Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys Oulunkylän kuntoutussairaalan 15-vuotisjuhlassa 22.5.2007

(muutosvarauksin)

Vietämme tänä vuonna itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlavuotta. Itsenäisyys, demokratia ja hyvinvointi ovat monen sukupolven uutteran työn tulosta. Juhlavuoden tunnus – ME! – muistuttaa meitä siitä, kuinka olemme yhteisvoimin kehittäneet ja varjelleet omaa maatamme. Sotiemme aikana moni suomalainen teki suuria uhrauksia, luopui omista eduistaan ja yksilöllisistä oikeuksistaan yhteisen edun hyväksi. Yhteinen päämäärä - itsenäisyyden, pohjoismaisen yhteiskuntajärjestelmämme ja kansallisen olemassaolomme turvaaminen - syrjäytti silloin henkilökohtaiset oikeudet, edut ja yksilölliset toiveet.

Rauhan tultua sodan pitkät varjot jäivät osaksi monen jokapäiväistä elämää. Kaiken kaikkiaan viime sodissamme vammautui noin 200 000 ihmistä, joista sai pysyvän vamman noin 94 000. Sodistamme on yli kuusikymmentä vuotta, mutta edelleenkin keskuudessamme elää yli 10 000 sotainvalidia. Sotavuodet kaikkine koettelemuksineen jättivät jälkensä kokonaiseen sukupolveen. Tänä päivänä on tärkeää, että me kunnioitamme heidän uhrauksiaan auttamalla näitä sodan läpikäyneitä lähimmäisiämme elämään täysipainoista elämää.

Yhteistyö ja yhteisvastuu ovat ne voimat, joilla suomalaiset ovat selviytyneet niin sodan kuin rauhankin aikana. Sotaveteraanit ovat toiminnallaan osoittaneet omatoimisuuden ja vastuun kantamisen tärkeyden.

Hieno esimerkki tästä työstä on tänään 15-vuotisjuhlaansa viettävä Oulunkylän Kuntoutussairaala, jota ylläpitävän säätiön Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan ja Helsingin piirit ja Veljesliiton Aivoinvalidien yhdistys yhdessä Helsingin kaupungin kanssa perustivat.

* * *

Suomi on itsenäisyytensä aikana kehittynyt varsin vaatimattomista lähtökohdista maailman vauraimpien maiden joukkoon. Elintason nousi on ollut huimaa, mistä on yhtenä selkeänä osoituksena eliniän nousu.

Ikääntyneiden ihmisten koulutustaso, terveys ja toimintakyky ovat kohentuneet huimasti. Myönteinen kehitys ei ole kuitenkaan ulottunut kaikkiin tasapuolisesti, vaan hyvinvointierot ovat suhteellisen suuria. Vanhustenpalveluiden saatavuudessa on myös suuria eroja maan eri osissa.

Meidän suomalaisten on hyvä pitää mielessä sodat ja jälleenrakennuksen kokeneitten sukupolvien oppima yhteisvastuu. Se on henkinen perintö, joka on tarpeen vielä tulevillekin sukupolville. Ihminen tarvitsee luonnostaan elämänsä eri vaiheissa tukea, huolenpitoa ja hoitoa. Näistä huolehtiminen edellyttää sekä yhteiskunnalle riittäviä voimavaroja ja meiltä kaikilta yhteisvastuun henkeä.

Haluan näillä sanoilla toivottaa teille – arvoisat veteraanit ja muut Oulunkylän kuntoutussairaalan asukkaat sekä koko henkilökunnalle hyvää juhlapäivää ja mitä parhainta jatkoa.