Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe 57. Yhteisvastuukeräyksen avaamiseksi 5.2.2006

Ihmisen elämä on kokonaisuus, johon kuuluu yhtä lailla lapsuus kuin vanhuuskin. Me olemme yksilöitä elämämme kaikissa vaiheissa, mutta me olemme myös toinen toisemme kumppaneita – lähimmäisiä.

Tänään avattavan Yhteisvastuukeräyksen teemana on ”Ihmisarvoinen vanhuus”. Keräysvaroilla autetaan yksinäisiä ja turvattomia vanhuksia.

Olkaamme kiitollisia siitä, että ihmiset elävät pidempään. Se on merkki yhteiskuntamme kehittymisestä. Se että nuoremmat ikäluokat ovat aikaisempaa pienempiä merkitsee väestön ikääntymistä ja haastetta yhteiskunnalle. Kun meidät lisäksi ympäröi nuoruuden ylenpalttinen ihailu ja taloudellisten arvojen ylikorostus, joutuu yhteiskuntamme eettinen arvopohjakin välillä koetukselle.

Ikääntymistä sinänsä ei tule kuitenkaan nähdä ongelmana. Jokainen meistä vanhenee ja vähitellen tarvitsee myös toisten apua. Laadukkaiden ja kattavien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen myös tulevaisuudessa on yhteinen suuri haasteemme. Tämä edellyttää niin virallisen kuin epävirallisen hoidon ja hoivan kehittämistä ja vahvistamista.

Julkisten palveluiden lisäksi tarvitaan myös naapuriavun ja rinnallakulkijan henkeä. Liian moni elää vastoin tahtoaan yksinäisyydessä myös vanhuutensa. Erityisen haasteellista tällaisen arkipäivän yhteisöllisyyden ja yhteisvastuullisuuden elvyttäminen on kaupungeissa ja harvaanasutulla maaseudulla. Tätä yhteisöllisyyttä pyritään virittämään keräysvaroin toteutettavalla hankkeella. Virallisen avun rinnalle innostetaan ja koulutetaan lisää kaikenikäisiä vapaaehtoisia. Ammattilaiset, omaiset ja vapaaehtoiset muodostavat yhdessä vanhuksen tukiverkoston. Kirkkopalvelut ry:n ja seurakuntien toteuttamassa hankkeessa kehitetään kotikäyntityötä, jolla etsitään ja autetaan yksinäisiä, hoivan ja huolenpidon ulkopuolelle jääviä vanhuksia.

Olemme yhteiskuntana ja sen jäseninä kasvaneet ja sitoutuneet arvoperustaan, joka velvoittaa meitä pitämään huolta myös kaikkein heikoimmista. Tämä eettinen arvoperusta on tärkeintä sivistyspääomaamme. Käsitys oikeasta ja hyvästä ei ole maailmanlaajuisesti muuttumaton tai yhtenäinen. Se ei ole ollut sitä edes meillä Suomessa. Siitä on vain verrattain lyhyt aika, kun Suomessakin vanhukset joutuivat elämään oman onnensa ja toisten armeliaisuuden varassa. Ihmisen arvosta kaikissa olosuhteissa tulee jatkuvasti muistuttaa.

Kansainvälisesti verrattuna suomalaiset ovat hyvin sitoutuneita ihmisyyden arvostamiseen, mikä on näkynyt esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntamme vanhuspalveluiden kehityksessä. Vastaavaa eettistä ja yhteiskunnallista muutosta pyritään edistämään myös kehitysyhteistyössä sekä globaaleilla puheenvuoroilla, päätöksillä ja sitoumuksilla. Monet kehitysyhteistyöhankkeet ovat jo itsessään tärkeä viesti ja kehotus pitää huolta vaikeimmassa asemassa olevista. Ne kertovat välittämisestä ja innostavat siihen.

Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys pyrkii edistämään ihmisarvoista vanhuutta erityisesti Angolassa. Maa on toipumassa liki kolmikymmenvuotisesta sisällissodasta. Sota tuhosi lähes kokonaan maan koulutusjärjestelmän ja terveydenhuollon, maantiet ja rautatieverkoston. Miinoja raivataan vielä vuosia. Sota tuhosi myös perheitä ja sukuja, joiden varassa erityisesti kyläyhteisöissä vanhusten hyvinvointi on ollut. Kun nämä turvaverkostot ovat kadonneet, moni vanhus on jäänyt yksin vaille yhteisön turvaa. Keräysvaroilla annetaan vanhuksille aineellista apua Kirkon Ulkomaanavun kautta. Terveysasemia ja kaivoja rakennetaan kyliin. Samalla kyläyhteisöjä kannustetaan kantamaan yhteistä vastuuta erityisesti niistä vanhuksista, joilla ei ole enää lähiomaisia turvanaan.

Keskinäinen luottamus ja huolenpito ei synny eikä säily itsestään. Kun kyläyhteisö oppii kantamaan vastuuta omista vanhuksistaan, sillä on vaikutusta laajemmaltikin. Ihminen kasvaa huomaamaan myös muut vähäosaiset kuten vammaiset ja sairaat. Yhteisöt ja yhteiskunta tarvitsevat tällaista perusarvoista muistuttamista ja uudelleen rakentamista.

Kansat oppivat myös toisiltaan. Suomalainen yhteisvastuullisuus ja hyvinvointiyhteiskunta kiinnostavat kansainvälisesti. Olkaamme ylpeitä tuloksistamme, mutta muistakaamme, että omakin yhteiskuntamme tarvitsee jatkuvaa korjaus- ja uudistustyötä. Tämä yhteisvastuun viesti on vietävä sukupolvelta toiselle.

On tärkeää, että myös tulevat sukupolvet kasvavat vanhuutta ja vanhuksia arvostavalle perustalle. Monet nuoret ovat mukana niin Yhteisvastuun keräyskampanjassa kuin erityisesti vanhusten hyväksi tapahtuvassa vapaaehtoistoiminnassa. Pidän tätä erinomaisena asiana.

Hyvät Yhteisvastuukeräyksen vastuunkantajat,

Yhteisvastuukeräyksen suojelijana kiitän teitä siitä merkittävästä työpanoksesta, jonka annatte vanhusten hyväksi.

Edistäkäämme yhdessä vanhusten ihmisarvoista elämää lähellä ja kaukana. Julistan 57. Yhteisvastuukeräyksen avatuksi.