Tasavallan presidentin puhe Saksan liittopresidentin ja rouva Raun kunniaksi tarjoamilla juhlapäivällisillä 10.9.2001

(MUUTOSVARAUKSIN)

Itämeri pyyhkii sekä Saksan että Suomen rantoja. Kansoillamme on vuosisatoja kestäneet suhteet ja meillä on paljon samankaltaisuutta kulttuuriperinnössämme.

Saksan yhdistyminen yksitoista vuotta sitten päätti sodanjälkeisessä Euroopassa vallinneen luonnottoman tilanteen. Berliinin muurin murtumisen jälkeinen aika on merkinnyt Euroopassa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistumista. Erityisesti Saksa ja saksalaiset ovat tunteneet suurta iloa ja tyydytystä kylmän sodan päättymisestä. Varmasti te presidentti Rau ja teidän laillanne Saksan kansa on kokenut myös sen, kuinka paljon työtä uuden kehittäminen vaatii.
Suomikin on hyötynyt vanhan vastakkainasettelun loppumisesta ja sitä seuranneesta uudesta kehityksestä. Hyvinvointimme on lisääntynyt. Jäsenyytemme Euroopan unionissa on vahvistanut kansainvälistä asemaamme.

Yhdistynyt Saksa on vahvistanut profiiliaan EU:n kehittämisessä ja tukee unionin laajentumista. On tärkeää, että kehitämme unionia tasavertaisten jäsenmaiden liittona. Olen iloinen, että Suomen ja Saksan näkemykset ovat tässä samankaltaiset.

Suomi tukee voimakkaasti EU:n laajentumista. Laajentumisella on vakautta lisäävä merkitys koko Euroopalle. Uusien jäsenmaiden myötä Itämerestä tulee käytännöllisesti katsoen EU:n sisämeri, mikä lisää alueen yhteistyömahdollisuuksia. Tässä yhteistyössä Venäjä on keskeisessä asemassa.

Saksa on Suomen tärkein taloudellinen yhteistyökumppani. Meillä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet kehittää edelleen taloudellista kanssakäymistämme. Saksalaiset investoinnit ovat tervetulleita maahamme. Suomen viennin kasvu Saksaan on ollut varsin nopeaa. Koemme haasteena sen, ettei suomalainen korkea teknologia ole vielä tehnyt samanlaista läpimurtoa Saksassa kuin eräissä muissa vientikohteissamme.

Saksalla on ollut paljon vaikutusta pohjoismaihin yleensä ja myös meidän kansallisen kulttuurimme kehitykseen. Merkittävimmin ja pysyvimmin suomalaista yhteiskuntaa on muokannut uskonpuhdistus. Saksassa lienee vähemmän tunnettua, että Fredrik Pacius sävelsi kansallislaulumme ja että Helsingin historiallinen keskusta on arkkitehti Carl Ludwig Engelin käsialaa. Myös monilla tieteenaloilla, kuten oikeustieteessä, meillä on ollut paljon yhteistä.

Aikaisemmin vaikutukset kulkivat pääasiassa teiltä meille. Uskon, että viime vuosikymmenien kuluessa kiinnostus on tullut molemminpuolisemmaksi. Suomi oli esimerkiksi tänä vuonna teemamaa Schleswig-Holsteinin juuri päättyneillä musiikkiviikoilla. Eri puolilla osavaltiota oli kymmeniä Suomeen liittyviä konsertteja sekä näyttelyitä ja kirjallisuustapahtumia. Minulla oli perheeni kanssa ilo ja kunnia osallistua Lyypekissä ja Neumünsterissä osaan musiikkiviikkojen ohjelmaa ja kokea, kuinka innostuneesti saksalaisyleisö otti vastaan ei vain Esa-Pekka Salosen johtaman Sibeliuksen musiikin, vaan myös Magnus Lindbergin nykysävellyksen "Kraft".

Saksan kieli oli pitkään suomalaisten ensimmäinen vieras kieli ja kiinnostus Saksan kieltä kohtaan elää edelleen vahvana Suomessa. Yhtenä osoituksena tästä on huomenna vietettävä Helsingin saksalaisen koulun 120-vuotisjuhla.

Suomeen liittyvä kansalaistoiminta on aktiivista eri puolilla Saksaa. Deutsch-Finnische-Gesellschaft (DFG) on jäsenmäärältään yksi Saksan suurimmista ystävyysyhdistyksistä. Mielenkiintoinen tekijä on tässä suomalais-saksalaiset avioliitot, joiden myötä monet suomalaiset ovat asettuneet pysyvästi Saksaan. Meidän perheellämmekin on tällainen side Saksaan.

Olemme keskusteluissamme voineet todeta, että Suomen ja Saksan suhteet ovat erinomaiset. Käytännön yhteistyö sujuu hyvin, eikä maidemme välillä ole kahdenvälisiä ongelmia. Näkemyksemme EU:n piiriin kuuluvista asioista ja kansainvälisestä politiikasta ovat usein yhdenmukaiset. Näemme turvallisuuden laajana kokonaisuutena, jota lujitamme parhaiten yhteistyötä ja integraatiota edistämällä.

Olen ehtinyt jo vierailla virkakauteni aikana useaan otteeseen Saksassa. Musiikkijuhlien lisäksi Berliinissä ja Dresdenissä järjestetyt Saksan yhdistymisen 10-vuotisjuhlat ovat elävästi mielessäni. Teidän valtiovierailunne Suomeen, herra liittopresidentti ja rouva Rau, vahvistaa omalta osaltaan maidemme erinomaisia suhteita. Kohotan maljani Teidän ja perheenne terveydeksi sekä maanne ja kansanne menestykseksi!