Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Vuoden Tähtituote 2006 –tilaisuudessa Helsingissä 9.5.2006

(muutosvarauksin)

Vuoden Tähtituotteiden palkitseminen on loppuhuipennus tämän vuoden Elintarvikepäiville. Vuodesta 1988 lähtien järjestetyn Vuoden Tähtituote -kilpailun tavoitteena on tehdä tunnetuksi kotimaisia tuoteuutuuksia ja innovaatioita, joilla on mahdollisuuksia laajaan kaupallistamiseen sekä vahvistaa kilpailukykyä ja kuluttajien myönteistä suhtautumista elintarviketeollisuuden tuotteisiin ja tuotemerkkeihin.

Vuoden Tähtituote -kilpailu tukee siis tärkeällä tavalla Suomen elintarvikealan toimintaedellytyksiä. Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuuden ala bruttotuotantoarvoltaan ja kolmanneksi suurin työllistäjä. Elintarviketalouden perustan muodostaa maa- ja puutarhatalouden tuotanto. Ilman vahvaa elintarvikkeiden jalostusta maassamme ei maataloudellammekaan olisi hyvää tulevaisuutta. Katkeamaton ketju pellolta pöytään on siis tuottajien, jalostajien ja kuluttajien yhteinen etu.

Suomessa kotimaisten elintarvikkeiden markkinaosuus on edelleen suuri, peräti noin 85 prosenttia. Suomalainen elintarviketeollisuus nojaa myös tänä päivänä vahvasti kotimaisiin raaka-aineisiin. Paikallisten lähtökohtiensa ohella elintarvikeketju on toisaalta vankasti sidoksissa kansainväliseen kehitykseen. Tämä koskee kaikkia Suomessa toimivia elintarvikealan yrityksiä suurista monikansallisista yrityksistä kaikkein pienimpiin lähiruokaan erikoistuneisiin yrityksiin.

Näin Eurooppa-päivänä on aiheellista palauttaa mieliin muutamia elintarviketeollisuuden toimintaympäristöön vaikuttaneita kansainvälisiä tekijöitä. Perinteisesti elintarviketeollisuus oli keskittynyt kotimarkkinoille. Euroopan unionin jäsenyys laajensi kuitenkin suomalaisen elintarviketeollisuuden kotimarkkinat koko yhteisön alueelle. Samalla lisääntyi myös kilpailu kotimaassa. Tuonnin osuus elintarvikkeissa on vähitellen noussut noin 15 prosenttiin.

Tarkasteltaessa suomalaisen elintarvikeviennin kehitystä voidaan havaita sen kasvun hiipuneen aikaisemmalle tasolleen samalla kuin tuonti on jatkanut kasvuaan. Mitä ilmeisimmin vientiä on ainakin osittain korvannut elintarviketeollisuuden investoinnit lähialueillemme.

Kilpailu on aina haaste toiminnalle. Tähän haasteeseen suomalainen elintarviketeollisuus on vastannut muun muassa tehostamalla toimintaansa ja panostamalla osaamiseen sekä tutkimus- ja tuotekehitykseen. Investoinnit elintarvike- ja ravitsemusalan tutkimukseen Suomessa ovat moneen muuhun teollisuuden alaan verrattuna alhaiset, mutta ne ovat kuitenkin asukaslukuun suhteutettuna huippuluokkaa EU:ssa.

* * *

Edellä esittämäni kuva elintarviketeollisuudesta ja sen haasteista ei ole varsinkaan tälle kuulijakunnalle uusi. Te tunnette hyvin mahdollisuudet ja haasteet niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Siitä kertoo Elintarvikepäivän keskeinen teema ”Elintarvikeala globalisaation puristuksessa – haaste innovatiivisuudelle”. Toivon, että olette kuluneen päivän aikana etsineet ja myös löytäneet yhdessä ”uusia eväitä” – kuinka sopiva ilmaisu onkaan tässä yhteydessä – suomalaiselle elintarvike- ja ravitsemusalalle.

Elintapojen merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä on avainasemassa. Ruokavalion ja terveysriskien yhteys on selkeä, kuten esimerkiksi Kansanterveyslaitoksen väestötutkimukset ovat osoittaneet. Meillä on myös kokemusperäistä tietoa siitä, että kansalaisten ravinto- ja ruokailutottumuksiin voidaan vaikuttaa ja siten parantaa heidän terveyttään sekä torjua vakavia sairauksia.

Suomalainen elintarviketeollisuus on jo pitkään panostanut elintarvikkeiden terveellisyyteen muun muassa vähentämällä rasvan määrää ja valitsemalla terveellisempiä rasvoja sekä vähentämällä suolaa tavanomaisissa peruselintarvikkeissa. Suomalainen elintarviketeollisuus on ollut myös edelläkävijä erityisesti ns. terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämistyössä.

Tiedot siitä, että yhä suurempaa osaa väestöä uhkaa ylipaino, korkea verenpaine ja kolesteroli ja 2 tyypin diabetes, ovat erittäin huolestuttavia ja toimenpiteitä vaativia. Eivätkä nämä terveyttä koskevat uhat ole vain suomalaisia koskevia vaan yhteisiä kaikille korkean elintason maiden asukkaille.

Nämä lähtökohdat olivat keskeisiä tekijöitä, kun Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra aloitti helmikuussa 2005 Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:n. Ohjelman tavoitteina on alan kansainvälisen kilpailukyvyn kehittäminen, terveyden edistäminen ravitsemuksen keinoin ja vahvan ravitsemusklusterin rakentaminen. Alan toimijoiden yhteistyön tuloksena on tänään julkistettu strategia, miten Suomesta tehdään kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä.

Lähtökohtamme tämän tavoitteen toteuttamiselle ovat hyvät, alkaen maa- ja puutarhatuotantomme korkealaatuisista ja turvallisista tuotteista, joiden tuotannossa noudatetaan ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia. Terveellisten peruselintarvikkeiden tuotanto ja terveysvaikutteisten ja innovatiivisten tuotteiden kehittäminen ovat vahvuuksiamme, joita voimme edelleen kehittää tutkimuksen ja tuotekehittelyn keinoin. Suomalainen vahvuus on perinteisesti ollut yhteistyökyky, joka on kilpailutekijämme myös tulevaisuudessa. Terveydelle ja terveellisillä elintarvikkeilla on kysyntää globaalisti ja meillä on tarjontaa. Meidän on myös osattava tehdä tämä osaamisemme näkyväksi.

* * *

Tämän tilaisuuden tarkoituksena on olla osa tätä yhteistyötä. Palkittavina ovat suomalaiset laatuelintarvikkeet ja niiden tekijät. Tähtituotekilpailussa on perinteisesti löytynyt menestyjiä sekä uusista innovaatioista että vanhojen menestystekijöiden tuomisesta uudella tavalla kuluttajien käyttöön.

On hyvä muistaa, että innovatiivisuus ei ole vain informaatioteknologiaan liittyvä käsite. Luovuus on olennainen osa monia elämänaloja, myös ruuanlaittoa ja keittotaitoa, tuotteiden kehittämistä ja niiden markkinointia. Elintarviketuotantomme tulevaisuuden kannalta on olennaista, kuinka hyvin - ja luovasti - tuotteitamme osataan kehittää ja markkinoida. Huono tuote ei myy kauan hyvälläkään markkinoinnilla, mutta hyvä tuote ei menesty ilman markkinointia.

Tämän kilpailun tähtien takana on koko tuotantoketju, jonka työn tuloksena tuote on syntynyt. Kansainvälistyvässä maailmassa tämä ketju pitenee kaiken aikaa. Kuluttajan kannalta tilanne on kuitenkin kaksijakoinen: yhtäältä haluamme uusia makuja ja eksoottisempia tuotteita eli vaihtelua, toisaalta haluamme entistä enemmän tietoa elintarvikkeiden alkuperästä ja tuotantotavoista.

On luonnollista, että mitä pidemmäksi elintarvikeketju venyy, sitä suurempi on tarve varmistua ruuan turvallisuudesta. Tuttu tuote tuntuu turvalliselta. Turvallisuus voidaan yrittää nivoa osaksi tavaramerkkiä, vaikka tuotteen alkuperästä ja tuotantotavasta ei kuluttajalle kerrottaisikaan. Suomalaisille kotimaisuus merkitsee turvallisuutta, eikä suotta, sillä korkea turvallisuustaso voidaan myös todentaa. Kuluttajien pöydällä olevien tuotteiden raaka-aineet voidaan tarvittaessa jäljittää aina tuottajan pellolle asti. Saavutuksesta kannattaa olla oikealla tavalla ylpeä. Parhaiten se käy kertomalla kuluttajille avoimesti suomalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon toimintatavoista.

Kuluttajat ovat nykyisin varsin vaativia. Ostotilanteessa kuluttajan valintaan vaikuttavat lukuisat tekijät. Kuluttajien tarpeet ja odotukset ovat myös muuttuneet ja muuttuvat edelleen nopeasti. Lisäksi se mitä ihmiset vastaavat pitävänsä hyvänä ei ole sama kuin miten he lopulta käyttäytyvät. Se on luonnollista, koska ruoka ei ole enää vain ravinnon lähde vaan osa laajempaa elämäntapaa - kulttuuria. Ruokaan ja sen nauttimiseen sisältyy merkityksiä. Ruoka ei ole pelkkää kemiaa vaan myös nautinto. Suuri haaste elintarviketeollisuudelle onkin elintarvikkeen aistittava laatu.

Elintarvikealan toimijoiden haasteena on vastata eri kuluttajaryhmien toisistaan poikkeaviin odotuksiin. Lisäksi tämän pitäisi onnistua tavalla, jolla mahdollistetaan taloudellinen menestys. Tämä menestys ei löydykään enää pelkästään supersuosituista tai massatuotteista vaan tuotteista, jotka on tämän tilaisuuden voittajatuotteiden tapaan erilaistettu ja mahdollisesti jalostettu pitkälle, samalla vastaten eri kuluttajaryhmien tarpeisiin ja toiveisiin.

Suomessa on voimakkaasti panostettu elintarviketalouden keskinäiseen riippuvuuteen eli ketjuajatteluun niin laadun kuin turvallisuuden osalta. Tieteelliset riskinarvioinnit osoittavat, että Suomessa elintarviketurvallisuus taataan menetelmin, jotka toimivat sekä teoriassa että käytännössä. Tulokset ovat kansainvälisesti mitattuna erinomaisia. Olisi myös tarpeen saada oikeaa ja vertailukelpoista tietoa ruuan turvallisuudesta eri maissa. Suomi voisikin olla aloitteellinen kansainvälisesti tunnustetun vertailun kehittämiseksi elintarviketurvallisuuden alalla.

Olen iloinen voidessani olla mukana tässä yhteistyössä. Uskon kilpailun kannustavan elintarvikeyrittäjiä korkeaan laatuun ja turvallisuuteen. Sen tulokset antavat lisää uskoa siihen, että suomalaisella elintarvikeketjulla on hyvät menestymisen mahdollisuudet kovassa kansainvälisessä kilpailussa.

Haluan onnitella kilpailun voittajia ja toivottaa kaikille siihen osallistuneille menestystä.