Tasavallan presidentin puhe Suomen kieltenopettajien liiton "Kielitaito avaa ovia" -juhlaseminaarissa Euroopan kielten teemavuonna 2001 Finlandia-talolla 6.10.2001

MUUTOSVARAUKSIN

KIELI ON MIELEN KOTI



Ihminen saa lapsuudessaan kasvattajiltaan suunnattoman arvokkaan lahjan yhden tai useamman äidinkielen muodossa. Kieli on mielen koti. Äidinkieli on avain ja perusta persoonallisuutemme ja ajattelumme kehittymiselle. Juuri äidinkielen monipuolisen ja varhaisen oppimisen kautta mahdollistetaan hyvä oppimiskyky eri alueilla myöhemmin elämässä.

Maailmassa on noin 6000 kieltä. Jopa puolet näistä on kielitieteilijöiden arvioiden mukaan uhanalaisia eli vaarassa kuolla tulevien vuosikymmenien aikana. Kun kieli kuolee, menetetään sen oman kauneuden myötä inhimillistä viisautta ja elämänkokemusta. Eräällä tavoin kokonainen maailmanselitys. Kielet eivät kuole omaan mahdottomuuteensa, vaan se on seurausta ihmisten omista päätöksistä - politiikan ja talouden toimista. Samalla tavalla kuin kannamme huolta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä, meidän on myös kannettava vastuuta kulttuurimme monimuotoisuudesta.

Tämän päivän eurooppalainen lapsi on tässä suhteessa onnellinen lapsi. Eurooppa on kulttuurikielten monimuotoisuuden hautomo. Juuri meidän maanosassamme on osattu vaalia oman kirjakielen merkitystä elävälle kulttuurille. Perinteisesti kansalliskielten asema vahvistui kansallisvaltioidentiteetin myötä. Sittemmin olemme heränneet huomaamaan kirjoitetun kielen suuren merkityksen myös alue- ja vähemmistökulttuureille. Kansallisvaltioiden merkitys kaikkien ihmisten kulttuurillisten perusoikeuksien takaajana on edelleenkin hyvin tärkeä. Sen vahvistamiseksi ja täydentämiseksi tarvitsemme myös integroituvassa maailmassa kansainvälistä yhteistyötä. Erityisen tärkeää se on vähemmistökulttuureille.

Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja on pitkään kaivattu tukirakenne. Toivon hartaasti, että Euroopan neuvoston jäsenvaltiot liittyisivät mahdollisimman pian siihen ja että toimenpiteet sen täytäntöön panemiseksi suunniteltaisiin vahvistamaan näiden kielten asemaa nykyisestään - eikä menemään siitä, mistä "aita on matalin".

Me suomalaiset olemme hyvin ymmärrettävistä syistä erityisen kiinnostuneita Euroopan monimuotoisen kieliperinnön säilymisestä. Lisääntyneen ja kansainvälistyneen tiedonvälityksen takia juuri pienet kielet ovat joutuneet uuteen, uhkaavalta tuntuvaan tilanteeseen. Pienten kielten merkitys yksilöiden persoonallisuuden kehitykselle sekä paikallisen ja kansallisen kulttuurin muovaajina ei kuitenkaan ole muuttunut. Suomi on moninkertaisesti pienten kielten aluetta. Suomi on omalta osaltaan vahvistanut lainsäädännöllistä suojelua omille vähemmistökielilleen ja edistää aikaisempaa paremmin niiden säilymistä jälkipolville. On ehkä hyvä muistuttaa, että suomi ja ruotsi ovat itsekin varsin pieniä kieliä eurooppalaisessa mittakaavassa. On tärkeää kehittää myös niiden elinvoimaa.

Kansainvälisyys ja kaikenlainen kanssakäyminen vaikuttaa myös kieleen. Globalisaation ja integraation on pelätty olevan uhkana kulttuurien ja kielten monimuotoisuudelle. Tällaisia tekijöitäkin on nähtävissä, mutta kuva on tarpeettoman yksipuolinen. Ihmisillä on myös luontainen tarve oman kulttuurillisen identiteettinsä korostamiseen. Omassa maassamme sekä saame että romaanikieli ovat alkaneet vahvistua. Samoin iiri Irlannissa tai katalaani Espanjassa. Kysymys on poliittisesta tahdosta ja taidosta löytää oikeat keinot.

Kieltenopettajat ovat tärkeässä asemassa. Suomen koulujen kieliohjelma on poikkeuksellisen laaja. Näyttää siltä, että aikoinaan käyty keskustelu siitä, voidaanko kaikille peruskoululaisille opettaa pakollisena aineena kahta oppilaalle vierasta kieltä, on laantunut. Yleisesti hyväksytään, että laaja kieliohjelma on Suomen oloissa tarpeellinen. Eikä vain Suomen oloissa. EU suosittaa tänään vastaavanlaista kieliohjelmaa kaikille jäsenmailleen kuin minkä me hyväksyimme siis jo vuonna 1968.

Jokainen opettaja tietää kokemuksesta, miten samassa luokassa on eri vauhdilla oppivia oppilaita. Vaikeuksien ei pitäisi johtaa kielenopetuksesta vapauttamiseen, vaan erilaisille oppilaille pitäisi löytää erilaisia menetelmiä, sillä kaikki tarvitsevat kielitaitoa tulevaisuudessa.

Suomalaisista koululaisista suurin osa valitsee ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen englannin. Seuraavat vieraat kielet ovat usein saksa tai ranska. Jäsenyytemme Euroopan unionissa lisäsi kiinnostusta ranskan kieltä kohtaan. Toivottavasti myös kiinnostus venäjän kieleen kasvaa. Tarvitsemme näiden kielten taitajia yhä enemmän. Niinikään maahanmuuttajat ovat tuoneet Suomeen uusia kieliä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa puhutaan noin 250:tä kieltä. Näiden kielten tukeminen esimerkiksi siten, että maahanmuuttajalapsille tarjotaan oman kielen ja kulttuurin opetusta koulussa on arvokasta. Se on arkipäivän kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta. Toivon, että teillä riittää kiinnostusta, kärsivällisyyttä ja mielenkiintoa tässä tehtävässä.

En usko, että minun tarvitsee täällä olevalle yleisölle kovin paljon perustella kielitaidon merkitystä. Sillä on tärkeä asemansa työelämässä - Suomen ja suomalaisten menestymisellä, mutta kysymys on myös laajemmasta merkityksestä. Filosofi Wittgenstein sanoi, että kielemme rajat ovat maailmamme rajat. Jos haluamme ymmärtää maailmaa, on hyvä tutkia kieltä, jolla maailmaamme jäsennämme. Kieli ohjaa ajatuksiamme ja sitä kautta käsitystämme maailmasta.

Oman kielen ymmärtäminen auttaa arvostamaan toisenkin kieltä. Ja toisen kielen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään itseään. Ja yhteisymmärrystä tämä maailma totisesti kaipaa.