Tohtori Pentti Arajärven artikkeli Irti-lehteen 28.2.2003

Me suomalaiset sanomme ylpeinäkin, että elämme pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Kansainvälisesti vertaillen tämä on totta. Harvassa maailman runsaasta 190 maasta on voitu toteuttaa yhtä hyvin aineellinen hyvinvointi, luotettava julkinen järjestelmä ja vähäinen korruptio, katuturvallisuus, poliittiset vapaudet, suhteellisen kunnossa oleva ympäristönsuojelu ja talous…

Monia asioita voidaan ja tulee toteuttaa yhteiskunnan toimenpiteillä. Monet edellä luetelluista seikoista ovat sellaisia, että julkisen vallan rooli on niissä tärkeä tai jopa ne voidaan luoda vain julkisen vallan toimilla. Kaikki ne tarvitsevat kuitenkin kansalaisten tukea. Kansalaisten tuki puolestaan näkyy usein parhaiten vapaaehtoisessa, voittoa tavoittelemattomassa kansalaistoiminnassa. Ne ovat monesti elämän suola niin niille, joita nämä järjestöt auttavat, kuin niissä toimivillekin.

Yhtä asiaa ei yhteiskunta eivätkä kansalaisjärjestötkään voi varmistaa – onnellisuutta. Onnellisuuden synonyymi on ehkä usein henkinen hyvinvointi. Jos onnellisuuden tila on pysyvämmin ja pitkäaikaisemmin järkkynyt, puhumme usein mielenterveyden ongelmista. Näistä varsinkin mielenterveyttä yhteiskunta pyrkii ja pystyy hoitamaan, mutta kaikkea sekään ei voi tehdä.

Henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä tärkeitä ovat ehkäisevät toimet. Siltä osin kuin ihmisten ahdistus aiheutuu aineellisesta puutteesta, voidaan asiaa auttaa rahalla. Palvelut ovat keskeisiä mielenterveyden järkkymisen torjunnassa ja hoidossa.

Suomen lapset voivat tutkimusten mukaan paremmin kuin koskaan. Noin kolmanneksella alle 18 vuotiaista elämä on todella hyvin järjestyksessä. Tämä on hyvä asia. Mutta samaan aikaan vähintään yhdellä neljänneksellä alle 18 vuotiaista eli noin 300.000 lapsella menee huonosti. Siinä on paljon liikaa. Maan lastenpsykiatrian professorit tekivät joitakin vuosia sitten kattavan tutkimuksen kahdeksanvuotiaista lapsista. Heidän mukaansa 12 prosenttia tämän ikäisistä lapsista tarvitsee lastenpsykiatrista tukea, tutkimusta tai hoitoa. Jos oletamme kaikkien alle 15-vuotiaiden tarvitsevan samassa suhteessa hoitoa, on kyseessä 100.000 lasta. Kaikki eivät tarvitse hoitoa mutta kaikki nämä olisi ainakin voitava tutkia tarkemmin. Tulokset lastenpsykiatrisesta hoidosta ovat varsin hyviä. Noin 70 prosenttia paranee ja mitä varhemmin lapset saadaan hoitoon, sitä parempia ovat tulokset. Lisäksi hoito on tällöin halvempaa ja tehokkaampaa.

Vaihtoehtona tälle on, että osa näistä lapsista mahdollisesti on loppuikänsä erilaisissa laitoksissa, mielisairaaloissa, vankiloissa tai lastensuojelulaitoksissa. Osa saattaa olla mielenterveyden avohuollossa, mutta ei koskaan ansaitse itse elantoaan. Tämä vaihtoehto vasta kallis onkin.

Joka vuosi pahoinpidellään yli 2000 alle yksivuotiasta lasta. Tuon ikäinen lapsi ei varmasti ole ilkeä tai tee kiusaa. Jos yksivuotias lapsi itkee, hän itkee hätäänsä tai hoidon tarvetta.

Kun puhutaan lapsista, tarvitaan erityisesti palveluja. Esimerkiksi äitiyden erityisellä suojelulla voidaan tukea päihderiippuvaisia äitejä, jotta sikiöille ei aiheutuisi vaurioita. Äitiyden erityinen suojelu voi liittyä myös äidin puutteelliseen kykyyn huolehtia omasta tai syntymättömän lapsen hyvinvoinnista. Tarvitaan lasten erityispäivähoitoa, kotipalvelua, perhetyötä sekä kasvatus- ja perheneuvontaa. Näillä kaikilla voidaan ennalta torjua lasten mielenterveyden ongelmia, tukea vanhempia heidän omissa ongelmissaan ja välttää vanhempien kriisiin välittyminen lapsiin. Lisäksi tarvitaan aivan jokapäiväiseen lasten kanssa toimintaan suunnattuja voimavaroja, jotta voidaan tehokkaasti edistää lasten ja nuorten terveyttä.

Taas ehkäisevät toimet ovat tärkeimpiä ja vaikuttavimpia. Tavoitteena tulee olla ongelmien varhainen havaitseminen ja tarvittaessa hoitoon ohjaaminen. Tarvitsemme entistä tehokkaampaa neuvolatoimintaa ehkä koko lapsuuden ajaksi. Meidän on voitava yhteen sovittaa neuvolan, päivähoidon, koulun, lastensuojelun, perheneuvonnan, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, koulukuraattori- ja –psykologitoiminnan, nuorisotoimen ja muiden lapsiperheille palveluja tarjoavien viranomaisten toiminta nopeasti, herkästi ja varhaisesti reagoivaksi yhteistoiminnassa olevaksi hyvinvointirakenteeksi. Meidän on tehostettava tukiopetusta ja erityisopetusta ja muutenkin kyettävä luomaan nimenomaan lapsille ja nuorille eli tulevaisuudellemme sellaiset olosuhteet, joissa ongelmat voidaan välttää ja – jos välttämisessä on epäonnistuttu – korjata.

Osa tätä kaikkea on myös huumeiden vastainen työ mutta kaikki tämä työ on myös huumeiden vastaista työtä.

Muistakaa äänestää.