Tohtori Pentti Arajärven puhe Suomen Punaisen Ristin nuorten turvatalojen seminaarissa "Miten turvata tulevaisuus maahanmuuttajanuorelle?" 16.9.2003

Mikä vastuu on yhteiskunnalla?

Arvoisat kuulijat

Otsikon kysymystä, "mikä vastuu on yhteiskunnalla?" voi tarkastella monelta kannalta. Kysyä voi, kenelle yhteiskunta on vastuussa, miksi yhteiskunta on vastuussa ja mistä yhteiskunta on vastuussa. Maahanmuuttaja tai maahanmuuttajanuori voi olla maassa monesta eri syystä. Maahantulon perusteesta riippuen saattaa yhteiskunnan vastuu myös vaihdella. Lisäksi voimme tietysti asettaa kysymyksen siitä, mikä tässä yhteydessä oikeastaan on yhteiskunta.

Yhteiskunnan keskeisiä arvoja ja sen myötä käsitystä yhteiskunnan vastuusta voidaan hakea useasta lähteestä. Tässä yhteydessä otan juridisen lähtökohdan. Perustuslain 1 §:n mukaan valtiosääntömme turvaa yksilön vapauden ja oikeudet ja ihmisarvon sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perustavanlaatuisena suomalaisen yhteiskunnan lähtökohtana on siis turvata vapaus ja oikeudet. Ne luvataan turvata jokaiselle taustasta riippumatta. Lupaamme myös turvata ihmisarvon, mikä merkitsee kaikkien tasa-arvoista huomioon ottamista. Kolmantena näkökohtana mainittu oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa asettaa erityisiä velvoitteita mm. niissä tilanteissa, joissa yksilö syystä tai toisesta on heikommassa asemassa kuin yhteiskunnan jäsenet yleensä. Maahanmuuttajan kohdalla vallitsee epäilemättä usein tämä asiantila.

Yleinen lähtökohta niin tulevaisuuden turvaamisesta kuin yhteiskunnan vastuustakin on se, että itse kukin on ensisijaisesti vastuussa itsestään. Sen lisäksi olemme kaikki vastuussa yhteisesti toinen toisistamme. Suomen perustuslaki toteaa esimerkiksi, että jokaisella on oikeus ansaita toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Vasta jos tämä ei onnistu, tulee tilalle julkisen vallan vastuu toimeentulosta. Palveluja, olipa kysymys koulutus-, sosiaali- tai terveyspalveluista, järjestää julkinen valta tai se on vastuussa siitä, että näitä palveluja on saatavilla. Siinä konkretisoituu yhteinen vastuumme. Yhteinen vastuu ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, että järjestämme toimeentulon tai palvelun, vaan yhteiseen vastuuseemme sisältyy myös se, että pyrimme auttamaan itse kutakin hallitsemaan omaa elämäänsä. Ihmisarvoon kuuluu sekin, että voi itse vastata itsestään mahdollisimman pitkälle.

Yhteiskunta on luultavasti oikea sana, kun etsimme vastuullista toimijaa. Vastuu kuuluu nimittäin julkiselle vallalle eli valtiolle ja kunnille sekä kansalaisyhteiskunnalle. Vasta ne yhdessä muodostavat yhteiskunnan. Valtio on yleinen suvereeni ja viimekätinen vastuunkantaja. Valtion toimintoja on siirretty kunnille, jotka paikallisina toimijoina ja ihmisiä lähempänä olevina yksikköinä voivat huomattavasti valtiota tehokkaammin toteuttaa vastuuta. Mutta vastuu on myös kansalaisyh-teiskunnalla. Järjestöt, erilaiset epäviralliset yhteisöt ja yleinen kansalaisten toiminta vasta luo sen ilmapiirin ja sen poliittisen mahdollisuuden, joka pohjimmiltaan tarvitaan niin valtion kuin kuntien toimintaan.

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa sitä yhteisöön kiinnittynyttä yhteisen vastuullisen toiminnan ilmapiiriä, joka on välttämätön kaikille menestyville yhteiskunnille ja erityisen tärkeä hyvinvointiyhteiskunnalle. Sosiaalista pääomaa mittaamme yleensä luottamuksella. Kysymys on siitä, miten luotamme meille vieraisiin ihmisiin ja yhteiskunnan toimintaan ylipäänsä. Sitä voidaan mitata sellaisilla seikoilla kuin ihmisten järjestökiinnittyminen, korruption vähäisyys ja katuturvallisuus mutta myös yksinkertaisella vastauksella kysymykseen voiko ihmisiin yleensä luottaa. Kuvaavaa on, että hyvinvointiyhteiskunnissa vastaus tähän kysymykseen on myönteinen. Hyvinvoinnilla ja sosiaalisella pääomalla on välitön yhteys.

Seuraava kysymykseni oli miksi yhteiskunta on vastuussa maahanmuuttajanuorelle. Ensimmäinen lyhyt ja selkeä vastaus on inhimillisyys ja altruismi. Sikäli kun maahanmuuttaja on pakolainen tai muutoin henkensä tai terveytensä takia kotimaastaan poismuuttanut, on vastaus omalla tavallaan selkeä. Seuraavaksi voimme todeta, että maahantulon syyllä ei oikeastaan ole merkitystä, jos henkilön maahantulo on hyväksytty tosiasia. Sosiaaliturvajärjestelmämme ja yhteiskunnallinen toimintamme muutoinkin lähtee siitä, että maassa asuvalle tarjotaan koulutus ja sosiaalipalvelut. Maahanmuuttaja on yksi meistä.

Suomalaisen yhteiskunnan kannalta itsekkäämpi selitys lähtee ikärakenteemme ja yhteiskuntamme tulevaisuuden ongelmista. Ns. suuret ikäluokat ovat lähimmän kymmenen vuoden kuluessa siirtymässä eläkkeelle samaan aikaan kun työmarkkinoille tulevat uudet ikäluokat ovat historiamme pienimpiä. Vaikka maassamme on melkoinen, tekee mieli sanoa sietämättömän suuri työttömyys, ei ongelma näytä ratkeavan eläköitymisellä. Ihmiset ovat väärin koulutettuja tai heillä on vanhentunut koulutus. Aikuiskoulutuksenkaan keinoin ei voida asiaa kokonaisuudessaan ratkaista. Kuitenkin työllisyysasteen kohottaminen ja työttömyyden vähentäminen ovat keskeisiä keinoja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden varmistamisessa. Yhden osan tätä varmistamista muodostaa maan ulkopuolinen työvoima eli maahanmuuttajat. Kysymys on maahanmuuttajien tietojen ja taitojen muuntamisesta sellaiseksi, että siitä on hyötyä niin heille itselleen kuin koko muulle suomalaiselle yhteiskunnalle.

Kolmas kysymykseni oli, mistä yhteiskunta on vastuussa. Mainitsen kolme seikkaa: yhteiskunta on vastuussa siitä, että kaikista huolehditaan, yhteiskunta on vastuussa siitä, että kaikki koulutetaan ja yhteiskunta on vastuussa osaltaan myös siitä, että kaikki voivat Suomessa tuntea asuvansa kotonaan.

Huolehtimisen yksi tärkeä näkökohta on edellä jo mainitsemani huolehtiminen itse itsestä. Mikäli tässä suhteessa on rajoitteita, tulee yhteiskunnan tarjota maahanmuuttajalle ja maahanmuuttajanuorelle kaikki se sama, minkä se tarjoaa suomalaisellekin. Toisaalta yhteiskunnan ei tarvitse tarjota mitään enempää kuin minkä se suomalaisellekin vastaavassa tilanteessa tarjoaisi.

Jokaisella tulee olla oikeus nauttia parhaasta saavutettavasta terveydentilasta ja jokaisella tulee olla aineellisesti ja, sikäli kuin se yhteiskunnan toimenpiteistä on riippuvainen, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen elämä ja elinympäristö. Nämä asiat haluamme turvata jokaiselle Suomessa asuvalle henkilölle.

Edellä totesin mm., että suomalaisen yhteiskunnan itsekäs näköala edellyttää mm. maahanmuuttajanuorten saamista hyödyllisiksi, veroa maksaviksi, työtä tekeviksi ja Suomessa viihtyviksi yksilöiksi. Tässä suhteessa koulutus on avainasemassa.

Maahanmuuttajanuoren on voitava oppia kansallista kieltämme sellaisella tavalla, että hän voi toimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä suhteessa panostusten tulee olla monipuolisia ja tehokkaita ja niiden on voitava turvata sellainen kielitaito, jolla pärjää paitsi jokapäiväisessä elämässä myös omalla ammattialalla ja työelämässä. Samalla on kunnioitettava maahanmuuttajien omaa kulttuuria, mikä saattaa merkitä mm. asianomaisten henkilöiden äidinkielen taidon varmistamista. Äidinkieli on kuitenkin monesti mm. abstraktin ajattelun välttämätön edellytys. Pelkkä suomen kieleen tuijottaminen saattaa tuomita maahanmuuttajan vähemmän ammattitaitoa edellyttäviin tehtäviin pelkän kielitaidon takia. Hyvä äidinkielen taito antaa pohjan myös hyvän vieraan kielen, maahanmuuttajan tapauksessa suomen tai ruotsin osaamiselle.

Koulutuksen on otettava huomioon kulttuuri. Maahanmuuttajalla on oikeus omaan kulttuuriinsa ja meidän on hyväksyttävä ja siedettävä kaikkea sitä kulttuurista kirjoa, jota maahanmuuttajat mukanaan tuovat lukuun ottamatta sellaisia seikkoja, jotka ovat ihmisoikeuksien kannalta kestämättömiä. Tarkoitan sellaisia seikkoja kuin tyttöjen ja naisten silpominen, joka on Suomessa rikos. Samalla maahanmuuttajan on voitava hyväksyä suomalainen kulttuuri ja kyettävä elämään suomalaisessa kulttuurissa. Se on välttämätöntä jo menestyksellisen yhteiskunnassa ja työelämässä toimimisen kannalta. Niin suomalaiset kuin maahanmuuttajat hyötyvät monikulttuurisesta ympäristöstä. Monikulttuurisuuden antamat mahdollisuudet rikastuttavat mitä hyvänsä yhteiskuntaa. Ulkopuoliset ärsykkeet ja näkökulmat ovat omiaan saamaan myös oman kulttuurin kehittymään.

Koulutuksen kaikkein perustavanlaatuisin vaatimus koskee mahdollisuutta oppia ammatti. Maahanmuuttajalle on samalla tavalla kuin kaikille suomalaisille taattava yleissivistävän koulutuksen jälkeen ammattitaito joko toisen asteen tai korkea-asteen opinnoissa. Vain koulutettu henkilö pärjää nykymaailman muuttuvissa olosuhteissa. Vain koulutetusta maahanmuuttajasta on se itsekäs hyöty, johon suomalaisen yhteiskunnan kannalta viittasin, ja vain koulutettu maahanmuuttaja voi pärjätä suomalaisessa yhteiskunnassa, olla osa maailmaamme ja tuntea tyytyväisyyttä osallistumisesta suomalaiseen elämään.

Viimeksi haluan vielä huomauttaa yleissivistävästä koulutuksesta. Perustuslakimme mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuus on säädetty 7-17-vuotiaille lapsille mutta oikeus perusopetukseen ei ole ikään rajattu. Niinpä maahan muuttava perusopetusta vaille jäänyt henkilö on oikeutettu maksuttomaan perusopetukseen fyysisestä iästään riippumatta. Tämä velvollisuus on Suomen myös tinkimättä täytettävä.

Suomalainen yhteiskunta on vastuussa myös niistä asenteista, joilla kohtaamme maahanmuuttajan. Olemme pitkään olleet sangen homogeeninen yhteiskunta ja nykyisinkin ulkomaalaisten osuus väestöstämme on yksi Euroopan pienimpiä. Lapsille ja nuorille on jo varhain luotava asenne, joka kunnioittaa jokaisen ih-misarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Syrjimättömyyden tulee olla keskeinen näkökohta. Erityinen vastuu tässä suhteessa on tietysti koululla ja päivähoidolla, mutta myös moninaisilla nuorisotyötä ja nuorten kanssa toimivilla järjestöillä ja organisaatioilla, kuten urheiluseuroilla, kuoroilla, kuntien nuorisotyöllä tai millä hyvänsä, missä lapset ja nuoret kohtaavat toisiaan ja maahanmuuttajia.

Vastaavasti meidän on vaikutettava aikuisten asenteisiin. Yksi parhaista keinoista on oppia tuntemaan maahanmuuttaja iloineen, suruineen, huolineen, tietoineen, taitoineen ja asenteineen. Olemme kaikki pohjimmiltaan samanlaisia. Tutustumiseen on luotava mahdollisuuksia vaikkapa vanhempaintoiminnan, keittokoulun tai jalkapallon avulla. Somalialainen keittiö voi olla tavattoman viehättävä ja oppimisen arvoinen. Yhdessä tekeminen merkitsee myös yhdessä oppimista ja toinen toistemme kunnioittamisen perustan luomista.

Seminaarin otsikon kysymys on, miten turvata tulevaisuus maahanmuuttajanuorelle. Mielestäni vastaus on yksinkertaistettuna sangen selkeä. Se on saattaa suomalaiset näkemään maahanmuuttajien maalle tuottama rikkaus ja moninaisuuden arvo ja kouluttaa maahanmuuttajanuoret sellaiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa, joka hyödyntää meitä itse kutakin ja antaa mahdollisuuden olla täysipainoinen suomalaisen yhteiskunnan jäsen. Samalla tulee antaa niin syntyperäisille kuin uussuomalaisille oikeus ja mahdollisuus olla ylpeitä taustastaan, kielestään ja kulttuuristaan.