Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Anders Chydeniuksen juhlavuoden pääjuhlassa Kokkolassa 1.3.2003

Suomi kuuluu monien kansainvälisten vertailujen mukaan menestyjiin tässä globalisaation maailmassa. Yhä uudelleen tivataan myös vastausta siihen, miten se on mahdollista. Vaikka suomalaisen on vaikea kehua itseään,niin totta on, että maamme on noussut suhteellisen lyhyessä ajassa köyhästä maatalousvaltaisesta maasta maailman vauraimpien joukkoon.

Karut luonnonolosuhteet kylmässä pohjolassa ovat varmasti osaltaan opettaneet hengissä säilymiseksi tekemään sekä lujasti töitä että pitämään huolta toinen toisistaan hengissä säilymiseksi. Mutta varsin varhain pienen kansan piti oppia käymään kauppaa myös muiden kanssa.

Olen itse varsin vakuuttunut pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsutun mallin vaikutuksesta menestykseen. Tämän kotoisen mallimme perusajatus on demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion luoma poliittisesti vakaa yhteiskunta, jonka toiminnan tehokkuus on taattu hyvällä hallinnolla. Järjestelmän avoimuus luo luottamusta ja ehkäisee korruptiota. Se on yhteiskunta, joka kannustaa yrittämään, mutta joka antaa arvon myös työntekijälle.

Nykytermein voisi sanoa, että pyritään yhdistämään markkinatalouden tehokkuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Se antaa yhteisin ponnistuksin, sukupolvi toisensa jälkeen, jokaiselle yksilölle turvallisen alun mukaan lukien hyvän koulutuksen. Monista järjestelmän yksityiskohdista ollaan edessä olevissa eduskuntavaaleissakin eri mieltä, mutta yhtä mieltä ollaan edelleenkin siitä, että tarvitaan sekä yksilön yrittämistä että yhteistä vastuuta luodaksemme tämän Team Finlandian.

On mielenkiintoista havaita kuinka pitkä perimä tällä ajattelulla on. Päivän merkkihenkilö, Anders Chydenius, on todellakin hämmästyttävän moderni mies.

Tämä Alavetelin kappalainen ja Kokkolan kirkkoherra, 1700-luvun jälkipuolen merkittävä valtiopäivämies ja sanankäyttäjä. pohti syvällisesti talouden ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Hänen roolinsa kaupan vapauttamisen edistäjänä on tunnettu. Chydeniushan lähetettiin Tukholmaan valtiopäiville nimenomaan ajamaan Pohjanmaan rannikkokaupunkien oikeutta käydä ulkomaankauppaa suoraan ohi Tukholman porvarien. Etsiessään perusteluja tälle kotiseutunsa ihmisten arkeen vaikuttavalle päätökselle, hän tuli kirjanneeksi kaupan vapauttamisen ja erioikeuksien poiston perustelut lähestulkoon yleismaailmallisella ja ajattomalla tavalla.

Jälkimaailma tekisi kuitenkin vääryyttä Chydeniukselle, jos häntä muistettaisiin vain kaupan vapauden edistäjänä. Chydeniuksella oli taito nähdä ihminen ja yhteiskunta kokonaisuutena, jossa vapaudet, oikeudet ja vastuu kytkeytyvät erottamattomasti yhteen. Hän oli yksi tulisieluisimpia sananvapauden puolustajia. Hän halusi edistää ihmisten oikeutta omaan uskontoonsa, vaikka se poikkeaisikin valtaväestön uskonnosta.

Hän halusi edistää demokratiaa. Hän ajoi valtiopäiville mahdollisuutta valvoa valtion varainkäyttöä; nykykielellä sanoisimme, että hän edisti avoimuutta ja hyvää hallintoa.

Eikä siinä vielä kaikki. Chydenius käytti terävää kynäänsä puolustaakseen myös palkollisten oikeuksia. Kun vielä mainitsen, että hänen kirjoituksistaan löytyy huolestuneita mainintoja jopa siirtomaiden alkuperäisasukkaiden asemasta ja eläinten oikeuksista, voi vain hämmästellä hänen radikaaliuttaan. Tai ei sitä oikeastaan tarvitse ihmetellä: pohjoismainen yhteiskunta perustuu pohjimmaltaan radikaaleille vapauden, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteille. Näiden periaatteiden yksi ruumiillistuma on Anders Chydenius, jonka juhlaa me nyt perustellusti vietämme.

Sanaa globalisaatio ei 1700-luvulla käytetty. Kartoilla oli vielä valkoisia alueita ja tieto kulki hitaasti. Merenkulku toki yhdisti rannikkokaupunkeja ja siirsi vaikutteita maasta toiseen, mutta ei tarvinnut mennä paljonkaan sisämaahan täällä Suomessakaan, kun ajalliset ja henkiset etäisyydet alkoivat kasvaa. Ei ollut olemassa yhtä maailmaa.

Toisaalta varsin monet kehitysmaiden ihmiset pitävät globalisaatiota vain siirtomaavallan suorana perillisenä. Kuvaus on yksipuolinen, mutta historiallisesti ymmärrettävä. Uskallan nimittäin väittää, että globalisaatio sisältää mahdollisuuden myös ei vain köyhyyden poistamiseen vaan myös ihmisten ja kansakuntien vaurastumiseen ja kehitykseen.

Tekniikka, talous ja tiedonvälitys ovat kytkeneet maapallomme asukkaat peruuttamattomasti toisiinsa. Työn hedelmät eivät ole jakautuneet tasaisesti. Erityisesti tämän epäoikeudenmukaisuuden uhreiksi ovat joutuneet monet kehitysmaiden asukkaat. Vapaan tiedonkulun maailmassa kehityksen epäkohdat eivät ole jääneet huomiotta. Taloudellinen ahdinko ja syrjäytymisen tunne ovat aiheuttaneet levottomuuksia monessa maailman maassa, ja myös meillä vauraassa pohjoisessa on nähty voimakkaita mielenilmauksia.

On selkeästi muutoksen aika ja muutoksen mahdollisuus. On mahdollisuus siirtyä jyrkästä vastakkainasettelusta vuoropuheluun. Entistä laajemmin ollaan yhtä mieltä siitä, että nykyisen menon ei pidä antaa jatkua. Tarvitaan sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää globalisaatiota.

Yhdistyneet kansakunnat ja sen erityisjärjestöt, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailman kauppajärjestö, Euroopan unioni ja lukuisat kansalaisjärjestöt ovat yhtä mieltä tavoitteesta. Globalisaatiota voidaan oppia ohjaamaan niin, että yhä useammat voivat hyötyä siitä ja entistä harvemmat joutuvat kärsimään.

Kehitysmaiden parempi ja oikeudenmukaisempi osallistuminen globalisaatioon edellyttää lyhyellä tähtäimellä myönnytyksiä teollisuusmailta. Pitemmällä aikavälillä tästä kaikki hyötyvät.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi Kansainvälinen työjärjestö ILO asetti viime vuoden helmikuussa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta tutkivan komission, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia yhdessä Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa. Tämän lisäksi komission jäseniksi on kutsuttu 24 ihmistä, miestä ja naista, jotka edustavat mielestäni erinomaisen hyvin erilaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia lähtökohtia ja näkemyksiä globalisaatiosta.

ILO:ssa todettiin tarve tällaisen erillisen komission asettamiseen, jotta se olisi itsenäinen ja voisi kutoa yhteen eri tahojen näkemyksiä, nähdä mahdollisia päällekkäisyyksiä ja aukkokohtia. Komission pitää pystyä hahmottamaan mahdollisimman laajasti kokonaisuus, mutta keskittyä nimenomaan globalisaation vaikutuksiin ihmiseen, hänen perheeseensä ja elämäänsä.

Komission raportin pitäisi valmistua ensi syksynä. Ennakoimatta tarkemmin tulevan raportin sisältöä näyttää siltä, että esillä tulevat olemaan ainakin kehitysmaiden velkaongelma, kansainvälisen kaupan ja finanssirakenteen oikeudenmukaisuus, maatalouden vientituet, ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja hyvä hallinto. Tässä juhlassa voisi teemoja kutsua chydeniaanisiksi.

Anders Chydeniukselle oli tärkeää tarkastella asioita "pienen ihmisen" näkökulmasta. Minusta onkin tärkeää, että analysoidessamme globalisaation vaikutuksia tai miettiessämme globalisaation hallintaa, näkökulmamme olisi ihmiskeskeinen. Ihmiset ovat globalisaation objekteja ja samalla myös sen subjekteja. Tästä seuraa loogisesti myös, että globalisaatio ei ole luonnonlaki vaan ihmisten aikaansaama prosessi.

Paremman ja oikeudenmukaisemman maailman rakentaminen alkaa läheltä. On vaikea uskoa, että kansainvälinen järjestelmä voisi olla oikeudenmukaisempi ellei monissa maissa olevia merkittäviä puutteita demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen osalta voida korjata. Kansallisvaltion merkitystä globalisaation hallinnassa ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomisessa ei todellakaan tule aliarvioida.

Puheet globalisoitumisesta, talouden ja yhteiskunnan muutoksista kuulostavat usein siltä, että edessämme on vain uhkia ja vaaroja. Siinä tapauksessa emme näe muutoksen kokonaisuutta.

Talouden avulla ihmiset voivat lisätä omaa ja yhteistä hyvinvointiaan. Talouden vapautumisessa meidän täytyy huolehtia siitä, että talous on olemassa ihmisiä varten eivätkä ihmiset taloutta varten. Samoin kaikille on taattava oikeus kansallisen ja paikallisen kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Onnittelen kokkolalaisia ja monia muita aktiivisia ihmisiä, jotka ovat järjestämässä Anders Chydeniuksen juhlavuoden tapahtumia. Juhlaan on aihetta, sillä Chydeniuksen rooli kansallisena merkkihenkilönä on ajan mittaan vain kirkastunut. Hänen ajatuksensa tuntuvat hätkähdyttävän ajankohtaisilta. Toivotan menestystä myös työtään aloittavalle Anders Chydenius -säätiölle, joka pyrkii viemään eteenpäin Chydeniuksen ajatuksia meidän ajassamme.

Kannattaisi ehkä harkita tieteellisen edition tekemistä Anders Chydeniuksen kirjoituksista, alkukielisinä ja suomennoksena kuten J.V. Snellmanin osalta on tehty. Myös kansainvälisille kielille käännetty valikoima voisi herättää kiinnostusta.

Anders Chydenius -juhlavuoden kunniaksi on saatu päätökseen myös Kokkolan kaupungin valtuustosalin laajentaminen toimivaksi kongressisaliksi. Uudistettu sali parantaa Kokkolan kaupungin mahdollisuuksia toimia kokousten ja kongressien isäntäkaupunkina. Samalla Kokkola-sali toimii edelleen alueensa demokraattisen päätöksenteon sekä kulttuurin ja edistyksen keskuksena Anders Chydeniuksen hengessä. Kokkolan ja maakunnan menestys on ensisijassa sen ahkerien ja yrittelijäiden asukkaiden omissa käsissä. Asukkaiden hyvinvointi ja vapaus olkoot tässä salissa tehtävien päätösten keskeisenä tavoitteena.

Esitän Kokkolan kaupungille ja sen asukkaille sekä muulle juhlaväelle parhaan tervehdykseni ja menestyksen toivotukseni. Onnittelen Kokkolan kaupunkia Kokkola-salin johdosta ja julistan sen täten käyttöön vihityksi.