Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys Omaishoitajat ja läheiset -liiton 15-vuotisseminaarissa 23.5.2006

Omais- ja läheisavun avulla sadat tuhannet vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat voivat toiveittensa mukaisesti elää omassa kodissaan. Hoidon ja huolenpidon tarve ei vähene – auttamiselle, välittämiselle ja hoivalle riittää kysyntää ikääntyvässä yhteiskunnassamme. Yhä useammalla suomalaisella on omaisia ja läheisiä, jotka tarvitsevat apua.

Ihmisillä on halua auttaa lähimmäisiään, mutta haasteenamme on luoda sellaisia työelämän rakenteita ja käytäntöjä, jotka tekevät mahdolliseksi nykyistä joustavammin ihmisen eri elämänalueiden yhteen nivomisen. Myös eläkeläisten piirissä on niitä, jotka haluavat ja kykenevät omais- ja läheisapuun. Sen on kuitenkin oltava aidosti vapaaehtoista.

Te tiedätte liiton piirissä varsin hyvin, että vapaaehtoistoiminnan aikaansaamiseksi on tehtävä työtä. Tämä koskee varsinkin ympärivuorokautisesti sitovaa tai muutoin vaativaa hoivaa ja huolenpitoa. Ihmisille on annettava oikeaa tietoa tehtävästä ja tukea tehtävistä selviämiseksi.

Omaishoitajat ja Läheiset Liitto on tehnyt uraauurtavaa työtä omaishoitajien aseman parantamiseksi vuodesta 1991 lähtien. Meillä on tänään ilo viettää yhdessä liiton 15-vuotisjuhlaa. Liitolla on suuri ansio siitä, että tänä päivänä omaishoitajuus ja omaishoitajat ovat entistä näkyvämpi osa sosiaali- ja terveyshuoltoa. Liiton panos on ollut erittäin arvokas niin omaishoitajien tukemisessa, etujen ajajana kuin omaishoidon kehittämisessäkin. Työtä on tehty paljon ja saatu aikaan uudistuksia.

Omaishoitajien tarpeet ja toiveet lähtevät siitä sosiaalisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta todellisuudesta, jossa he elävät. Aika muuttaa myös omaishoitajia ja heidän odotuksiaan. Toivon, että toimintaan tulee mukaan myös yhteiskuntaamme kuuluvien koko kulttuurillinen kirjo.

Perustuslakimme takaa jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeuden välttämättömään toimentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan tehtävänä on turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä julkisen vallan vastuunotto on moderni tapa kantaa yhteisvastuuta, luoda osaltaan inhimillisen yhteiskunnan edellytyksiä.

Suomessa on laaja yksimielisyys siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen perusratkaisuna ovat tulevaisuudessakin kuntien järjestämät, pääasiassa verovaroin ja valtionosuuksin rahoitetut palvelut. Julkisen vallan keskeisen roolin tarkoituksena on varmistaa palvelujen tasa-arvoinen saatavuus ja hyvä laatu koko maassa.

Palvelujen tuotannossa on monia tapoja, joihin kuuluu kuntien itse tuottamien palvelujen ohella järjestöjen ja yritysten tuottamia palveluja sekä julkisesti tuettua omaishoitoa. Omaishoitajat antavat panoksensa kanssaihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen; vastaavasti heillä on oikeus saada yhteiskunnalta tukea ja turvallisuutta. Yhdessä vastuu on keveämpi kantaa. Silloin kun hoivan ja huolenpidon tarve on suuri, tarvitaan usein omaisten ja läheisten avun lisäksi muita erilaisia palveluja.
* * *

Olin edellisen kerran vieraananne noin kaksi vuotta sitten Sairaan Hyvät –projektin päätösseminaarissa. Puhuimme silloin eräistä omaishoidon epäkohdista ja puutteista, muun muassa yhteiskunnan riittämättömästä tuesta omaishoitajille. Tuolloin oli meneillään selvityshenkilön työ omaishoidon kokonaisuudistukseksi. Uudistushanke eteni ja tämän vuoden alussa tuli voimaan laki omaishoidon tuesta. Se on tärkeä askel myös periaatteellisesti. Se on kuitenkin vasta alku: lainsäädäntöä sekä tuen kattavuutta pitää kehittää jatkossakin. Toimiva omaishoito ja omaishoidon tukeminen on koko yhteiskunnan etu. On ilo nähdä, että sen kehittämiseen näyttäisi nyt olevan myös yhteistä tahtoa.

Uudessa laissa omaishoitajaa tukevat sosiaalihuollon palvelut ovat osa omaishoidon tukea. Laadittaessa hoito- ja palvelusuunnitelmaa on paneuduttava aina myös omaishoitajan tuen tarpeisiin. Omaishoitajia on rohkaistava huolehtimaan myös omasta jaksamisestaan muun muassa pitämällä lakisääteiset vapaapäivät. Kuntien on kannettava vastuunsa omais- ja lähihoitajista ja heidän tukipalveluistaan ja vapaistaan.

Omaishoitajat saavat tärkeää tukea myös samankaltaisessa elämäntilanteissa olevilta kanssaihmisiltä. Järjestöjen ja yhdistysten antama tuki omaishoitajille on korvaamatonta myös siksi, että vain pieni osa omaishoitajista on julkisen omaishoidon tuen piirissä. Osallistuminen järjestötoimintaan voi olla omaishoitajalle tärkeä vertaistuen sekä tiedon ja opastuksen lähde, joka sitä paitsi virkistää muutenkin.

Kun antaa, niin saa itsekin. Monet lähimmäistyötä tekevät ja ystävätoiminnassa mukana olevat korostavat sitä, että auttamisessa tai ystävätoiminnassa ei ole kysymys vain antamisesta, vaan auttaja tai ystävä on myös saavana osapuolena. Yhdessä eletty elämä antaa molemmille.

* * *

Onnittelen liittoa juhlavuoden johdosta ja toivotan liiton jäsenille, luottamushenkilöille ja työntekijöille hyvää jatkoa. Olen saanut olla mukana liittonne syntyaikoina ja nähnyt toimintanne kasvavan. Omaishoidon kehittäminen on yhteinen asiamme. Kiitän teitä lämpimästi tekemästänne työstä ja toivon teille intoa, voimia ja uskallusta jatkaa tällä inhimillisen välittämisen tiellä.