Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kansallisessa Itämeri-foorumissa Turussa 15.5.2008

(muutosvarauksin)

Ensimmäinen kansallinen Itämeri-foorumi ajoittuu tärkeään ajankohtaan Itämeri-yhteistyön kannalta. Tietoisuus Itämeren tilasta ja sen tulevaisuuteen liittyvistä haasteista on kasvanut ilahduttavan nopeasti. Euroopan unionissa valmistellaan parhaillaan Itämeri-strategiaa, jonka on määrä valmistua vuonna 2009. Yhteinen kiinnostuksemme Itämeren hyvinvointiin pitää käyttää hyväksi ja ryhtyä entistä voimakkaammin tekoihin meremme pelastamiseksi.

Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys on noussut myös globaalin kansainvälisen politiikan keskipisteeseen. Meille suomalaisille kestävä kehitys konkretisoituu helposti Itämereksi. Se on osa identiteettiämme. Itämeren aalloilla Suomi on matkannut maailmalle ja maailma on tullut meidän luoksemme. Itämeren kautta ovat kulkeneet tavaravirrat ja kulttuurinen vuorovaikutus. Kanssakäyminen Itämeren alueella on edelleen vilkasta. Voimme perustellusti sanoa, että Itämerellä on ollut ja on tulevaisuudessakin alueen kansoja yhdistävä vaikutus.

Itämeri on myös luontoympäristönä ainutlaatuinen. Se on viimeisimmän jääkauden muovaama matala lähes suljettu murtovesiallas, jossa elää rinnakkain makean ja suolaisen veden eliölajeja. Nämä Itämeren erityispiirteet tekevät siitä kuitenkin poikkeuksellisen haavoittuvan. Sen tilaan vaikuttavat valuma-alueella tapahtuvat muutokset, ennen kaikkea ihmiset toimet. Päästökuormituksen moninkertaistumisen myötä meri on rehevöitynyt ja saastunut. Erityisen huono tilanne on Suomenlahdella.

Onneksi voimme käyttäytymisellämme myös parantaa meremme tilannetta. Yhdyskuntien, maatalouden, liikenteen ja teollisuuden aiheuttamaa ravinnekuormista pitää vähentää. Olemme jo saaneet kehityksen kääntymään oikeaan suuntaa. Ravinnekuormituksen vähentämisessä on saavutettu jo merkittäviä tuloksia, vaikka meressä muutokset parempaan tapahtuvat viiveellä. Monista suojelutoimenpiteistä huolimatta tyydyttävään tilanteeseen on vielä matkaa. Suomen osalta suurimmat haasteet ovat nimenomaan maatalouden päästöjen vähentämisessä.

Turvallinen merenkulku on olennainen osa Itämeren suojelun edistämistä. Hyvin hoidettuina merikuljetukset ovat sinänsä sekä taloudellinen että ympäristöystävällinen vaihtoehto moniin muihin kuljetusmuotoihin verrattuna. On arvioitu, että Itämerellä on liikenteessä kaiken aikaa noin pari tuhatta alusta. Vilkas liikenne yhdistyneenä Itämeren haavoittuvaan ekosysteemiin on iso vaara ja meriturvallisuutta pitää parantaa suuronnettomuuksien ja ympäristövahinkojen torjumiseksi.

* * *

Elämämme täällä Pohjolassa on riippuvainen Itämeren tilasta. Jokaisen on tunnettava vastuunsa ja nähtävä yhteistyön merkitys. Itämeren pelastaminen edellyttää kumppanuuksia kaikilla tasoilla. Onneksi löytyy paljon tahtoa – sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta ja yksittäisiltä ihmisiltä – toimia Itämeren hyvinvoinnin puolesta.

Kansallisvaltiot ovat edelleenkin tärkeimmät toimijat kansainvälisten sopimusten ja toimintasääntöjen aikaansaajina. Suomella on paljon syitä Itämeren yhteistyön kehittämiseen. Olen yhdessä pääministeri Vanhasen kanssa kirjoittanut asiassa Itämeren maiden päämiehille vuodenvaihteessa. Toivon tekomme vahvistavan ja vauhdittavan käytännön toimenpiteitä Itämeren parhaaksi. Kaavailemme Itämeren maiden huippukokousta Suomeen ensi kevääksi. On muistettava, että mikään valtio ei yksin vastaa Itämeren kunnosta tai ongelmien ratkaisusta.

Itämeren pelastamiseksi tarvitaan kuitenkin myös entistä enemmän valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä sekä julkisten ja yksityisten voimavarojen yhdistämistä. Tässä suhteessa me olemme Suomessa edelläkävijöitä. Useat kansalaisjärjestöt, yritykset ja yksityishenkilöt ovat lähteneet aktiivisesti mukaan Itämeren suojeluun ja uusia kumppanuuksia on muodostettu Itämeren tilanteen parantamiseksi. Rohkeat ja ennakkoluulottomat yhteistyöhankkeet ovat tuottaneet konkreettisia tuloksia ja vauhdittaneet yhteisten tavoitteiden saavuttamista.

Hyvinä esimerkkeinä tällaisesta kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja julkisen vallan välisestä yhteistyöstä voidaan mainita muun muassa John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri –hanke sekä Elävä Itämeri –säätiö ja sen alainen Baltic Sea Action Group. Säätiöiden hankkeiden avulla on toteutettu merkittäviä käytännön suojelutoimenpiteitä ja ne osoittavat, että ainoa tapa pelastaa yhteinen meremme on tehdä saumatonta yhteistyötä. Tämänkaltaisia yhteistyöhankkeita tarvitaan jatkossa yhä enemmän.

Pietarin fosforinpuhdistuslaitoksen avajaisten yhteydessä viime syksynä, minulla oli mahdollisuus vierailla koululaisille tarkoitetussa Itämeri-keskuksessa. Itämerta ja sen tilaa esiteltiin lapsille kuvin ja tekstein ja ennen kaikkea käytännön esimerkein. Keskuksessa oli käynyt koululaisia myös Suomesta. Viesteissään suomalaiskoululaiset toivat esiin huolensa Itämeren tilasta. Koulujen yhteistyötä yli rajojen on syytä lisätä Itämeri-tietoisuuden lisäämiseksi. Tätä tehdään jo nyt, pääosin vapaaehtoistyönä. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kouluja ja vapaaehtoistyötä tekeviä panoksestanne Itämeren parhaaksi.

Itämeren tehokas suojelu vaatii ympäristötietoisuuden lisäämistä ja sitoutumista kestävän kehityksen periaatteisiin. Meidän jokaisen panos on merkityksellinen ympäristöongelmien ratkaisemisessa.

* * *

Kulttuurilla on vuosisatojen ollut keskeinen asema Itämeren alueen yhteistyössä.
Pitkä kulttuurinen vuorovaikutus ja yhteistyö merellisten naapureiden kesken on vahvistanut maiden ja kansojen yhteenkuuluvuutta. Juuri siksi Turku onkin osuva paikka kansallisen Itämeri-foorumin järjestämiseen.

Itämeri ja itämerellisyys ovat leimanneet Turkua vuosisatojen ajan. Hansakaupunkina Turku on toiminut porttina Pohjolasta Eurooppaan ja Euroopasta Suomeen jo keskiajalla. Itämerellisyys on myös keskeinen osa kaupungin nykypäivää. Turun Vanhan suurtorin miljööseen on perustettu Itämeri-talo ja kaupunki on tiiviisti mukana erilaisissa Itämeri-toimijoiden verkostoissa. Oli hienoa nähdä Turun vahva panos Hampurin satamajuhlilla viime viikolla.

Vuonna 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkeina on kaksi Itämeren rantakaupunkia, Turku ja Tallinna. Suomalaisen osaamisen ja kulttuurin ohella myös Itämeren alueen teemoja ja ajankohtaisia kysymyksiä esitellään muulle Euroopalle – hyvässä Itämeren kaupunkien yhteistyössä.

Kulttuuriyhteistyöllä on suuret mahdollisuudet. Itämerellisen kulttuurituotemerkin luominen, yhteiset markkinointitoimenpiteet, artistivalinnat ja Itämeren kulttuuriportaali edistäisivät Itämeren tunnettavuutta merkittävänä eurooppalaisena kulttuurialueena.

Kun nyt olen presidenttinä, mutta myös paljasjalkaisena helsinkiläisenä Turussa, niin on ilo kehua Turun ja Helsingin haastekampanjaa Itämeren pelastamiseksi, unohtamatta Kotkaa tai muita Itämeren kaupunkeja. Itämeren pelastaminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä. Turun ja Helsingin omat toimenpiteet ja haasteet muille toimijoille näyttävät tietä työssä Itämeren hyväksi.

* * *

Uskon, että olemme jo hyvällä tiellä Itämeren tulevaisuuden suhteen. Meillä on toki paljon haasteita. Ympäristön kannalta ei ole olemassa yksinkertaisia, kaikille tai kaikkialla kelpaavia ratkaisuja. Itämeren pelastustyö vaatii uusia ja tehokkaampia keinoja sekä kumppanuuksia sekä lujaa tahtoa toimia yhteisen päämäärän eteen.

Toivotan konferenssille menestystä ja toivon meidän kaikkien yhdistävän voimamme, jotta voimme antaa puhtaan Itämeren tuleville sukupolville.