Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe IDEA Democracy Forum 2001 Tukholmassa 27.6.2001

(MUUTOSVARAUKSIN)






DEMOKRATIA JA INFORMAATIOVALLANKUMOUS



Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio periaatteet ovat meidän kaikkien tänne kokoontuneiden hyväksymät yhteiskunnan toimintaperiaatteet. Meillä monilla on ollut kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen pitkä ja hyvä kokemus näiden periaatteiden ja hyvän hallinnon kehittämisestä omissa kansallisvaltioissamme, mutta globalisoituva maailma on tuonut meille koko joukon uusia haasteita.

Globalisoituminen edellyttää kykyä tehokkaaseen taloudelliseen kilpailuun, joka näyttäisi olevan eräiltä osin ristiriidassa ihmisten ja ympäristön kestävän kehityksen kanssa. Informaatioteknologian (IT) huima kehitys on ollut eräs edellytys globalisaatiolle. Ihmisten välinen vapaa kanssakäyminen on eräs demokratian perusedellytyksiä. Tässä toisaalta saattaa olla eräs sekä kansainvälistyvän kaupan että IT:n itsensä myönteisistä mahdollisuuksista.

Tämänkertaisen tapaamisen pohjatyössä on mielestäni erinomaisella tavalla tuotu esiin IT:n eri vaikutusalueita. Tieto on tehokas väline ja tehokas demokratia on myös riippuvainen vapaasta ja avoimesta tiedonkulusta. Avoimen ja vapaan tiedon edistäminen myötävaikuttaa kansalaisten mahdollisuuksiin osallistua poliittiseen prosessiin ja päätöksentekoon.

Informaatioteknologia luo mahdollisuudet tietojen aikaisempaa huomattavasti tehokkaampaan kokoamiseen, työstämiseen ja edelleen jakamiseen. Tämä saattaa joko vähentää ihmisten välistä eriarvoisuutta tai lisätä sitä. Aivan samalla tavoin kuin kirjapainotaidon keksiminen mahdollisti aikaisempaan nähden valtaisasti suuremman tiedonvälityksen, se teki myös luku- ja kirjoitustaidon oppimisen aikaisempaa huomattavasti tärkeämmäksi. Samoin IT:kin edellyttää uusia valmiuksia.

Ihmiset, joilla jo aiemmin on hyvät valmiudet tiedon saantiin ja käsittelyyn, ovat muita paremmassa asemassa. IT:a voitaisiin kuitenkin käyttää myös paikkaamaan koulutuksen aukkoja. Tämä tietysti edellyttää sekä poliittista tahtoa että taloudellisia resursseja. Tässä IDEA Democracy Forum 2001- tyyppiset konferenssit ovat erittäin tärkeitä.

Ihmisten tasa-arvoistamista tarvitaan monella eri tavoin. Otan esimerkin omasta maastani. Suomea pidetään informaatioteknologiaa hyvin hyödyntävänä maana. Pohjoismainen yhteiskuntajärjestelmä takaa kaikille lapsille hyvän koulutuksen vanhempien taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Yhteiskuntamme on lisäksi kykenevä ja halukas kouluttamaan yhä uudelleen myös aikuisikäisiä kansalaisia työelämän tarpeita varten sekä yksinkertaisesti elämän laadun parantamiseksi. Totuttautuminen tähän elinikäisen oppimiseen on erittäin kiireellinen asia, koska nykyisiä nuoriakaan ei voida kuvitella koulutettavan valmiiksi loppuelämän tarpeita varten. Se ei siis ole vain nykyisen aikuisväestön haaste, vaan uusi elämäntapa.

Kehityksestä syrjäytyviä ryhmiä pitää jatkuvasti kannustaa. Työttömien kouluttaminen uuden teknologian osaamiseen on jo rutiinia. Eläkeläisten motivointi koulutukseen samoin. Se estää syrjäytymistä ja helpottaa palvelujen kehittämistä.

Yhtä tärkeätä on ottaa huomioon tiedon vallankumouksen sukupuoliulottuvuus. IT:n yleistyessä opetusvälineenä, meidän on pidettävä huolta siitä, että miehet ja naiset hyötyvät siitä samassa määrin. Erityisen tärkeätä on tyttöjen kannustaminen oppimaan tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvittavat taidot.

Järjestelmien kehittämisessä on kuitenkin otettava huomioon, että IT on useimmissa tapauksissa ihmisille vain väline, jonka lisäksi heidän on osattava se mihin sitä käytetään. Uudella teknologialla saattaa sinänsä olla valtava vaikutus tämän sovellettavan alan kehitykseen. Se miten paljon esimerkiksi lehtitalot ja media yleensä ovat muuttuneet on meille tuttua, mutta samanlainen mullistus tapahtuu muillakin aloilla.

Julkisen sektorin puolella kehitys on hyvin voimakasta. Poliisin ja tuomioistuinlaitoksen toimintaa voidaan tehostaa ja oikeusvarmuutta vahvistaa. Sosiaaliturvan kattavuutta voidaan parantaa. Sosiaali-, terveys-, opetus - ja kulttuuripalvelujen tarjontaa voidaan kehittää yhdistämällä aikaisempaa monimuotoisempien tuottajien palveluja verkostoksi, jotka tarjoavat ihmisille enemmän valinnan mahdollisuuksia sekä palvelujen laadun että kustannusten suhteen.

Ihmisiä voidaan auttaa, palvella ja suojata, mutta myös valvoa tai häiritä. Eettiset säännöt oikeasta käyttäytymisessä eivät ole muutoksessa, jos emme sitä halua, vaan niiden soveltaminen uusin keinoin ja uusissa tilanteissa.

Mutta muuttuvatko demokraattisen yhteiskunnan osallistumismuodot? Luin suurella mielenkiinnolla etukäteismateriaalia tältä alueelta. Uusi teknologia voi parantaa perinteisten osallistumismuotojen nopeutta ja oikeusturvallisuutta. Mutta voivatko ne luoda myös uusia aikaisempia tehokkaampia keinoja osallistua, joissa olisi sama demokratiatakuu. Tämän pohdinta vaatii paluuta analysoimaan demokratiaa sinänsä.

Tiedonvälitys on osa tätä prosessia. Hyvin tärkeä osa, mutta demokratia edellyttää myös päätöksentekoa. Sitä, että kansalainen sitoutuu ottamaan vastuun kannastaan.

On täysin kuviteltavissa, että nykytekniikalla voidaan kehittää erilaisia mielipidemittauksia vaikkapa päivittäin. Näinhän jo eräät tiedotusvälineet tekevätkin. Niillä on merkityksensä, mutta ei niistä synny poliittista vastuuta. On tärkeää tehdä ero mielipidemittausten ja vaalien välillä.

Lisäksi meidän on mitoitettava oikein vaatimuksemme ihmisten osallistumiselle. Olen edelleenkin optimistinen ihmisten osallistumishalun suhteen, mutta kyllähän ihmisten aikaa ja mielenkiintoa vievät muutkin ihan puolustettavat asiat lastenhoidosta työntekoon, opiskeluun tai pianonsoittoon saakka. Mutta tämä ei selitä mielestäni laskevia äänestysprosentteja sellaisissa maissa kuin Suomi tai Ruotsi.

Suomessa kansalaisten äänestysaktiivisuus on eduskuntavaaleissa ollut perinteisesti 70 prosentin luokkaa. Maaliskuussa 1999 äänestysprosentti oli 65,3 %, EU-parlamenttivaaleissa se oli vain 31,4 prosenttia , presidentinvaaleissa tammikuussa vuonna 2000 äänestysaktiivisuus nousi 76,9 prosenttiin (II kierros helmikuussa 80,2 %) ja sitten taas kunnallisvaaleissa se oli vain 55,9 prosenttia. Mikä teki eron? Liikaa vaaleja; oli joka tapauksessa monen ihmisen mielipide.

Irlannissa Euroopan unionin kannatus on ollut aina vankkaa. Nizzan sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä äänestysprosentti jäi alle 35 prosentin. Sopimus tuli torjutuksi äänin 54% vastaan ja 46% puolesta (529 478 - 453 461) . Äänestystä edeltäneessä mielipidetiedustelussa tulos oli päinvastainen. Oma tutkimisen arvoinen ilmiönsä oli myös Itävallan edelliset parlamenttivaalit.

Nämäkin esimerkit nostavat monta kysymystä. Miten sähköinen demokratia vaikuttaisi? Lisäisikö se nuorten aktiivisuutta ja vahvistaisi näin demokraattista perintöä. Vai lisättäisiinkö sillä vain tietyn tyyppisten ihmisten aktiivisuutta? Demokraattinen lähestymistapa on tässäkin tärkeä.

Miten selitetään se, että monissa pitkään demokraattisina pidetyissä maissa nimenomaan nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut? Ja kuitenkin samanaikaisesti osa nuorista ihmisistä matkustaa muun muassa huippukokouksiin osoittamaan mieltään eri tavoin? Todistaako tämä, että nuoret uskovat julkisuuden vaikuttavan nopeammin ja tehokkaammin kuin äänestämisen vai onko kyse siitä, että he haluavatkin jakaa vain julkisuuden.

Mielenosoitusten suosio on kasvussa ja mielenosoitukset ovat osa demokratiaa. Minua, kuten tietysti monia muita, huolestuttaa väkivalta ja sen valitettavasti helposti saama julkisuus. Kysyn vielä, kohtaavatko äänestäminen ja muu aktiivisuus?

Uskon itse, että osalle ihmisistä - etenkin nuorista - julkisuus voi olla kiehtovampi tapa vaikuttaa kuin perinteinen demokraattinen osallistuminen. Silloin kysymys on enemmän vallan ja demokratian välisestä suhteesta. Tähän vastaaminen vaatii enemmän demokratian kuin tekniikan opettamista.

Esille ottamani esimerkit kertovat myös siitä kuinka vaikeaa demokratian kestävä oppiminen on. Puhuessamme globaalisesti samoista asioista tämä on hyvä pitää mielessä. Uskallamme kuitenkin pitää kokemuksiamme hyödyllisenä.

Suomen kannalta tärkeimpiä tavoitteita kehitysmaiden ja siirtymätalouksien maiden politiikassa ovat demokratian edistäminen, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja hyvä hallinto. Käytämme informaatioteknologiaa valmiuksien kohentamisen välineenä useassa yhteistyöhankkeessa, Etelä-Afrikasta ja Namibiasta Lähi-Itään ja Balkaniin. Saanen mainita muutamia esimerkkejä havainnollistaakseni tätä asiaa.

Olemme hiljattain käynnistäneet SADC:n ja Suomen välisen tieto- ja viestintäteknologian (ICT) yhteistyöohjelman. Nämä teknologiat ovat ratkaisevassa asemassa Eteläisen Afrikan alueellisessa integraatiossa. Eteläisellä Afrikalla ei ole varaa syrjäytyä ja alueen kyky integroitua tehokkaasti maailmantalouteen riippuu sen kyvystä käsitellä, omaksua ja käyttää informaatioteknologiaa. Tämän SADC:n ja Suomen välisen yhteistyön päätarkoituksena on parantaa tiedon saatavuutta ja edistää kaikkien ryhmien mahdollisuutta hyötyä ICT:n käytöstä.

Tuemme Balkanissa South East European news exchange -ohjelmaa, jonka tavoitteena on vapaan tiedonvirran edistäminen, jotta ihmiset saisivat paremman kuvan alueen asioista ja ongelmista. Informaatioteknologia on oleellinen tekijä niissä koulutustilaisuuksissa, joita järjestetään paikallisille uutispäälliköille, toimittajille ja uutistiimeille, jotta he pystyisivät yhtenäisenä ammattikuntana objektiiviseen ja tasapainoiseen uutisointiin.

Nämä esimerkit havainnollistavat muutamia ohjelmia, jotka käyttävät informaatioteknologiaa valmiuksia kohentavana välineenä pitkäaikaisten demokratiaa edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Olemme tietoisia siitä, että nopeat edistysaskeleet alalla luovat uusia alueita, joilla IT voisi olla hyödyllinen väline demokratian edistämiseksi, ja meidän on jatkuvasti etsittävä menetelmiä, joiden avulla voimme tehostaa ohjelmiamme.

Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin inhimillisten taitojen kehittäminen, jotta voisimme hyödyntää käytettävissä olevia välineitä. Siksi painopisteen tulisi olla inhimillisen pääoman kehittämisessä, etiikka mukaan lukien.

Toivotan konferenssille menestystä sen työssä!