Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Keskuskauppakamarin syyskokouksessa 22.11.2001

(MUUTOSVARAUKSIN)

Yrityksen yhteiskunnallinen vastuu ja eettiset arvot



Modernin yhteiskunnan periaatteet ovat demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate. Kestävän kehityksen turvaamiseksi tarvitaan hyvinvointia ja turvallisuutta, mutta myös dynamiikkaa ja vapautta. Yksilön ja yhteiskunnan etujen yhteensovittaminen on ihmiskunnan klassinen haaste, johon nykyaika on tuonut mukaan myös ympäröivän luonnon kokonaisuuden tajuamisen.

Perinteisten kansalais- ja poliittisten oikeuksien lisäksi korostetaan taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien merkitystä. Yrittäminen on mielenkiintoinen ja ristiriitainen osa tätä kokonaisuutta: Yrittäminen on toisaalta osa markkinatalouden menestyksen dynamiikkaa ja toisaalta se voi muodostaa riskin ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnille. Tasapainon löytäminen on yhteinen etu.

Väitän, että moderni demokraattinen yhteiskunta on yrityksenkin paras koti. Se pätee meillä Suomessa. Uskon, että meidän kannattaa pyrkiä myös sellaisen kansainvälisen yhteisön luomiseen, joka noudattaa samoja perusperiaatteita. Se olisi hyvä kasvupohja ihmisen ja luonnon huomioonottavalle globalisaatiolle.

Ihmisen pitää noudattaa etiikan sääntöjä kokonaisvaltaisesti. Tästä seuraa , että hänen tekojaan voidaan arvioida samoin perustein ja siten hänen luomiensa yhteisöjen pitää olla samojen sääntöjen alainen. Tältä pohjalta on mielestäni loogista väittää, että myös yrityksillä on tavallaan omatunto ja - ja sosiaalinen vastuu.

Yritysten merkitysten kasvua taloudellisina toimijoina todentaa se tosiasia, että maailman sadasta suurimmasta taloudesta enää alle puolet on valtioita. Maailman 500 suurinta yritystä vastaavat 70 % maailmankaupasta ja lähes kolmanneksen maailman kansantuotteesta. Yrityksille kertyy myös suuret määrät tietoa alueellisista ja paikallisista kulttuureista. Yritysten ratkaisuilla on merkitystä demokratian ja sosiaalisen eheyden lisäämisessä.

Riittääkö hyvä moraali?

Jotkut ihmisistä uskovat, että ihmiset eivät tarvitse lainsäädäntöä, vaan että moraalikoodit riittävät. Toiset taas väittävät, ihmiset tarvitset tiukan ulkopuolisen normiverkoston. Useimmat meistä kuitenkin uskovat pragmaattisesti, että käytännössä tarvitaan molempia. Tarvitaan jakoa laillinen-laiton ja oikein-väärin. Ne toivottavasti ovat sopusoinnussa , vaikkakaan ne eivät ole ihan sama asia.

Kysymys kansallisista tai kansainvälisistä säännöistä suhteessa yritysten omiin eettisiin arvoihin ja periaatteisiin eivät nekään ole asetettavissa vastakkain " joko - tai" , vaan mieluummin toisiaan täydentäviksi eli " sekä - että".

Yhteiskunnallisen vastuun tiedostaminen ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten arvojen huomioon ottaminen yrityksen toiminnassa on pitkällä tähtäimellä sekä yritysten että yhteiskunnan etu. Arvot eivät kuitenkaan yksinään riitä. Tarvitaan myös sitovaa lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia varmistamaan tuotannon, tuotteiden ja palvelusten turvallisuutta, työntekijöiden oikeuksia ja kuluttajaturvan vähimmäistasoa. Mutta aina voidaan tehdä enemmän. Eettisesti vahvojen yritysten merkitys on erittäin tärkeä kehityksen eteenpäin viejinä.

Yritysten yhteiskunnallinen vastuu tarkoittaa edelleenkin suuressa määrin taloudellista vastuullisuutta. Sen avulla rakennetaan hyvinvointia. Mutta se merkitsee myös vastuuta ympäristöstä ja sosiaalista vastuullisuutta. Yritysten eettiset arvot ovat niitä yrityksen sisäisiä toimintaperiaatteita, joiden mukaisesti yrityksen toimintaa ohjataan. Niiden tuloksena syntyy se liiketoiminta, jonka vastuullisuutta päivittäin arvioivat eri näkökulmista omistajat, asiakkaat, työntekijät, viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja muut sidosryhmät.

Yritysten toimintaympäristössä vallitsee arvojen moninaisuus. Se johtaa myös arvokonflikteihin. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa tarvitaan taitoa kuunnella ja kykyä saada aikaan vuoropuhelua. Näin voisimme saada tärkeissä asioissa riittävän määrän yksimielisyyttä ja sitten toisaalta löytää myös kykyä sietää erilaisuutta.

Olen ilokseni havainnut, että yritysmaailmassa haetaan tällaista uutta keskusteluyhteyttä. Tässä näyttää olevan mukana perinteisten työmarkkinaosapuolien ja julkisen vallan ohella erilaiset kansalaisjärjestöt ja kirkko sekä muut ns. kolmannen sektorin toimijat.

Kuten Vainio edellä totesi kansainvälistymisen myötä suomalaiset yritykset ovat yhä kiinteämmin sidottuja kansainvälisiin yritystoimintaa ohjaaviin sääntöihin. Kansainvälisen kaupan vapautuminen on luonut uudenlaisen toimintaympäristön.

Vaikka monet perustavaa laatua olevat kysymykset esimerkiksi ihmisoikeuksista on ratkaistu omassa maassamme kattavalla lainsäädännöllä ja hyvällä hallinnolla aihetta liialliseen itsetyytyväisyyteen ei ole. Joudumme myös globalisaation vuoksi uusien tilanteiden eteen sekä Suomessa että suomalaisissakin yrityksissä muualla maailmalla. Meidän on siis syytä käydä avointa keskustelua yritystoiminnan eettisistä arvoista ja yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta pitääksemme itsemme ajan tasalla ja vaikuttaaksemme siihen.

Kansainväliset järjestöt ovat jo pitkään valmistelleet globaalistuneelle taloudelle käyttäytymissääntöjä. YK:n pääsihteeri Kofi Annan esitti Davosissa tammikuussa 1999 Global Compact nimellä kulkevan aloitteen, jonka tarkoituksena oli luoda yhteisiä, yritystoimintaa maailmanlaajuisesti ohjaavia periaatteita. Se johti yritysjohtajien, työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen yhteiseen julistukseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa heinäkuussa vuonna 2000. Julistus nivoo yhteen ihmisoikeuksien julistuksen, ympäristöohjelman ja kansainvälisen työjärjestön päätökset.

Uusi ja hyvin mielenkiintoinen yritysten vastuuta korostava on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suositus Guidelines for Multinational Entreprises. Se onnistuttiin saamaan aikaan kesäkuussa vuonna 2000 vuosia kestäneen työn jälkeen. Suosituksen pohjana on ILO:n työelämän normit ja ne koskevat mm henkilöstöpolitiikkaa, ympäristöä, lahjonnan torjuntaa, kuluttajansuojaa, kilpailua, verotusta sekä teknologiaa ja tuotekehitystä. Keskeinen tavoite on luottamuksen ja yhteistyön avulla sitoa myös monikansalliset yhtiöt mukaan kestävään kehitykseen.

Tänä syksynä Euroopan unionin komissio julkaisi vihreän kirjan yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta (Promoting a European Framework for Corporate Social Responsibility). Olen varma, että asian näin laaja omaksuminen tulee heijastumaan - ja oikeastaan näkyikin jo Dohassa - myös ajankohtaisessa keskustelussa kansainvälisen kauppajärjestön (WTO) kehittämisestä.

Lounaskeskustelun piristämiseksi voin palauttaa lyhyesti -"sähketyyliin"- läsnäolijoiden mieliin Global Compactin yhdeksän elementtiä:

- Yritysten on tuettava ja kunnioitettava ihmisoikeuksien kansainvälistä suojelua
- Yrityksen on oltava varma, ettei se ole osallisena ihmisoikeuksien loukkaamisessa. Tämä tarkoittaa myös suhdetta hallituksiin, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia
- Yritysten on hyväksyttävä yhdistymisen vapaus ja kunnioitettava oikeutta kollektiivisiin palkkaneuvotteluihin
- Pakkotyön on oltava täysin poissuljettu
- Lapsityövoiman käyttö on torjuttava tehokkaasti
- Työsyrjintä on poistettava
- Yritysten on harjoitettava ennaltaehkäisevää toimintaa ympäristöongelmien torjumiseksi
- Yritysten on ryhdyttävä toimenpiteisiin edistääkseen parempaa ympäristövastuuta
- Yritysten on rohkaistava ympäristöystävällisen tekniikan kehittämistä ja käyttöönottoa

Yritysten tulisi siis omassa vaikutuspiirissään tukea ja kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja varmistaa, ettei yritys itsekään syyllisty ihmisoikeusrikkomuksiin. Yrityksen tulisi myös kunnioittaa järjestäytymisvapautta ja oikeutta yhteiseen työetujen ajamiseen.

Uskon että, tärkeintä on kuitenkin alleviivata sitä, että yritysten on itse kunkin löydettävä oma sosiaalinen vastuunsa ilmentymä ja liitettävä se saumattomasti luontevaksi osaksi toimintaansa.

Taloudellisen ja sosiaalisen vastuun rinnalle on noussut yritysten vastuu ympäristöstä. Vastuullisuus merkitsee yrityksen vastuuta maan, veden ja ilman puhtaudesta. Jokaisen yrityksen toiminnasta vastuullisen pitäisi päivittäin miettiä, mitä hän ja yritys voisi konkreettisesti tehdä kestävän kehityksen hyväksi, ympäristöä vähemmän rasittavan hyödykkeiden ja palvelusten tuotannon kehittämiseksi. Yritysten vastuu on erityisen tärkeää silloin kun sen toiminnalla on huomattava vaikutus luonnonvaroihin perustuvaan talouden kehittymiseen ja luonnonvarojen kestävyyteen, kulttuureihin tai ihmisten elämän laadun muutoksiin.

Miten ratkaista se ristiriita, joka seuraisi siitä, että yritys eri maissa noudattaisi erilaisia periaatteita. Eettisesti perusteltu pitkäjänteinen toiminta voi perustua vain selkeään ja kaikissa olosuhteissa yritystä velvoittavaan arvopohjaan, jota jokainen henkilö yrityksessä myös käytännössä noudattaa, kaikkialla sekä huonoina että hyvinä aikoina.

Me emme ole yksin näiden haasteiden edessä. Katselin kesällä tyytyväisenä, mutta hieman hämmentynein mielin Helsingin Sanomien koko etusivun täyttänyttä maksettua uutista, jossa Chiquita kertoi tehneensä kansainvälisten ammattijärjestöjen kanssa sopimuksen, jolla varmistetaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissäädösten noudattaminen viljelmillä. He ilmoittavat myös tulleensa sertifioiduiksi ympäristökäyttäytymisessään. Pitkä tie on kuljettu . Kun katsoo kehitystä, ymmärtää kuinka huikea merkitys on sillä, että asevarainen turvallisuuskäsite on laajentunut arjen turvallisuusongelmiin - ympäristöön, koulutukseen, sosiaaliturvaan, infrastruktuuriin jne. Muutos on Etelä-Amerikassakin luonut perustan vahvalle talouskehitykselle, jossa yrityksetkin mielihyvin menestyvät. Aasiassa muutos on ollut osin vaikkakaan ei valitettavasti kaikkialla yhtä nopeaa.

Jokainen kansainvälinen yritys tietää tänä päivänä, että sen yhteiskunnalliseen oikeutukseen ei enää riitä hyvän taloudellisen tuloksen tekeminen tuottamalla tavaroita ja palveluita niitä haluaville. Yrityksen on myös mietittävä tarkoin, miten se tämän tekee. Tekemisen arvo syntyy paitsi taloudellisesta tuloksesta myös toiminnan seurauksista ihmisille yrityksen sisällä ja ulkopuolella sekä toiminnan vaikutuksesta ympäristölle. Nämä on yhdistettävä tavalla, joka pitää yrityksen hengissä ja kehittyvänä mentäessä kohti tulevaisuutta.

Yritykset eivät ole ainoita toimijoita. Demokraattisissa maissa eduskunta ja hallitus päättävät toiminnan kehyksistä. Mutta niitä kuuluisia markkinoita ohjaa myös se, mitä vapaaehtoisjärjestöt, ammattiyhdistysliike, eläkerahastot, jotka pitävät hallussaan yli puolta maailman sijoituksista, tekevät tai jättävät tekemättä. Hallitukset tai kuntien päättäjät joutuvat itsekin vastaamaan taloudellisten päätöstensä, myös ostopäätöstensä, eettisistä kytkennöistä. Poliittisia päätöksentekijöitä vaaditaan löytämään ratkaisuja epätäydellisesti ja haitallisesti toimivien markkinoiden korjaamiseksi.

Alue, johon haluaisin kiinnittää huomion, on itä- ja etelänaapurien kehityksen auttaminen. Huomattava määrä suomalaisia yrityksiä toimii alueilla, missä ihmisillä on melkoinen taloudellinen ahdinko . On tärkeää, että näillä alueilla toimivat yritykset tuntevat vastuunsa alueiden ja niillä olevien ihmisten kehityksestä ja hyvinvoinnista kokonaisuudessaan samoin kuin ympäristön ja luonnonvarojen kestävästä kehittämisestä. Esimerkiksi jos paikallistalouksien tilanne huonontuu luonnonvarojen hyödyntämisen seurauksena, olisi se pyrittävä korvaamaan jollain muulla tavoin.

Globalisaatio on täynnä uhkia ja mahdollisuuksia uudenlaisina kokonaisuuksina. Globalisaatio voi myös kehittää demokratiaa ja viedä kulutus- ja tietoketjujen kautta viestiä tuottajilta toisille tuottajille, tuottajilta kuluttajille ja kuluttajilta tuottajille , yksinkertaisesti ihmisiltä ihmisille. Verkon on oltava avoin ja voitava johtaa hyvien käytäntöjen monistumiseen ja huonojen tuhoutumiseen nipussa. Tämä globalisaatio tarvitsee kaiken tuen. Vapaaehtoisten kansainvälisten järjestöjen vastuullisella käyttäytymisellä on tässä suuri tehtävä.

Vahvalla eettisellä pohjalla toimivan yrityksen vastuullisuus on menestystekijä, mutta se ei ole pelkkä markkinointitemppu. Tällaisen yrityksen kohdalla eettiset arvot voivat todella kirkastaa sen kuvaa ja luoda lisäarvoa yritykselle itselleen, työntekijöille ja kuluttajille. Eettisyys ei ole pelkästään varautumista mahdollisiin kiusallisiin kysymyksiin, vaan se on tilaisuus myönteiseen viestiin. Vahvoihin eettisiin arvoihin toimintansa perustuva yritys on varmasti myös ihmisille luotettava sijoituskohde.

Toivotan menestystä keskuskauppakamarin työlle yritysten yhteiskuntavastuun kehittämiseksi ja avoimen eettisen keskustelun eteenpäin viemiseksi.