Tasavallan presidentti Tarja Halosen avaussanat XIII Presidenttifoorumissa 17.2.2010

(muutosvarauksin)

Toivotan kaikki osanottajat sydämellisesti tervetulleiksi 13. Presidenttifoorumiin. Vuodenvaihteen traagiset tapahtumat käynnistivät jälleen hetkeksi vilkkaan keskustelun väkivallan määrästä Suomessa. On kysytty, olemmeko me erityisen väkivaltainen maa. Keskustelua tarvitaan sekä väkivallan määrästä, syistä että luonteesta. Näiden pohjalta voisimme päättää toimenpiteistä, joilla väkivaltaa voitaisiin vähentää ja auttaa sen uhreja.

Vuodenvaihteessa sain itse kritiikkiä siitä, että olisiko presidentin uudenvuodenpuhetta pitänyt muuttaa traagisten tapahtumien läheisyyden vuoksi. Päädyimme siihen lopputulokseen, että parempi on että uutiset lähetetään uutisina ja vuoden tapahtumat mitoitetaan koko vuoden kehykseen.

Olen itse kiinnittänyt monesti huomiota ongelmaan viime vuosien aikana eri yhteyksissä. Ei varmastikaan ole mitään ihmelääkettä väkivallan poistamiseen, mutta on monia tehokkaita tapoja väkivallan vähentämiseen. Tarvitaan hyvin monipuolisia toimia ja eri tahojen yhteistyötä. Olemme pyrkineet kokoamaan tänne tänään koko joukon hyviä asiantuntijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia lisäämään tietojamme, mutta myös kannustaakseni yhteistyöhön.

Suomen olojen vertailu muihin maihin on hyvin valaisevaa. Luonnollisen vertailukohdan tarjoavat varsinkin Pohjoismaat ja myös laajemmin EU-maat. Tällaisia vertailutietoja tulemmekin tänään kuulemaan.

Väkivallantekijä kantaa aina teostaan henkilökohtaiseen vastuun. Sitä ei sovi unohtaa. Silti tarvitsemme tutkittua tietoa siitä, millä tavoin ympäristö ja yhteiskunta ovat ehkä vaikuttaneet siihen, että tekijä toimi niin kuin toimi. Ilman syiden etsimistä on sopivan toimenpiteenkin löytäminen kovin sattumanvaraista. Vastausta siihen, miksi yksilö käyttäytyy yhteisön sääntöjen vastaisesti – sekä omaksi että muiden vahingoksi – on vaikeaa löytää.

Toimenpiteiden puolella usein ajatellaan ensiksi rangaistusta. Ankarimmilla eli vankeusrangaistuksilla on tekijän joksikin aikaa muusta yhteiskunnasta eristävä vaikutus. Rangaistus sinänsä ei välttämättä kasvata tekijää yhteiskunnan sääntöihin. Sen vuoksi tekisi mieli löytää muitakin toimia rangaistusta täydentämään, tehostamaan tai jopa toimimaan sen vaihtoehtoina.

Rangaistusuhka kuitenkin on tietysti selkeä muistuttajana siitä, mitä arvoja yhteiskunta haluaa suojella. Ja se, että rangaistuksia todella tuomitaan, puolestaan tuo uskottavuuden noille rangaistusuhille. Näin tuodaan esiin viesti, että väkivalta ei kuulu ihmisten kanssakäymiseen. Väkivaltaa ei tule puolustaa kulttuurieroilla, oli sitten kyse kantasuomalaisista tai tänne muuttaneista ihmisistä.

Väkivallan vähentämiseen tarvitaan siis monentyyppisiä toimia. Koti ja koulu ovat lapsen ensimmäiset yhteistyön oppimispaikat. Koulukiusaamiseen on puututtava tehokkaasti. Ja koko yhteiskunnan tasolla on muistettava, että yleinen hyvinvointipolitiikka ehkäisee syrjäytymistä. Kaikella on vaikutuksensa, oli sitten kyse taloudesta, työllisyydestä, terveyspalveluista tai sosiaalitoimesta, alkoholi- tai aselainsäädännöstä.

Tarvitaan monien tahojen yhteistyötä. Omat roolinsa ja mahdollisuutensa väkivallan vähentämisessä on paitsi valtiolla, myös kunnilla ja erilaisilla kolmannen sektorin toimijoilla, kuten järjestöillä tai tutkijoilla. Tänään puhutaan siis teoista ja tekijöistä, mutta myös uhreista ja meistä kanssaihmisistä. Kukaan ei siinä mielessä ole sivullinen.

Tämänhetkinen Euroopan unionin puheenjohtajamaa Espanja on nostanut naisiin kohdistuvan väkivallan näkyvästi esille EU:n tasolla. Espanja tekee sen jäsenmaista ensimmäisenä. Me voimme auttaa heitä ja he voivat auttaa meitä.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yleismaailmallinen ihmisoikeusloukkaus. Yhdistyneissä kansakunnissa on hyväksytty useampiakin päätöslauselmia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Niissä on pantu paljon painoa väkivallan torjumiseen aseellisissa konflikteissa. Tähän liittyy YK:ssa uuden erityisedustajan tehtävän perustaminen valvomaan naisten kohtaamaa seksuaalista väkivaltaa sodissa ja konflikteissa ja on hyvä asia, että tehtävään on nimitetty tukemamme ja tuntemamme henkilö, Ruotsin entinen EU-komissaari Margot Wallström.

Väkivallalla on vaikutusta meidän kaikkien elämään. Pelon ja väkivallan ilmapiiri on este yhteistyölle ja kehitykselle.

Hyvät osanottajat, toivon vilkasta keskustelua, erilaisia mielipiteitä ja hyviä ehdotuksia. Me kaikki voimme olla mukana uuden suunnan löytämisessä.