Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyssanat suomalais-ugrilaisten kansojen kansanperinnefestivaalin avajaisissa Saranskissa Venäjällä 19.7.200

(muutosvarauksin)

Kiitän presidentti Putinia ja Shumbrat-festivaalin järjestäjiä ystävällisestä kutsustanne suomalais-ugrilaisten kansojen kansanperinnejuhliin Saranskiin. Minulle on suuri ilo ja kunnia olla täällä ja esittää Suomen valtiovallan ja suomalaisten tervehdys. Näin monilukuinen ja useita suomalais-ugrilaisia kansoja edustava yleisö on sydäntä lämmittävä näky.

Tämän tilaisuuden järjestäjät ja esiintyjät ansaitsevat erityisen kiitoksemme. Heidän työnsä tuloksena juhlien runsas ohjelma antaa meille monipuolisen kuvan yhteisestä kulttuuriperinnöstämme. Minulle henkilökohtaisesti on myös aivan uusi kokemus ja pitkäaikaisen toiveen täyttymys saada vierailla Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla.

Me suomalais-ugrilaiset olemme pieni ryhmä ihmiskunnan suuressa perheessä, mutta uskon, että välillämme valitsee aito kiinnostus toisiamme kohtaan. Me arvostamme Suomessa suuresti yhteyksiämme muihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin – sukulaisiimme. Nämä yhteydet auttavat meitä ymmärtämään myös omaa etnistä ja kulttuurihistoriallista taustaamme. Me eri sukuhaarojen edustajat emme aina enää ymmärrä toistemme kieltä. Me tunnistamme ehkä yksittäisiä sanoja tai ainakin tuttuja tapoja ja perinteitä – joista monet ovat syntyneet samankaltaisissa haastavissa luonnonolosuhteissa.

Suurin osa suomalais-ugrilaisista kansoista elää ja vaikuttaa Venäjällä, joka on monikielinen ja monietninen maa. Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus on arvokas voimavara yhteiskunnalle.

Mielen koti on kieli. Oikeus äidinkieleen on tärkeä ihmisoikeus. Rakkaus omaan kieleen ei sulje pois mahdollisuutta rakastua myös muihin kieliin ja niiden mukana avautuvaan kulttuurien kirjoon. Monikielisyys on ihmiselle rikkaus. Meillä Suomessa on myönteisiä kokemuksia siitä, miten maamme suurimman kansalliskielen suomen lisäksi muiden kielten kuten toisen kansalliskielemme ruotsin tai esimerkiksi suomalais-ugrilaisen saamenkielen osaaminen rikastuttavat yhteiskuntaamme ja avaavat kielten taitajille uusia mahdollisuuksia. Kouluopetuksen lisäksi on tärkeää, että kieltä ja kulttuuriperintöä ylläpidetään kodeissa. Äitien ja yleensäkin naisten rooli on tässäkin asiassa aivan keskeinen.

Me suomalaiset tuemme osaltamme Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kielenopetusta ja kulttuuri-identiteetin säilyttämistä opetus-, kulttuuri- ja koulutusvaihto-ohjelmien keinoin hyvässä yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa. Olemme myös avustaneet jonkin verran perinteisten käsityö- ja muiden taitojen ylläpitämistä ja yritystoiminnan käynnistämistä. Toivomme tietysti, että suomalais-ugrilaiset yhteisöt voisivat paitsi ylläpitää näitä arvokkaita perinteitä myös vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Uusi tekniikka ja globalisaatio eivät ole vain haaste, vaan ne ovat meille myös mahdollisuus parempaan opetukseen, tiedonvälitykseen ja yhteistyöhön. Ensi vuoden kesäkuussa Venäjän Hanti-Mansissa pidettävällä suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressilla onkin osuva teema "Identiteetti ja muuttuva maailma". Siellä meillä on mahdollisuus paneutua rakkaiden perinteiden lisäksi myös niihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, joita pienten kansojen ja kulttuurien identiteetin ylläpitäminen ja kehittäminen asettavat nyky-yhteiskunnassa.

Toivon, että aikaisempien vuosien tapaan maailmankongressin osallistutaan aktiivisesti myös Unkarista, Virosta ja Suomesta yhteiskunnan kaikilta tasoilta.

Kiitän ystävällisestä vastaanotosta. Toivotan parhainta menestystä Shumbrat-festivaaleille ja sen osanottajille iloista jälleennäkemisen juhlaa.