Viikonlopun kauaskantoisin uutinen taisi tulla kaukaa idästä. Sunnuntaina Hanoista käsin hyväksyttyä RCEP:tä, ”alueellista laaja-alaista talouskumppanuutta”, on jo luonnehdittu maailman suurimmaksi vapaakauppasopimukseksi. Kiinan pääministeri näkyy kuvanneen uutta sopimusta sekä monenkeskisyyden että vapaakaupan voitoksi.
Puhtaan kauppapoliittisen vaikutuksen syvyys jää nähtäväksi. Merkillepantavaa on allekirjoittajien kirjo. Numerot puhuvat paljon. RCEP:n piirissä on lähes kolmannes maailmasta, mitataanpa sitten väkilukua tai bruttokansantuotetta.
Mutta määrääkin merkittävämpää on se, että kymmenen ASEAN-maan ja Kiinan rinnalla samassa sopimuksessa ovat myös Australia, Etelä-Korea, Japani ja Uusi-Seelanti. Intia joukosta vielä puuttuu, mutta senkin liittymiselle ovi jätettiin selvästi raolleen.
Siis demokratioita, joita olemme myös tottuneet pitämään osana maantieteestä irrotettua ”länttä”.
Suurvaltakilpailun leimaamassa maailmassa, jossa monenkeskisyys on koetuksella, on puhuttu tarpeesta vahvistaa sekä ”lännen” ääntä että demokratioiden yhteistyötä. Saksan ja Ranskan johdolla on jo viime vuodesta lähtien rakennettu multilateralismia puolustavaa allianssia. Yhdysvalloilta odotetaan presidentti Bidenin virkaanastumisen jälkeen avausta demokratioiden huippukokoukseksi.
Yhdessä yössä RCEP-sopimus ei tietenkään syntynyt. Sitä ehdittiin neuvotella lähes vuosikymmen. Mutta sen allekirjoituksen ajoitus antaa ajattelemisen aihetta.
Kun globaalista vaikutusvallasta kamppaillaan, maantieteellinen etäisyys menettää merkitystään. Kaukaisetkin murrokset tuntuvat nopeasti myös lähellä.