Valiokuntaneuvos Pentti Arajärven artikkeli Uutispäivä Demarissa 10.12.2001

Tehokas lapsuus

Lapset voivat paremmin kuin koskaan – paitsi ne, jotka voivat huonosti. Meillä on yli 1.100.000 alle kahdeksantoistavuotiasta. Tuoreiden selvitysten mukaan noin kolmanneksella menee erittäin hyvin. Vähintään yhdellä neljänneksellä menee huonosti. Se on noin 300.000 lasta.

Joka vuosi pahoinpidellään pari tuhatta alle yksivuotiasta lasta. Tuon ikäinen ei varmaan ole tehnyt muuta kuin huutanut hätäänsä. Lastenpsykiatrit ovat tutkineet, että 12 % kahdeksanvuotiaista tarvitsee lastenpsykiatrista tukea, tutkimusta tai hoitoa. Suomalaisten lasten koulumenestys on kansainvälisesti vertaillen erittäin hyvä. Kuitenkin peruskoulun käyneistä lapsista huomattavalla osalla on puutteita kyvyssä kirjoittaa.

Mitä on tapahtunut?

Osasta muutosta on tutkimuksellistakin tietoa. Yksi syy on lama. Sen aikana leikkasimme ehkäisevistä ja tukevista palveluista, kuten erityisopetuksesta, tukiopetuksesta, lastensuojelusta ja varhaiskasvatuksesta. Siitä maksamme nyt.

Vaatimuksena on lisääntyvä tehokkuus ja taloudellisuus – lyhyellä tähtäimellä. Ei vain työntekijöistä puristeta yhä enemmän irti, vaan myös lapsista. Koulun on oltava myönteinen osa lapsuutta. Se ei saa lopettaa lapsuutta. Pitkän aikavälin tehokkuus on sitä, että lapselle annetaan aikaa, jotta hän voi ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Voi olla, että menossa on vielä rankempi muutos. Siitä ei voi vielä olla aivan varma. Paljon puhutaan hukatusta vanhemmuudesta. Se liittyy osittain edellä mainitsemaani tehokkuuteen. Onko kulttuurimme muuttumassa sillä tavalla, että lapset ovat enemmän häiriö kuin tulevaisuus?

Osaammeko nauttia, kun näemme lapsen varttuvan iässä ja viisaudessa? Keskustelemmeko hänen kanssaan elämänkatsomuksista, ahvenen tuntomerkeistä, lumilinnoista tai siitä, ovatko tytöt/pojat tyhmiä? Katsommeko yhdessä auringonlaskua ja juoksemmeko kilpaa tuolle puulle saakka? Entä toisin päin; puutummeko koulukiusaamiseen tai raitiovaunuhäiriköimiseen?

Paljon keskustellaan sosiaaliturvamme kestävyydestä ja yhteiskuntamme kilpailukyvystä. Murehditaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen ongelmaa, työvoiman riittävyyttä ja pitkiä koulutusaikoja. Kilpailukyky edellyttää hyvin koulutettua työvoimaa, osaamista ja luovaa mieltä. Sosiaaliset taidot ovat yhä tärkeämpiä. Hyvinvointiyhteiskunnan yksi lähtökohta on, että kaikki osallistuvat siihen.

Meillä käydään monipuolista keskustelua syrjäytymisestä. Syrjäytymisen osatekijöitä ovat työttömyys, köyhyys, vähäinen koulutus, heikko terveys, puutteelliset asunto-olot ja muut sosiaaliset ongelmat, joista ehkä päihderiippuvuus on tyypillisin. Syrjäytymisen listan tekijät koskevat lapsen vanhempia ja perhettä. Ei siis riitä, että hoidamme lapsia. Meidän on hoidettava perhettä - ja yhteiskuntaa.

Jos yksi neljäsosa nuorista ja lapsista voi huonosti, vaatii pitkän aikavälin tehokkuus heidän asemansa parantamista. Kaikkien täytyy olla mahdollisimman hyvin koulutettuja, aloitekykyisiä, luovia, kriittisiä, itsenäisiä, yhteistyökykyisiä, tasapainoisia, vastuuntuntoisia, hyväkuntoisia, sanalla sanoen ehjiä ihmisiä. Talouden kielellä se on pitkän aikavälin tehokkuutta. Humaani elämänasenne vaatii aivan samaa.