Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe "Naiset, rauha ja turvallisuus" –juhlaseminaarissa ja Suomen 1325-toimintaohjelman julkistamistilaisuudessa Helsingissä 19.9.2008

(muutosvarauksin)

Tämä on hieno päivä. Suomen 1325-toimintaohjelma on juuri hyväksytty. Tunnen itsekin olevani vähän ”osallinen” siihen, että ohjelma on saatu valmiiksi. Itselleni alkusysäyksenä toimi vierailu Oslossa vuonna 2006. Norjalaiset ystävät antoivat minulle silloin kappaleen omaa toimintaohjelmaansa. Kansallisen ohjelman laatimista pohdittiin toki jo meilläkin, mutta Norjan hieno työ kannusti meitä monia kampanjoimaan ahkerammin Suomen oman ohjelman puolesta.

Vasta hyväksytty toimintaohjelmamme on hieno lisä työllemme naisten oikeuksien vahvistamiseksi. Suomessa naiset saivat äänioikeuden yli sata vuotta sitten ja maamme on monessa mielessä ollut edelläkävijiä naisten aseman edistäjänä. Olemme ajaneet samoja asioita myös kansainvälisesti. On siis luontevaa, että näemme naiset todellisena voimavarana maailman rauhan ja vakauden edistämisessä.

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”. Nämä Minna Canthin sanat saavat aivan erityisen merkityksen, kun puhutaan globaalista turvallisuudesta. Juuri naiset – ja lapset – ovat erityisen haavoittuvassa asemassa kriisitilanteissa. Kanssasisaremme maailmalla joutuvat usein kamppailemaan äärimmäisessä turvattomuudessa ja muutenkin vaikeiden ongelmien kanssa. Pysyvän rauhan ja vakaan yhteiskunnan luomiseen on paremmat mahdollisuudet, kun naiset ja miehet voivat tasavertaisesti osallistua päätöksentekoon.

Periaate, että ihmisoikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvon kunnioitetaan, on laajalti hyväksytty. Vaikeus liittyy oikeuksien käytännön toteuttamiseen. Sen vuoksi tarvitaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä keinoja naisten ja tyttöjen ihmis- ja perusoikeuksien turvaamiseksi. Juuri tähän työhön kansallinen 1325-toimintaohjelma tarjoaa yhden erinomaisen välineen.

Paljon on tehty tähänkin asti, mutta toimintaohjelma on meille hyödyllinen ”muistilista” siitä, mitä meidän pitää tehdä vielä paremmin. Suomen on esimerkiksi kiinnitettävä enemmän huomiota tasa-arvoon siviili- ja sotilaalliseen kriisinhallinnan rekrytoinnissa. Käytännössä meidän on saatava enemmän naisia kriisinhallintatehtäviin ja heitä tulisi valita operaatioiden johtotehtäviin. Naisten on yleensä helpompi saada yhteys paikallisiin naisiin ja auttaa heitä oman asemansa vahvistamisessa.

On myös tärkeää, että kaikki kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvat ihmiset saavat koulutusta sukupuolinäkökulman tunnistamisessa ja huomioimisessa. Henkilöstön itsensä on myös käyttäydyttävä hyvin ja kunnioitettava ihmis- ja perusoikeuksia.

Jotta sukupuolinäkökulmaa saadaan edistettyä, on todella tiedostettava vallitseva tilanne. Vaadittavaa poliittista tahtoa ei välttämättä aina löydy perinteisiin ja kulttuuriin sidottujen, syrjivien toimintamallien muuttamiseksi. Meidän on silti määrätietoisesti toimittava näiden haasteiden voittamiseksi, mutta avoimesti ja yhteistyöhaluisesti, ja välivaiheetkin hyväksyen.

* * *

Päätöslauselman toteuttamista tulee tukea kaikilla kansainvälisillä foorumeilla – niin YK:ssa, Euroopan unionissa, ETYJ:ssä, Euroopan neuvostossa kuin Natossakin. Euroopan unionissa jäsenvaltiot ovat hyväksyneet päätelmät siitä, miten päätöslauselman 1325 soveltamista toteutetaan EU:n kriisinhallinnassa. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella heinäkuussa 2006 unioni hyväksyi listan toimenpiteistä, joiden avulla tuetaan tasa-arvon kunnioittamista EU-operaatioissa. Komissaarit Margot Wallström ja Benita Ferrero-Waldner ovat sitoutuneet päätöslauselman täytäntöönpanoon ja ovat luvanneet omilla aloitteillaan edistää tätä asiaa.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi viime kesäkuussa päätöslauselman N:o 1820, joka täydentää päätöslauselma 1325:ttä. Tässä uudessa päätöslauselmassa tuomitaan jyrkästi raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta, joiden kohteeksi naiset edelleen joutuvat konfliktitilanteissa ja aseellisissa yhteenotoissa. YK:n jäsenvaltioita vaaditaan tekemään kaikkensa, jotta nöyryyttävät ja julmat väkivallan teot estetään.

YK:n piirissä on pääsihteeri Ban Ki Moonin aloitteesta käynnistetty kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan – ”UN Action against Sexual Violence in Conflict – Stop Rape Now!”. Tapasin viime viikolla YK:n naistenrahaston, UNIFEMin, uuden pääjohtajan Inés Alberdin hänen vieraillessaan Suomessa ja allekirjoitin samana päivänä vetoomuksen kampanjan tueksi.

Kahdentoista eri YK-elimen sekä hallitusten ja kansalaisjärjestöjen välisenä yhteistyönä toteutettavan kampanjan tavoitteina on yhtäältä ehkäistä seksuaalisen väkivallan käyttämistä konfliktitilanteissa sekä toisaalta tukea sen uhreiksi joutuneita ja myös parantaa koordinaatiota eri toimijoiden välillä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on jo vahvistanut omaa toimintaansa sukupuolinäkökulman huomioimiseksi paremmin kenttätasolla.

Vaikka monet YK:n jäsenmaat ovat toimineet aktiivisesti päätöslauselman 1325 hyväksi, tavoitteiden täysi toteutuminen on todellinen haaste. Naisten ja tyttöjen oikeuksien suojelu on vahvasti asennekysymys, ja muutokseen tarvitaan meitä kaikkia.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on ensiarvoisen tärkeää käytännön työssä. Suomessa kansalaisjärjestöistä koostuva 1325-verkosto edisti merkittävästi kansallisen ohjelman laatimista ja tämä on ollut tilanne myös kansainvälisesti. On ilo todeta, että Afrikan naisten solidaarisuus -järjestö on edustettuna täällä tänään. Tämä järjestö on aktiivisesti mukana rauhanrakentamistoiminnassa Afrikassa lisäämällä ja vahvistamalla naisten roolia konfliktien ennalta ehkäisyssä ja ratkaisuissa.

* * *

Kokemukset eri puolilta maailmaa osoittavat, että naisten laajamittainen osallistuminen rauhanprosesseihin ja konfliktien jälkeiseen yhteiskunnalliseen kehittämiseen auttaa ratkaisujen aikaansaamisessa. Olen itse tehnyt yhteistyötä UNIFEMin kanssa, joka tukee israelilaisten ja palestiinalaisten naisten välistä vuoropuhelua. Olen vakuuttunut, että naisten välinen aktiivinen yhteistyö voi edistää ponnisteluita kohti todellista rauhaa sekä auttaa löytämään alueelle pysyvän ratkaisun.

Toinen hyvä esimerkki naisten osallistumisesta rauhan rakentamiseen paikallisella ja ruohonjuuritasolla on Acehin naisten aktiivinen toiminta alueen jälleenrakennustyössä. Minulla oli helmikuussa Indonesian valtiovierailun yhteydessä mahdollisuus vierailla Acehissa ja tutustua rauhansopimuksen toimeenpanoon sekä tavata naisten järjestön edustajia.

Myös maiden välistä kahdenvälistä yhteistyötä voidaan lisätä. Kuulin eilen, että Irlanti tekee twinning-yhteistyötä Liberian kanssa tasa-arvokysymyksissä. Hyvä idea!

Konfliktien jälkitilanteet ovat aina kriittisiä yhteiskunnan kehittämisen kannalta ja konfliktien päättyessä naisten tilanne voi jopa heiketä. On tärkeää, että sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan automaattisesti mukaan konfliktien jälkeiseen yhteistyöhön.

* * *

Meillä on paljon käytännön tilaisuuksia naisten asemaa ja ihmisoikeuksia koskevalle keskustelulle. Liberiassa ensi vuoden maaliskuussa järjestettävässä kansainvälisessä naisjohtajien konferenssissa tullaan keskustelemaan päätöslauselman 1325 täytäntöönpanosta. Täällä ovat tänään paikalla Liberian ulkoministeri Olubanke King-Akerele ja tasa-arvoministeri Vabah Gayflor, ja monet muut naiset, jotka ovat valmistelemassa tätä ensi vuoden tärkeää tapahtumaa.

Konferenssin tavoitteena on tukea naisten osallistumista päätöksentekoon ja päätösten toteuttamiseen. Haluamme korostaa, että naisilla tulee olla sekä oikeus että velvollisuus osallistua yhteisen tulevaisuuden kehittämiseen ja vaikuttaa yhteiskuntiensa tärkeysjärjestyksen asettamiseen.

Liberian konferenssissa otetaan esille myös naiset ja ilmastonmuutos –teema. Kyse ei irrallisesta ilmastonmuutoshankkeesta vaan teema liittyy ensi vuonna pidettävään YK:n Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat pahimmin maailman köyhimpiin alueisiin ja väestöön. Noin 70 % maailman köyhistä on naisia. Naiset kantavat usein vastuun perheen arjen sujuvuudesta ja joutuvat kamppailemaan ankarammin selvitäkseen ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lisääntyvästä kuivuudesta tai tulvista. Nämä ongelmat muodostavat myös merkittävän riskin globaalille turvallisuudelle.

Naiset voivat toimia muutosprosessin kantavana voimana, ja auttaa hillitsemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Naisten aseman vahvistaminen, kestävä maatalous, vesitalous, energia ja metsitys ovat Suomen kehitysyhteistyön painopistealueita, joiden tukemista Suomi ajaa sekä kahdenvälisessä että monenkeskisessä yhteistyössä, mukaan lukien YK:ssa, EU:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.

* * *

Päätöslauselman 1325 nimestä ”Naiset, rauha ja turvallisuus” huolimatta – kyse ei ole naisten keskinäisestä asiasta vaan yhtälailla miehiä koskettavista kysymyksistä. Toimikaamme siis yhdessä.

Ministeri Helvi Sipilä, YK:n entinen apulaispääsihteeri – ensimmäinen nainen tässä tehtävässä – ja UNIFEMin perustaja päätti erään puheensa YK:ssa kehottamalla "meitä kaikkia, täällä ja nyt, lupaamaan toisillemme, että teemme kaiken voitavamme maailmanrauhan hyväksi." Tämä kehotus on yhä ajankohtainen ja uskon vahvasti, että naisten kokemusten huomioon ottaminen ja heidän äänensä kuuleminen voi tuoda pysyvän muutoksen kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa ja kestävää rauhaa.