Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Plan Suomi Säätiön Vastuunkantaja –seminaarissa 2.10.2007 Marina Congress Centerissä

(muutosvarauksin)

Me kaikki tiedämme, että globalisaatio koskettaa jollakin tavalla kaikkia maailman maita ja ihmisiä. Tiedämme myös, että globalisaation hyödyt ja haitat jakaantuvat epätasaisesti sekä maiden välillä että niiden sisällä. Siinä missä Suomi on tähän saakka kuulunut pääasiassa globalisaatiosta hyötyviin maihin, ovat monet kehitysmaat jääneet globalisaation etujen ulkopuolelle.

Siksi keskeinen kysymys on edelleen, millaista globalisaatiota halutaan ja millaisia ratkaisuja tehdään, jotta globalisaatio tapahtuisi koko ihmiskunnan ehdoilla, siis myös köyhimpien ihmisten parhaaksi. Oikeudenmukainen globalisaatiokehitys edellyttää parempaa hallintaa ja tiiviimpää monenkeskistä yhteistyötä. Suomi pyrkii olemaan tässä työssä aktiivinen sekä omassa toiminnassaan että EU:n ja YK:n kautta. Yhteistyötä tarvitaan myös kehityksen jatkumisen takaamiseksi. Suurin este kehitykselle on köyhyys. Köyhyyden poistaminen onkin yksi YK:n vuosituhattavoitteista, joissa myös lapset ovat erityinen huomion kohde.

Globalisaatio on haaste, mutta myös mahdollisuus. Globalisaation hallintaa pohditaan myös Maailman kauppajärjestö WTO:n Public Forum –seminaarissa Genevessä, johon matkustan huomenna pitämään aiheesta puheenvuoron.

Köyhyyden lisäksi myös erilaiset kriisit ovat useiden maapallon ihmisten arkipäivää. Samalla, kun kriisit ovat lisääntyneet, niiden luonne on muuttunut. Vaikka väkivaltaisten konfliktien määrä maailmassa on vähentynyt, niistä on tullut entistä monimutkaisempia ja moniulotteisempia. Ne myös kohdistuvat ratkaisevasti enemmän siviilihenkilöihin; siviiliväestöstä tulee usein sotatoimien pääasiallinen kohde. Konfliktin uhri on yhä useammin nainen tai lapsi.

Luonnonkatastrofeista kärsii vuosittain noin 250 miljoonaa ihmistä. Nimitys luonnonkatastrofi on tietysti vain osa totuutta. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen, metsävarojen kestämätön käyttö ja maailman väestömäärän kasvu sekä muu ihmisen toiminta ovat lisänneet tätä alttiutta. Syntyy noidankehä; köyhyys ja ympäristöongelmat lisäävät katastrofialttiutta ja konfliktien syntyä. Ne vuorostaan hidastavat ja estävät kestävää kehitystä.

Tulevaisuuden uhkakuvana on edelleen, että maailman kaikkein köyhimmät alueet tulevat kärsimään eniten tulvista, rajuista myrskyistä ja kuivuudesta. Ongelmia lisäävät myös pandemiat ja tarttuvat taudit.

* * *

Kaiken edellä mainitsemani kehityksen keskellä emme ole olleet toimettomia. Suomi on sitoutunut 0,7% kehitysavun määrään. Euromääräisesti kehitysavun määrä on noussut, mutta bruttokansatulon mukainen prosenttiosuus on noussut hitaasti - viime keväänä se oli 0, 43%.

Annettu apu ei kuitenkaan pysty vastaamaan kattavasti kasvaneeseen tarpeeseen. Tämän vuoksi kansainväliset avunantajat joutuvat jatkuvasti arvioimaan oman avustustoimintansa periaatteita ja resursseja sekä tehostamaan toimintaansa.

Vuonna 2005 Suomen antama humanitaarinen apu evaluoitiin. Suomen tuen arvioitiin olleen tuloksellista nimenomaan siksi, että maamme on keskittänyt apunsa sekä YK-järjestöille että kyvykkäille kansalaisjärjestöille.

Suomen uusi humanitaarisen avun linjaus on rakennettu tämän evaluaation pohjalle. Sen perusajatuksena on ihmisoikeusperusteisuus. Hädänalaisten ihmisten tarpeet nähdään heidän oikeuksinaan, joihin kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus vastata. Avustustoiminnan tulee edistää ihmisoikeussopimuksiin kirjattuja oikeuksia; oikeutta ruokaan, puhtaaseen veteen ja riittävään suojaan ja sen on tuettava syrjimättömyyttä ja tasa-arvoa. Humanitaarisen avun linjauksessa pidetään tärkeänä myös avustettavien ihmisten omaa osallistumista avustustoiminnan eri vaiheisiin ja avunantajan vastuuta tekemistään päätöksistä.

Suomen humanitaarisen avun toinen tärkeä periaate on jatkuvuus; avun tulee jatkua keskeytyksettä jälleenrakennukseen ja yleiseen kehityspolitiikkaan asti. Sen tulee siis nivoa yhteen lyhyen ja pitkän aikavälin avustustoimet. Tämä edellyttää pitkäjänteistä humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön muotojen yhteensovittamista. Esimerkiksi Suomen kehitysavun painopisteitä ovat mm. naiset ja lapset; Suomi onkin yksi aktiivisimpia Unicef-maita.

* * *

Myös suomalainen kansalaisyhteiskunta tekee sitoutuneesti työtä paremman maailman eteen. Järjestöjen työssä korostuu paitsi köyhyyden vähentäminen, myös kehitysmaiden oman kansalaistoiminnan tukeminen ja kehittäminen. Kehitysyhteistyö on haastavaa toimintaa. Eri kulttuureista peräisin olevat ihmiset rakentavat yhteistyötä yli kulttuuri- ja kielirajojen yrittäen ymmärtää toistensa motiiveja sekä esimerkiksi käsityksiä hyvästä ja huonosta. Yhteinen tavoite on etsiä kestäviä ratkaisuja köyhyyden haasteisiin.

Kansalaisjärjestöjen rooli kehitysyhteistyössä on tunnustettu ja sitä pidetään entistä tärkeämpänä; järjestöt vaikuttavat päätöksentekijöihin ja toimivat samalla aktiivisesti ruohonjuuritasolla. Kansalaisjärjestöt nostavat esiin näkemyksiä ja kokemuksia kehitysyhteistyön arjesta, antavat heikommille äänen.

Osa kansalaisjärjestöistä toimii yhteistyössä ulkoministeriön kanssa; yksi esimerkki hyvästä ja toimivasta yhteistyöstä on tämän seminaarin järjestävä Plan Suomi Säätiö, joka on yksi ulkoministeriön kumppanuusjärjestöistä.

Yhteinen vastuu ei kosketa vain yksilöitä ja yhteiskuntaa vaan sen tulee merkitä myös yritysten vahvaa yhteiskuntavastuuta. Tässä suhteessa suomalaisilla yrityksillä on ollut suhteellisen hyvä maine niin Suomessa kuin maailmallakin. Viime aikoina yritykset ja talouselämä ovat ottaneet ilahduttavasti yhä aktiivisemman roolin yhteiskuntavastuun – niin taloudellisen, ekologisen kuin sosiaalisenkin vastuun – kantamisessa. Monet yritykset ovat huomanneet, että vastuullisuus voi olla kilpailutekijä, toiminnan jatkuvuuden ja kannattavuuden perusta eikä pelkästään lakisääteinen velvollisuus.

On monta tapaa toteuttaa yrityksen yhteiskuntavastuuta, ja jokainen yritys valitsee keinon joka parhaiten sopii sen omaan toimintaan. Olen iloinen, että tälläkin alueella on syntynyt vuorovaikutusta. Esimerkiksi Plan Suomi Säätiöllä on ymmärtääkseni jatkuvasti kasvava joukko yrityskumppaneita, jotka tukevat Planin työtä niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. En halua asettaa eri avustusjärjestöjä paremmuusjärjestykseen, mutta jos olette valinneet tai valitsemassa Planin yhteistyökumppaniksenne, valinta on varmasti hyvä.

Hieno esimerkki uudenlaisesta vastuunkantamisesta ja yhteistyöstä on myös tämän seminaarin teema, Plan Vastuunkantaja –hanke, joka pyrkii tekemään pitkäjänteistä ja ihmisoikeuksiin perustuvaa kehitysyhteistyötä 16 eri maassa. Vastuunkantajat-hanke perustuu kansalaisjärjestön, julkisen vallan ja yrityksen väliseen yhteistyöhön. Uskon, että tämänkaltaisia kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja julkisen vallan välisiä yhteistyöhankkeita tarvitaan jatkossa yhä enemmän.

Tässä yhteydessä haluan myös kiinnittää huomiota niihin yksityishenkilöihin, jotka tukevat Planin ja muiden kehitystyötä tekevien kansalaisjärjestöjen toimintaa. Myös yksityisen ihmisen vastuu on tärkeää ja jokaisen panos merkityksellinen.

* * *

Plan tekee työtä lasten hyväksi ja pyrkii parantamaan kehitysmaiden lasten oloja pysyvästi. Haluaisin muistuttaa mieliimme, että sota, köyhyys, ympäristöriskit ja rikokset sekä monet muut hyvän elämän esteet vaikuttavat lasten elämään joko suoraan tai aikuisten kautta. Lapset ovat edelleen mukana aseellisissa konflikteissa sodan uhreina ja jopa sotilaina. Lapsia elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä ja alttiina lapsikaupalle, rikollisuudelle ja sairauksille. Miljoonien lasten on edelleen ansaittava elantonsa kovalla työllä sen sijaan, että he kävisivät koulua ja leikkisivät.

Lapsilla on oltava oikeus turvalliseen lapsuuteen. Sen tärkeimpiä tekijöitä ovat rakkaus ja välittäminen. Lapsilla on oltava oikeus saada opetusta, tietoja ja taitoja aikuisuutta varten. Haluan erityisesti painottaa tyttöjen koulutusta, jota ei useinkaan pidetä yhtä tärkeänä kuin poikien koulutusta tai se laiminlyödään kotitöiden ja muiden velvollisuuksien vuoksi.

* * *

Lämpimät kiitokseni Plan Suomi Säätiölle pitkäjänteisestä ja hyvästä työstä lasten hyväksi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kiitokset myös yrityksille, jotka ovat ottaneet yhteiskuntavastuun osaksi toimintaansa. Toivotan Vastuunkantajat -hankkeelle parasta menestystä. Vastuu maailmastamme on yhteinen!