Yliopisto/Lea Parkkonen
HUMANISTIN HYVÄ ELÄMÄ
'En usko, että mistään muista opinnoista olisin voinut saada parempia eväitä tähän tehtävään", sanoo rouva Eeva Ahtisaari, filosofian maisteri, Helsingin yliopiston historian laitoksen kasvatti.
Haastattelu tehtiin itsenäisyyspäivän valmistelukiireiden keskellä. Eeva Ahtisaarelle suomalaisuus on perinteistä eurooppalaisuutta. Keskiaikaiset juuremme katolisen kirkon helmassa ja kiinteä yhteytemme tuonaikaiseen Eurooppaan niin kaupan, koulutuksen kuin sodankäynninkin merkeissä ovat yllättäneet monet valtiomiehet, joita rouva Ahtisaari mielellään muistuttaa historiastamme. Toisaalta taas matkustelu on avartanut Eeva Ahtisaaren eurooppalaisuutta myös nykypäivään.
Akateeminen historiantuntemus ja runsas kansainvälinen kokemus ovat muokanneet Eeva Ahtisaaresta maallemme lähettilään, joka osaa ammentaa näkemästään myös itselleen.
- Arkkitehtuurimme on keskieurooppalaiseen verrattuna pääosin suhteellisen nuorta, siellä vieraillessamme olemme saaneet tutustua toinen toistaan häikäisevämpiin kirkkorakennuksiin ja renessanssilinnoihin, mutta tällä vuosisadalla merkittävintä on kyllä suomalainen arkkitehtuuri, Eeva Ahtisaari miettii.
- Unkarissa Budapestin parlamenttitalo oli restauroitu niin loistokkaasti, että lopulta kaikki se kultaus ympärillä alkoi jo heikottaa. Jopa Unkarin presidentti joka sentään rakastaa kaikkea unkarilaista ruoasta loistokkuuteen myönsi että onhan tätä kimallusta enemmän kuin tarpeeksi, naureskelee Eeva Ahtisaari.
Niin työteliäitä ja väsyttäviä kuin valtiovierailut voivat ollakin, Eeva Ahtisaari nauttii niistä monin tavoin. Tietämys ja kiinnostus historiasta ja eri kulttuureista paitsi rikastuttavat matkalla koettua myös antavat resursseja ruokkia kauneudennälkää ja rehellistä uteliaisuutta. Rouva Ahtisaari tietää, että presidenttiparille tarjotaan kaikkialla parasta, myös merkittävintä kulttuuria ja loisteliainta arkkitehtuuria.
Aika Yhdysvalloissa vahvisti edelleen voimakkaasti hänen eurooppalaista identiteettiään, siellä niin ajattelutapa kuin politiikan teko tuntuivat eurooppalaisittain hyvin vierailta. Toisaalta Afrikka taas pikemmin uudisti hänen ajatteluaan kun vahvisti vanhaa.
- Afrikassa Eurooppa kutistuu ja arvojärjestys keikahtaa. Afrikka on koko ihmiskunnan alkukoti, sen ikivanha taide ja kulttuuri kertovat jostakin meidän ajattelutapaamme niin paljon vanhemmasta viisaudesta. Eräs sikäläinen historioitsija väittää yliopisto-opetuksenkin alkaneen Afrikan mantereelta, Kairosta, en kyllä ole tietoa tarkistanut, mutta jotain perää siinä lienee, Eeva Ahtisaari miettii.
Rohkaisijoita
"Lukekaa historiaa", kehotti presidentti J. K. Paasikivi aikoinaan. Eeva Ahtisaarelle historian opiskelu oli selviö jo varhaisista kouluvuosista lähtien. Hän muistelee lämmöllä niin Kuopion tyttölyseon ensimmäistä innostajaa lehtori Aili Forsmania kuin lukiossa avarampia yhteyksiä aukonutta lehtori Eero Hietakaria.
Rouva Ahtisaari löytää opiskelutaipaleensa varrelta monia ihmisiä, jotka ovat innostaneet häntä eteenpäin. Kun hän oli 60-luvulla valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi ja auskultoinut, olisi ura opettajana ollut se tavallinen tarina; sen sijaan Eeva Ahtisaari toimi Espoon kaupungin kotiseutusihteerinä kunnes tie aviopuolison rinnalla vei kansainvälisiin tehtäviin. Opiskeluiden jatkaminen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli suuri elämänmuutos.
- Jossakin sielunpohjassa kaiversi keskenjääneen tuntu monta vuotta, ja kun ystäväni Marjatta Leikola rohkaisi minua jatkamaan, uskaltauduin aluksi varsin arkana ja epäillen yliopiston historian laitokselle. Sain kuitenkin niin hyvän vastaanoton, että päätin samalla käynnillä jatkaa j a tehdä gradun, Eeva Ahtisaari muistelee.
60-luvulla itänyt mielenkiinto Thomas Carlyleen oli vuosien myötä kuihtunut ja hän löysi pro gradutyönsä uuden aiheen Hilda Käkikoskesta, naisasianaisesta ja yhdestä itsenäisen Suomen ensimmäisistä kansanedustajista.
- Kerroin historian opettajien päivillä 1985 professori Martti Ruutulle palanneeni yliopistoon ja valittelin hyvän gradun aiheen puuttumista. Hän otti ongelmani asiakseen ja jo seuraavana päivänä toi minulle Hilda Käkikosken muistelmat, joihin perehdyttyäni olin heti myyty, tiesin että se oli minulle sopiva aihe.
- Nuorena opiskelijana olisin saattanut valita itselleni liian kunnianhimoiset tavoitteet, nyt minulle oli tärkeää että aihe kiinnosti minua vilpittömästi ja tiesin pystyväni työn tekemään. Sitten gradun tekeminen olikin parasta aikaa opiskelussani, rouva Ahtisaari hehkuttaa.
Hän pitää graduvaihetta yhtenä elämänsä antoisimmista kausista ja uskoo ettei ehkä nuorempana olisi saanut siitä yhtä paljon. Elämän opettama työekonomia sai Eeva Ahtisaaren jakamaan voimavaransa oikein ja vaatimaan paitsi itseltään, myös yliopistolla.
- Vastauksia aina löytyy, taito on tehdä oikeita kysymyksiä sillä se vasta opettaa suhtautumaan vastauksiin aidon kriittisesti. Gradun tekeminen koulii epäolennaisen pintatiedon erottamiseen olennaisesta, mikä taas on tarpeen kaikilla elämänaloilla.
Humanismia teknokraateille
Presidenttiparin poika Marko Ahtisaari opiskelee ja opettaa filosofiaa Columbia Universityssä Yhdysvalloissa. Akateemisen maailman maittenvälisiä eroja poikansa kanssa miettiessään Eeva Ahtisaari on löytänyt Yhdysvalloista esimerkillisia piirteitä Suomen joskus turhan jäykkään yliopistomaailmaan.
- Yhdysvalloissa suhde opiskelijoiden ja opettajien välillä tuntuu hyvin luontevalta, oppineimmatkin professorit todella ohjaavat opiskelijoita ja ottavat näiden lapsellisiltakin vaikuttavat kysymykset ja ongelmat vakavasti. Tämä ei kuitenkaan vähennä heidän arvovaltaansa, päinvastoin, kunnioitus on molemminpuolista, kun ketään ei nolata, kertoo Eeva Ahtisaari.
Marko Ahtisaaren haastavana tehtävänä tällä hetkellä on luentosarja Contemporary Civilisation, jolla hän pyrkii antamaan opiskelijoille kokonaiskuvan koko länsimaisen filosofian historiasta. Kurssia suorittavat myös tulevat insinöörit.
- Ammattiosaamista tarvitaan aina, mutta hyvä yleissivistys antaa kyllä eväitä syvempään elämään. En tunne tarkkaan teknisen korkeakoulun opetusta, mutta uskoisin humanistisilla aloilla olevan paljon annettavaa sinnekin, Eeva Ahtisaari sanoo.
- Matematiikan ja luonnontieteiden parissa työskentelevät tarvitsevat ja saavat voittopuolisesti hyvin eksaktia tietoa. Humanistisissa tieteissä totuutta ei voi kokein osoittaa, ja siinä on yksi humanismin haaste ja opetus, on opittava hyväksymään se ettei lopullista totuutta ehkä löydykään.
Eeva Ahtisaari itsekin on toiminut opettajana pienen tovin Namibiasta palattuaan, tosin varsin erilaisessa opinahjossa.
- Olin viransijaisena Tikkurilan lukiossa, ja se oli urhea yritys. Totesin heti, etteivät rahkeeni riitä nykykouluun millään. Tavallaan kaikki oli entistä mielenkiintoisempaa, mutta ne huikeat ryhmäkoot! Kyllä opettajalta vaaditaan nykyisin aivan toisenlaisia taitoja kuin minun aikanani, huokaa Eeva Ahtisaari.
Vaihteleva elämä
Professori Marjatta Hietalan vetämästä veteraanikansanedustajien muistitietoprojektista Eeva Ahtisaari löysi paremmin kykyjään ja mielenkiintoaan vastaavan työsaran. Projektissa haastateltiin eläkkeellä olevia kansanedustajia, ja perehdyttyään gradussaan yhteen ensimmäisistä edustajista niin eduskunnan kirjasto kuin sen toimintakin olivat Eeva Ahtisaarelle varsin tuttuja. Kansanedustajahaastattelujen tekeminen oli hänelle arvaamattoman arvokas kokemus.
- Sain haastattelujen kautta aitiopaikan Suomen sisäpolitiikan kehittymiseen eri puolueiden näkökannalta, ja samalla historiallinen perspekti avasi eteeni suuret linjat, joita kaaoksestakin on aina syntynyt. Kun mieheni lähti mukaan presidenttikilpaan, häntä kritisoitiin erityisesti huonosta Suomen sisäpolitiikan tuntemisesta. No minä kyllä tiesin siitä hänenkin edestään, Rouva Ahtisaari myhäilee.
- Elämä on heitellyt paikasta ja tehtävästä toiseen, mutta samalla se on myös kantanut. Välillä kaikki on tuntunut jäävän kesken, ja ulkomailla ollessa koko oleminen tuntui hetkittäin aivan hyödyttömältä, mutta taaksepäin katsoessa kaikella on merkityksensä. Elämä on antanut arvokkaita kokemuksia ja ihmisiä, eri kulttuurien ymmärtämistä ja hyväksymistä, Eeva Ahtisaari mietiskelee.
- Kenraali Ensio Siilasvuo määritteli minulle kerran erinomaisesti hyvän elämän, hän sanoi että se on vaihteleva ja vastuullinen elämä. Mielestäni akateemisen koulutuksen kautta voi saada juuri sellaisen elämän.
- Sitä paitsi kuulun vanhan koulun kasvatteihin ja uskon, että se joka osaa latinaa pärjää aina, rouva Ahtisaari naurahtaa.