta saada jotain merkittävää aikaan diplomaattiuransa alkuvaiheessa virkailija soitti Rapala-yhtiöön ja kertoi tarjouksesta. Rapala, joka vastasi puhelimeen, sanoi: "Emme mitenkään voi toimittaa erää, sillä veljeltäni murtui juuri ranne." Tämä tapahtui 30 vuotta sitten. Nyt Rapalan vieheillä on vakiintunut asema laatuluokan urheiluvälineinä tämän maan markkinoilla.

Tarinan opetus on siinä, että matka ideasta tuotteeksi, tuotteesta strategiaksi, ja strategiasta jatkuvaan myyntiin voi parhaissakin olosuhteissa kestää vuosia, joskus pitempäänkin. Sellaisen maan kuin Suomi, joka on valinnut vientivetoisen kehitysstrategian, on tarkkaan katsottava mistä sen kilpailuvoima pitkällä aikavälillä löytyy.

Runsauden vuosina 70-luvun lopulta 80-luvun lopulle tämä ei ehkä ollut niin tärkeätä, mutta kun talouselämässä tapahtui käänne ja vapaa pudotus alkoi, oli pakko ottaa asioista tiukempi ote.

Suomi alkoi etsiä suhteellisia vahvuuksiaan ja löysi niitä metsäteollisuudesta, tai, kuten sanotaan, metsäteollisuusryppäästä. Muiksi sellaisiksi teollisuusryppäiksi, joilla on näyttöä menestyksestä tai mahdollisuuksia menestyä, todettiin tietoliikenne, ympäristöteknologia, energiateknologia ja liikenne. Kaikki nämä alat ovat tärkeitä murrosvaihetta elävissä maissa, ei ainoastaan idässä ja etelässä, vaan kaikkialla maailmassa. Johtopäätöksenä on, että Suomen teollisuuden rakenne mahdollistaa vientipainotteisen strategian. Mittakaavaedut ja kilpailukyky ovat tietysti tarpeellisia lisävaatimuksia.

Käydessäni viime viikolla Washingtonissa ministeri Brown huomautti, että Yhdysvallat on tullut samantapaisiin johtopäätöksiin. Tietotekniikka, tietoliikenne, ympäristö ja liikenne ovat USA:n vientistrategian painopisteitä. Tekemänne tutkimukset ovat tuoneet esille joukon uusia markkinoita eri puolilla maailmaa sekä kysynnän keskittymiä näillä markkinoilla.

Maantieteellisen sijaintinne takia olette keskittyneet Etelä-Amerikkaan, me taas itärajamme taakse. Tuotanto on kuitenkin jatkuvasti globalisoitumassa, ja se, joka perustaa tuotantonsa moderniin tekniikkaan voi valmistaa tuotteitaan melkeinpä missä tahansa. Suomalaiset ja amerikkalaiset ovat toisistaan riippumatta päätyneet samansuuntaisiin johtopäätöksiin, jotka voivat poikia mahdollisuuksia kunnianhimoiseenkin yhteistyöhön.

Tätä kantaa tukee kaksi muuta kehitysnäkymää:

Yksi on se, että Suomi alkoi lisätä huipputekniikan osuutta viennistä jo yli kymmenen vuotta sitten. Huipputekniikan tuotteiden osuus viennistämme nousi OECD:n mittausten mukaan vuoden 1980 neljästä prosentista 16 prosenttiin vuonna 1993. Emme ole vielä Japanin, Yhdysvaltain ja Yhdistyneiden kuningaskuntien muodostamassa kärkiryhmässä, jossa huipputekniikka muodostaa yli 20 prosenttia viennistä, mutta olemme suraavassa 15-20 prosentin ryhmässä Saksan ja Ruotsin kanssa.

Toinen asia on Suomen F/A 18 -hävittäjähankinta Yhdysvalloista. Tämä 3,5 miljardin dollarin päätös, joka muuten vastaa Suomen puolentoista vuoden puolustusmäärärahoja, toi mukanaan vastakauppasopimuksen, jonka mukaan amerikkalaiset yhtiöt tekevät samansuuruiset hankinnat Suomesta. Tämä ei koske pelkästään tuotteita vaan taloudellista yhteistyötä yleensä, eikä pelkästään Yhdysvaltain ja Suomen välillä, vaan myös kolmansien maiden kanssa. Vastaostositoumukset ovat pakottaneet sopimuksen amerikkalaiset osapuolet McDonnell Douglasin, General Electricin, Hughesin ja Northropin tutustumaan tarkemmin meidän vahvuuksiimme ja antanut siten meille tilaisuuden näyttää mihin pystymme. Toistaiseksi tulokset ovat hyvät; ehkä noin neljännes vastaostoista on toteutunut kahden vuoden aikana.

Hyvät naiset ja herrat,

Menestys maailmanlaajuisilla vientimarkkinoilla edellyttää vastaavaa aktiivisuutta myös pääomamarkkinoilla.

Ennen kuin menen pitemmälle ajankohtaisiin asioihin haluan kertoa pienen tarinan suomalais-amerikkalaisesta rahoitushistoriasta. Hankimme rahoitusta Yhdysvaltain markkinoilta jo vuonna 1926. Suomen tasavalta otti tuolloin

6 1/2 prosentin ja 15 miljoonan Yhdysvaltain dollarin lainan, jonka järjestelyt hoiti Citibankin edeltäjä, The National City Company of New York. Esitteessä, joka kuvailee lainaa, oli mitä vakuuttavin lausunto Suomesta, jota lainaan tässä: "Kansa on lainkuuliaista, säästäväistä ja ahkeraa, ja koulutuksen taso on korkea."

Se on täysin paikkansapitävä lausunto vieläkin, ja kun aloitimme toiminnan täkäläisillä rahoitusmarkkinoilla - "jenkkimarkkinoilla" - niiden avautuessa vuonna 1976, saimme erittäin hyvät luokitukset: AAA:n Standard & Poor'silta ja AA:n Moody'silta. Suomen tahraton maine luotettavana lainaajana on ollut pohjana pääomamarkkinoiden ja sijoittajien kanssa käymällemme vuoropuhelulle.

Nyt, 4:n vuoden jälkeen, olemme käymässä läpi tiukkaa sopeuttamisprosessia, ja kasvuun tähtääviä strategioita on laadittu useita. Velkaantumista tasapainotetaan ja budjettivaje alenee asteittain. Suhdannenousu on edennyt vaiheeseen, jossa investointihalukkuus ja yksityinen kulutus alkavat nousta. Työttömyys on helpottamassa, tosin hitaasti, ja EU:n jäsenyyden odotetaan edistävän taloudellista kehitystä.

Tässä ympäristössä kotimaiset rahamarkkinat ovat rauhoittuneet. Korot ovat laskeneet huomattavasti ja valuuttamme markka on vahvistunut.

Näiden kehityskulkujen taustaa vasten on ollut tärkeätä, että Suomi on toiminut pääomamarkkinoilla tasapainoisella tavalla. Mikään yksittäinen valuuttasektori ei ole joutunut kohtuuttoman lujille, sillä ulkoista rahoitusta on nostettu noin 15 eri valuutassa. Meillä ei ole lyhytaikaista ulkomaista velkaa. Suomen valtion kokonaisvelka ulkomaille on noin 40 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja siitä noin 10 miljardia on otettu dollarimarkkinoilta. Taloutemme on ennen kaikkea eurooppavetoinen, joten suurin osa velastamme on Euroopan valuuttoina. Pidämme kuitenkin noin neljänneksen velasta Yhdysvaltain dollareissa ja Japanin jeneissä.

Dollari on tärkein valuutta maailman pääomamarkkinoilla. Sen vuoksi meidän piti vuonna 1992, jolloin otimme eniten ulkomaista lainaa, tehdä itsemme todella vakuttavasti tunnetuksi dollarimarkkinoiden sijoittajille.

Tämä tavoite saavutettiin maailmanlaajuisella dollarioperaatiolla. Suomi oli ensimmäinen lainaa ottava maa, joka laski liikkeelle maailmanlaajuisen joukkovelkakirjalainan samanaikaisesti Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin markkinoilla.

Markkinat ovat vastanneet rakentavasti, ja me olemme kyenneet hankkimaan rahoituksen, jonka avulla pääsemme laman yli. Tämän prosessin aikana julkinen velkamme nousi 70 %:in bruttokansantuotteesta, joka ei ole suuri luku kansainvälisessä vertailussa. Nyt kun suhdannenousu on vahvistumassa, on meidän vuoromme osoittaa pidättyväisyyttä ja tehdä kaikkemme valtionvelan kasvun vakauttamiseksi ja kääntämiseksi jälleen laskuun lähitulevaisuudessa.

Hyvät naiset ja herrat,

Suomen valtio alkoi siis ottaa lainaa tästä maasta jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin saimme mainetta, kun maksoimme velkamme toisen maailmansodan jälkeen. Sen lisäksi että se oli järkevää, se oli ehkä paras PR-päätös, jonka suomalaiset ovat tehneet.

Sen jälkeen, kun rahamarkkinamme vapautuivat ja päätimme vähitellen yksityistää valtionyhtiöitä, ovat läheiset yhteydet USA:n pääomamarkkinoille tulleet entistä tärkeämmiksi. Monet tässä salissa edustettuina olevat amerikkalaiset pankit ovat auttaneet tässä prosessissa sillä seurauksella, että amerikkalaiset sijoittajat ovat yksi tärkeimmistä ulkomaisista sijoittajaryhmistä Helsingin arvopaperipörssissä. Suomalaisista yhtiöistä Nokia, lippulaivamme elektroniikan alalla, listautui ensimmäisenä New Yorkin pörssiin viime kesänä.

Menestyäkseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla Suomen kansantalouden ja teollisuuden täytyy pystyä herättämään luottamusta. Siinä suhteessa on kuukausi sitten pidetty kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä tärkeä. Kansa äänesti liittymisen puolesta selvällä ääntenenemmistöllä 57- 43. Jos kaikki pohjoismaat liittyvät Suomi osallistuu Euroopan unionissa kaikkiaan 16 Euroopan maan muodostamiin tavaroiden, pääoman ja palveluiden sisämarkkinoihin. Kuten tiedämme, ruotsalaiset ovat jo sanoneet "kyllä" omassa kansanäänestyksessään. EU-jäsenyyden myötä poistuvat esteet koskettavat yli kahta kolmannesta ulkomaankaupastamme. Liittymällä Euroopan rahaunioniin, alistamme päätöksentekomme pääasiassa samoille säännöille kuin muutkin Länsi-Euroopan taloudet, ja se parantaa toimintamme ennustettavuutta ulkomaisten sijoittajien silmissä.

Ja lopuksi päätökseen liittyy vielä turvallisuusnäkökulma. Osallistuminen yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhdistää meidät entistä selvemmin viiteryhmäämme. Se suo meille tilaisuuden antaa oma panoksemme, jota muutkin voivat pitää arvossa, ja saamme samalla tilaisuuden tehdä selväksi, ettemme ole muiden takaaman turvallisuuden kuluttaja, vaan tuottaja, joka voi antaa panoksensa esimerkiksi kriisien ratkaisuun Euroopan ongelmapesäkkeissä, joita valitettavasti on liikaa.

Meidän päämäärämme ovat kunnianhimoiset. Niiden saavuttaminen vaatii koko joukon päättäväisyyttä. Menneisyydessä Suomi on aina kyennyt kokoamaan voimansa yhteisen asian taakse, kun olosuhteet ovat käyneet vaikeiksi. Nyt voimien kokoaminen ei ole vaihtoehto, vaan välttämättömyys. Jos haluamme parantaa taloutemme jäljellä olevat vaivat, saattaa julkisen sektorin tasapainoon ja poistaa sietämättömän korkean työttömyyden, on monen asian loksahdettava paikoilleen. Niistä tärkeimpiä ovat teollisuutemme kilpailukyky ja kansainvälisten rahamarkkinoiden luottamus.