Tohtori Pentti Arajärven artikkeli Irti Huumeista -lehteen 22.4.2004

Ole realisti, vaadi mahdottomia

Yllä on vanha hyvä tunnuslause. Ajatus huumeettomasta yhteiskunnasta voi tuntua mahdottomalta. Tavoitteen on kuitenkin aina oltava haastava. Jos tavoite on heti toteutettavissa, ei se ole tavoite. Jos tavoite ei koskaan ole toteutettavissa, saattaa se turhauttaa. Päämäärän on kuitenkin oltava eettisesti kestävä.

Yhteiskunnallisesti huumeiden vastaista toimintaa voidaan tarkastella ehkäisevän ja korjaavan toiminnan käsitteiden kautta. Toinen jako on pyrkimys vaikuttaa huumeiden tarjontaan tai kysyntään. Näkökulmat eivät ole ristiriitaiset vaan ristikkäiset.

Korjaava toiminta on myöhäistä siinä mielessä, että vahinko tai vaurioita on jo syntynyt ja kysymys on lähinnä siitä, mitä voimme enää tehdä ja pahimmillaan vain jopa siitä, mitä inhimillisyys vaatii meitä tekemään. Kohdistuessaan huumeiden käyttäjiin korjaava toiminta on usein terveydenhuoltoa tai poliisitointa. Kohdistuessaan huumeiden käyttäjiin ja heidän läheisiinsä korjaava toiminta voi olla sosiaalityötä tai sosiaalityönomaista terveydenhuoltoa. Viimeksi mainittu alue on yksi Irti Huumeista ry:n vahvuuksista ja tätä työtä haluamme jatkaa tehokkaana ja vaikuttavana toimintana. Se on itse asiassa järjestön toiminnan lähtöpiste ja varhaisin toiminta-ajatus. Silloin se on samalla lähinnä kysyntään vaikuttamista – käyttäjä pyritään irroittamaan käyttäjien joukosta.

Vahvinta huumeiden vastaista työtä on kuitenkin ehkäisy. Se on halvinta, tehokkainta ja inhimillisintä. Realismia on, että kun ongelma ratkaistaan ennen kuin sitä onkaan, voi mahdoton toteutua. Se ei ehkä toteudu koko yhteiskunnassa mutta se toteutuu erittäin monen mahdollisen yksittäisen ongelman kohdalla. Valistus, vaihtoehtoinen tekeminen, varhainen puuttuminen jo huumeiden käytön oireisiin ja ennen kaikkea yleinen lasten ja nuorten aseman parantaminen on parasta huumeiden vastaista työtä. Lasten kehitystä koskevien tutkimusten mukaan parasta lasten aseman parantamista on erittäin varhainen, jo 1- ja 2-vuotiaiden, joskus jopa sikiön elämään vaikuttaminen. Perustellusti voidaan sanoa myös, että kaikkein vastuuttominta on jättää tällä alueella jotain tekemättä.

Ehkäisevässä työssä tarjontaan vaikuttaminen on ensisijaisesti viranomaisten tehtävä. Se kuuluu poliisille, tullille ja muille viranomaisille, jotka voivat vaikuttaa siihen, tulevatko huumeet maahan ja leviävätkö ne täällä. Kysyntään vaikuttaminen on paitsi viranomaistyötä myös ja ehkä nimenomaan järjestötoiminnalle ja vapaalle kansalaistoiminnalle ominaisinta aluetta, jossa kansalaisyhteiskunnan voima on vahvimmillaan. Viranomaisten osuudeksi kysyntään vaikuttamisessa jää usein edellytysten luominen vapaalle järjestökentälle.

Huumeiden vastaista työtä on paitsi konkreettinen itse huumeiden käyttäjiin ja heidän läheisiinsä kohdistuva työ ja huumeiden käytön erilaatuinen vastustaminen, myös kaikki se työ jota tehdään yhteisen vastuun, keskinäisen luottamuksen ja toimivan kansalaisyhteiskunnan hyväksi alalla kuin alalla.

Huumeeton yhteiskunta on pitkän marssin takana. Pitkät matkat aloitetaan yhdellä askeleella.