Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n valtakunnallisessa nuorisoalan seminaarissa 16.3.2006

Suomi viettää tänä vuonna yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden satavuotisjuhlaa. Ensi vuonna tulee puolestaan kuluneeksi sata vuotta ensimmäisistä eduskuntavaaleissa, joita tavallaan vietetään työn merkeissä.

Vaalit ja niihin osallistuminen on tärkeä oikeus ja eräällä lailla moraalinen velvollisuuskin. Yhtä lailla tärkeää on havaita, että elävä kansalaisyhteiskunta on se maaperä, josta tämä demokratia saa voimansa. Erilaiset kansalaisjärjestöt antavat ihmisille mahdollisuuden tulla kuulluiksi mutta monissa tapauksissa myös suoraan mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Tähän toimintaan ihmisten tulisi päästä mahdollisimman varhain.

Nuorisotyö on osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Suomalaiset ovat varsin paljon mukana järjestötoiminnassa ja tekevät vapaaehtoistyötä. Suomalaisista nuorista yli puolet kuuluu johonkin kansalaisjärjestöön. Järjestöjen toiminnassa opitaan urheilua, kulttuuria, sosiaalista toimintaa ja muita tärkeitä kansalaistaitoja. Mutta järjestöt ovat myös ihmisen kohtaamisen paikkoja.

Nuoret ovat valmiita tekemään myös paljon työtä tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Tutkimusten mukaan kaksi viidestä nuoresta on mukana tällaisessa toiminnassa, ja lopuistakin suurin osa tulisi mukaan, jos heitä pyydettäisiin – kannustusta siis tarvitaan. On laskettu, että vuodessa käytetään yli miljoona talkootuntia koulutuksen järjestämiseen, nuorten ohjaamiseen, urheiluharrastuksissa valmentamiseen sekä kilpailupaikkojen ja kerhotilojen rakentamiseen.

Suomalaisissa on elänyt perinteisesti voimakas solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden tunne – meillä on talkoohenkeä. Kriisitilanteissa suomalaisten auttamisen halu herää vahvasti. Järjestöt ovat näissä tilanteissa usein olleet niitä, jotka ovat luoneet uusia toimintamuotoja ja siirtäneet sosiaalista pääomaa toisille. Kiitos tästä toiminnasta.

* * *

Kiinnostus yhteiskuntaan on edelleenkin vahvaa. Nuoret näyttävät olevan halukkaampia vaikuttamaan yhteiskunnassa enemmänkin elämäntapojensa valinnoilla ja sosiaalisten suhteittensa kautta kuin perinteisen järjestötoiminnan tai edustuksellisen demokratian kautta. Kun arvioiden mukaan puolet nuorista kuuluu nuorisojärjestöihin, on tämä selvä haaste. Järjestöjen kannattaa kehittää uusia toimimisen ja osallistumisen tapoja, mutta kannustaa nuoria oppimaan myös edustuksellisen demokratian käytön.

Kunnat ovat pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa keskeinen toimija. Nuorten näkemykset kunnallisesta vaikuttamisesta ovat kriittisiä: kunnallista päätöksentekoa pidetään hitaana ja päättäjiä välinpitämättöminä nuorten asioiden suhteen. Demokraattisessa yhteiskunnassa kritiikki on tervetullutta, mutta varmimmin muutokset saadaan aikaan menemällä itse mukaan. Meidän kannattaa kannustaa ja valmentaa nuoria itseäänkin tähän haasteeseen.

Olen pannut ilolla merkille uuden nuorisolain, joka velvoittaa kunnat kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa. On tärkeää, että kunnat perustavat lain hengessä lapsille ja nuorille erilaisia osallistumisjärjestelmiä. Se auttaa hoitamaan lasten ja nuorten asioita paremmin, ja auttaa heitä kasvamaan kotikuntansa jäseniksi.

Nuorisolaki edellyttää kuntia myös tukemaan nuorten elinoloja. Suurimmalla osalla suomalaisista nuorista menee hyvin. On kuitenkin erityisen huolestuttavaa, että ongelmat näyttävät kasautuvan niille nuorille, joilla on vaikeuksia entisestään. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää niihin nuoriin, jotka eivät peruskoulun jälkeen ole hakeutuneet koulutukseen tai työhön tai joiden opinnot ovat jääneet kesken. Koulutuksella ja työllistymisellä on Suomessa selkeä yhteys. Alle 25-vuotiaille työttömille nuorille on tarjottu yhteiskuntatakuu, jonka tavoitteena on nuoren elämänhallinnan tukeminen. Yhteiskuntatakuu tuli tarpeeseen, ja on syytä arvioida ja kehittää järjestelmää niin, että se vastaa tulevaisuuden haasteita.

* * *

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet selvästi 1990-luvun lamavuosista lähtien. Sekä sen syihin että riittäviin hoitopalveluihin tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Lamavuosien varjo on ehkä nähtävissä tässäkin ilmiössä. Mutta haluan kiinnittää huomiotanne myös ihmisten terveen itsetunnon kasvattamisen tärkeyteen. Erilaisuuden hyväksyminen sekä omassa että muiden ulkoisessa olemuksessa samoin kuin jokaisen ihmisen uskonnon, kulttuurin ja muiden ihmisten persoonallisuuteen kuuluvien seikkojen arvostaminen ovat tärkeitä asioita myös lasten ja nuorten maailmassa. Aikuisilla pitää olla silmät avoinna: heillä on velvollisuus ja vastuu sekä opettaa arvoja että ohjata ja valvoa niiden muuttumista elämäntavaksi. Oman käytöksen malli on usein tärkein keino.

Monikulttuurisuus ja toisten kunnioitus koskettavat kaikkia. Maahanmuuttajaa tulee auttaa kielen ja suomalaisen yhteiskunnan toimintasääntöjen oppimisessa, niin että he voivat tulla uuden kotimaansa täysivaltaisiksi jäseniksi. Mutta myös meidän jo täällä elävien tulee oppia tuntemaan heidän kulttuurinsa ja meidän molempien on kasvettava arvostamaan toisiamme.

Monikulttuurisuudessa on kysymys vastavuoroisuudesta, kohtaamisesta ja kunnioituksesta. Oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat yhteiskuntamme keskeisiä arvoja. Näiden arvojen myötä meillä on jo lähtöpiste oikeaan monikulttuurisuuteen, sillä syrjintä ja epätasa-arvoinen kohtelu tai suhtautuminen ovat arvoillemme vieraita. Ne eivät kuulu kenenkään kulttuuriin.

Syrjintä ei ole ainoastaan sen kohteeksi joutuvan ongelma, vaan se koskettaa koko yhteiskuntaa. Ratkaisu erilaisuuden kohtaamisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin löytyy kaikista meistä – vähemmistöistä ja enemmistöistä – yhdessä. Nuorten parissa toimivien ammattilaisten tehtävä sekä koulussa että nuorten harrastus- ja kansalaistoiminnassa on edistää rakentavia tapoja kohdata moniarvoistumisen ja monikulttuuristumisen ilmiöt.

Tähän vaativaan tehtävään antaa erinomaisia eväitä uudelleen käynnistynyt Euroopan neuvoston Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia –kampanja, jota Suomessa koordinoi Allianssi. Kampanjan teemoja ovat ”Kunnioitusta keskustelemalla”, ”Voimaa osallistumalla” ja ”Iloa erilaisuudesta”. Nämä teesit sopivat iskulauseiksi yhtä hyvin suomalaiselle nuorisotyölle kuin koko yhteiskunnallekin. Toivotan teille menestystä ja voimia vaativassa tehtävässänne nuorisotyön parissa.