Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Saksan teollisuuden keskusliiton BDI:n konferenssissa Berliinissä 20.6.2006

(muutosvarauksin)

Maailma on entistä pienempi, kansainvälinen muutos on jatkuvaa ja valtioiden keskinäinen riippuvuus kasvaa koko ajan. Globalisaatio tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta sen hyödyt ja haitat jakaantuvat edelleen epätasaisesti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Meidän on pidettävä mielessä, että globalisaatio on paljon muutakin kuin vain tekninen ja taloudellinen ilmiö. Tarvitsemme enemmän ja tehokkaampaa monenkeskistä yhteistyötä, jotta myös ihmisten tarpeet ja ympäristön tila tulevat paremmin huomioonotetuiksi. Meidän pitää pystyä ratkaisemaan samanaikaisesti sekä kansallisia että globaaleja haasteita. Tämä edellyttää yhteistyötä kansallisesti, EU-tasolla ja globaalisti.

Euroopalla on hyvät mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Yhteiskuntamme perustuvat demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Järjestelmissämme on toki eroja, mutta yleistäen voi sanoa, että yhteiskunnan odotetaan luovan myös sosiaalista turvallisuutta. Globalisaation haasteisiin vastaaminen edellyttää sitoutumista realistisiin kilpailukykytavoitteisiin sekä kestäviin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin arvoihin. Eurooppa ei pysty kilpailemaan kansainvälisesti työn hinnalla, mutta voimme perustaa kilpailukykymme työn parempaan tuottavuuteen ja osaaviin, hyvin koulutettuihin ihmisiin. Me voisimme siis kilpailla laadulla ja olla kehityksen kärjessä, mutta se edellyttää, että Euroopassa on sijoitettava enemmän inhimillisiin voimavaroihin sekä tuettava tutkimusta ja myös muuta osaamista ja innovaatioita.

Voimme olla vahvempia, jos sitoudumme tehokkaaseen yhteistyöhön joka tasolla – myös kansalaisyhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä. Esimerkiksi juuri eilen Nokia ja Siemens ilmoittivat aikeestaan yhdistää tietoliikenneverkkotoimintansa. Tämänkaltainen yhteisyritys on osoitus siitä, kuinka tärkeää tutkimus ja tuotekehitys on globaalissa kilpailussa pärjäämiseksi. Nokia-Siemens Networks tulee kuulumaan alan johtaviin yrityksiin ja sille tulee maailman huippuihin lukeutuva tutkimus- ja tuotekehitysorganisaatio, jolla on voimavaroja investoida myös seuraavan sukupolven tuotteisiin ja palveluihin. Tämä on hyvä uutinen koko Euroopalle, ei vain Saksalle ja Suomelle.

Kilpailukykyvertailut ovat olleet runsaan vuosikymmenen ajan keskeinen osa yleistä talous- ja yhteiskuntapoliittista keskustelua. Suomi on kansainvälisten vertailujen mukaan yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista ja on menestynyt hyvin myös muissa kansainvälisissä vertailuissa. Uskon, että maamme menestyk­seen on vaikuttanut se, että Suomessa on haluttu pitää kiinni niin kutsutusta pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunta-mallista, joka perustuu vahvaan demokratiaan, yhteisvastuuseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Ihmiset arvostavat opetus-, sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden ylläpitämiseksi tarvittavia veroja ollaan valmiimpia maksamaan kuin monessa muussa maassa. Julki­nen sektori on suhteellisen laaja ja lisäksi melko avoin ja tehokas. Korruptio on hyvin vähäistä, mikä mahdollistaa sujuvan yhteistyön yksityisen ja julkisen sektorin välillä.

Suomen talous on kehittynyt poikkeuksellisen myönteisesti 90-luvun alun erittäin syvän laman jälkeen. Kansantuotteen ja tuottavuuden, erityisesti teollisuuden tuottavuuden, kasvu on kansainvälisesti huippuluokkaa. Samoin vaihtotase on pitkään ollut ylijäämäinen ja Suomen ulkomainen velka on pienentynyt. Hyvän taloudellisen kehityksen ja menokurin ansiosta Suomen julkinen talous on tasapainossa.

Suomen lähivuosien talous- ja työllisyysnäkymät ovat myönteisiä. Kansainvälinen kilpailukykymme on hyvä. Vaikka teollisia työpaikkoja on siirtynyt paljon ulkomaille, viime vuoden lopulta alkaen Suomeen on myös alkanut syntyä enemmän uusia teollisuustyöpaikkoja kuin niitä häviää. Työttömyys on valitettavasti vielä lähes eurooppalaisella keskitasolla, mutta työllisyysaste vuonna 2005 oli jo 68 %.

Suomessa sekä palkansaajien että työnantajien järjestäytymisaste on varsin korkea verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Työsuhteista suurin osa on vakinaisia, vaikkakin lyhytaikaiset työsuhteet ovat viime vuosina yleistyneet ja tämä on aiheuttanut jonkin verran ongelmia. Osa-aikatyö ei ole yhtä yleistä kuin muualla Euroopassa. Perhevapaiden, päivähoitojärjestelmän ja kouluruokailun ansiosta naiset osallistuvat aktiivisesti työelämään ja käyvät kokopäivätyössä.

Vakiintuneet ja hyvin toimivat työmarkkinasuhteet mahdollistavat laajan sopimustoiminnan. Työmarkkinakeskusjärjestöt tekevät tulosopimuksia, joissa sovitaan raamit liittotason sopimuksille muun muassa palkankorotusten suuruudesta sekä sosiaali-, eläke- ja koulutuseduista. Hallitus on aktiivisesti tukenut neuvotteluprosessia maltillisten sopimusten saavuttamiseksi. Lähes kaikki työelämään liittyvä lainsäädäntö valmistellaan kolmikantaisesti hallituksen, työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen yhteistyönä.

Näin toimitaan myös EU-asioissa. Työmarkkinajärjestöt osallistuvat aktiivisesti EU-asioiden valmisteluun ja vaikuttavat Suomen kannan muodostumiseen – näin tapahtui esimerkiksi palveludirektiivin tapauksessa tai kun Suomessa tänä vuonna päädyttiin luopumaan uusien jäsenvaltioiden työvoiman liikkuvuuden siirtymäajoista.

* * *

Euroopan unionin kehitys ei ole vastannut alkuperäisessä Lissabon-ohjelmassa vuonna 2000 asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita. Eurooppa-neuvoston mukaan unionista piti vuoteen 2010 mennessä tehdä maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuva talousalue. Suomi on ollut erittäin sitoutunut Lissabonin strategian toteuttamiseen ja on edennyt tavoitteiden saavuttamisessa hyvin. Lissabonin strategia on erittäin tasapainoinen ohjelma vastaamaan globalisaation haasteisiin. Ongelmana on, ettei sitä ole toteutettu jäsenvaltioissa tarpeeksi tehokkaasti. Strategiaa on nyt uudistettu siten, että jäsenmaat saavat itse päättää kiireellisimmistä toimista kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Syystäkin Lissabonin strategia korostaa myös sisämarkkinoiden tärkeyttä EU-maiden kotimarkkina-alueena.

Ikääntyvä väestö ja työvoima on erityinen haaste sekä yksilöille että yhteiskunnille niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Väestön ikääntyminen ja samanaikaisesti kiihtyvä tekninen ja yhteiskunnallinen kehitys edellyttävät panostusta ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. On selvää, että vuosikymmeniä sitten hankitut taidot eivät ole riittäviä tämän päivän työelämässä. Toisaalta kokeneet työntekijät ja ammattilaiset voivat olla korvaamaton apu nuoremmille kollegoilleen. Niin yhteiskunnassa kuin työpaikoillakin tulisi arvostaa ikää ja kokemusta. Uskon vakaasti, että kun ihmisille annetaan mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja taitojensa kehittämiseen, he ovat valmiita tarttumaan tilaisuuteen.

Suomessa on pitkä perinne ajatuksella, että yhteiskunnan hyvinvointi ja taloudellinen kasvu rakentuvat koulutuksen, sivistyksen ja osaamisen varaan. Koulutus- ja tiedepolitiikan on katsottu edistävän kilpailukykyä, ja lisäksi koulutuksella on ratkaiseva merkitys sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Tähän on liittynyt vahvasti myös tasa-arvoajattelu.

Olemme tyytyväisiä siitä, että Suomi on menestynyt kansainvälisissä koulutusvertai­luissa kuten OECD:n Pisa-tutkimuksessa. Suomen koulujärjestelmä takaa lapsille ja nuorille sosiaalisesta asemasta, asuinpaikasta, sukupuolesta ja etnisestä taustasta riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet perusopetukseen. Erot oppilaiden, koulujen ja maan eri alueiden välillä ovat hyvin pieniä.

Euroopan menestyminen globaalissa kilpailussa on yksi Suomen painopiste pian alkavalla puheenjohtajakaudellamme. Tulemme jatkamaan poliittista keskustelua Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi ja aiomme tässä yhteydessä nostaa esille myös innovaatiopolitiikan ja innovaatioiden tehokkaan hyödyntämisen. Yhteisen unionissa tekemämme päätöksen mukaisesti tavoitteena sijoittaa 3 % BKT:sta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ruotsi ja Suomi ovat jo tämän tason yläpuolella. Valitettavasti yleiseurooppalaisesti tavoite on vielä kaukana.

* * *

Euroopan tulevaisuudesta puhuttaessa ei voi ohittaa energiaa. Energia-asiat tulevat olemaan sekä Suomen että Saksan puheenjohtajuuskausien keskeisiä painopisteitä. On hyvä, että EU:ssa pyritään yhteiseen näkemykseen energiakysymyksistä. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) on arvioinut, että energian kysyntä maailmanlaajuisesti kasvaa yli puolella seuraavien 25 vuoden aikana. Eurooppa on erittäin riippuvuuden tuontiöljystä ja -kaasusta. On tärkeää, että EU:n energiapolitiikka ja ulkopolitiikka kytketään entistä tiiviimmin toisiinsa niin, että unionin ulkosuhteet voivat tukea energiavarmuutta.

Energiakaupassa kuten muussakin kaupassa myyjän ja ostajan välillä on olemassa keskinäinen suhde. Mitä rajallisempi on kaupankohde, sitä suurempi on riippuvaisuus. Meidän on pyrittävä siihen, että tämä keskinäisriippuvuus on myönteinen asia molempien osapuolten kannalta. Molemmilla osapuolilla tulee voida olla luottamus siihen, että mitä on sovittu myös pitää. On tärkeää, että EU:n ja Venäjän energiadialogi perustuu luottamukseen sekä sellaisiin kysymyksiin, joissa intressit ovat yhteneväiset. Tässä yhteydessä haluan sanoa, että Suomi on pitänyt Itämeren kaasuputkea sinänsä hyväksyttävänä asiana. Olemme luonnollisesti myös painottaneet, että kaasuputkihankkeen toteuttamisessa on huolehdittava ympäristönäkökohdista.

Energialähteet saattavat tuntua meidän sukupolvestamme suunnattomilta, mutta ne ovat kuitenkin rajallisia. Meidän tulee työskennellä yhdessä ilmaston muutoksen torjumiseksi vähentämällä päästöjä, säästämällä energiaa sekä kehittämällä puhtaampia teknologioita ja edistämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Se myös vähentää meidän riippuvaisuuttamme nykyisistä energian tuottajista.

On selvää, että energialähteiden valitseminen käytettävissä olevista energiamuodoista on kansallinen päätös ja sen tulisi säilyä sellaisena myös tulevaisuudessa.

Energiantarve Suomessa on suuri BKT:hen verrattuna. Koska meillä on suuri energiantarve ja vähäiset kotimaiset raakaenergian lähteet, olemme ottaneet käyttöön useita eri energiantuotannon ja -kulutuksen tehokkuutta parantavia järjestelmiä. Olemme myös onnistuneet tehokkaasti hajauttamaan energiantuotantoa, eikä mikään yksittäinen energialähde ole hallitseva. Uusiutuvilla energialähteillä on merkittävä rooli.

Ydinenergian osuus energian kokonaiskulutuksestamme on noin 16 %. Suomessa aloite ydinvoimayksikköjen rakentamisesta on lähtenyt liikkeelle aina teollisuudesta. Vuoden 2002 päätöstä viidennen ydinvoimalan rakentamisesta maahamme edelsi perusteellinen, eikä niin helppo, poliittinen keskustelu hallituksessa ja eduskunnassa. Meneillään olevista rakennustöistä vastaa ranskalais-saksalainen Arevan ja Siemensin muodostama konsortio.

Markkinoiden vapautumista ajatellen meillä on jo suhteellisen pitkä historia yhteistyöstä pohjoismaisten naapureidemme kanssa. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat kehittyneet vähitellen ja käyvät esimerkkinä sähkömarkkinayhteistyölle. Käytännöllinen tapa lähestyä Euroopan laajuisia markkinoita on kehittää ensiksi alueellista yhteistyötä. Olemme iloisia huomatessamme, että Euroopan unioni on nyt siirtymässä kohti tätä suuntaa.

* * *

Euroopan unioni ei ole koko maailma. Yksi tärkeä menestystekijä globaalissa kilpailussa on kumppanuuksien ja yhteistyön vahvistaminen kolmansien maiden ja alueiden kanssa. Ilmeisiä kumppaneita ovat Yhdysvallat, Venäjä, Latinalainen Amerikka ja Aasia, joiden kanssa EU jo tekee yhteistyötä. Venäjän lisäksi Norja ja Islanti ovat meille tärkeitä Pohjoisen ulottuvuuden kumppaneita. Meidän tulisi myös vahvistaa yhteistyötämme kehitysmaiden, erityisesti Afrikan maiden kanssa. Tämä olisi erityisesti Afrikan maiden, mutta myös meidän omien etujemme mukaista.

Tulen takaisin siihen, mistä aloitin. Globalisaatio on muuttanut maailmaa eikä vain taloudessa. Eurooppalaiset muuttavat maasta toiseen ja Eurooppaan muutetaan entistä rajummin. Sivilisaatiot kohtaavat toisiaan kaikkialla. Meidän on vakavasti oltava kiinnostuneita tuntemaan erilaisuudet ja löytämään yhteistyön mahdollisuudet kestävän kehityksen tukemiseksi.