”Nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää, milloin kiiruhtaa, milloin malttaa”, totesin uudenvuodenpuheessani. Tähän olemme tänä keväänä Suomessa kyenneet hienolla tavalla. Olemme yhdessä sekä kiiruhtaneet että malttaneet. Suomalainen kansanvalta on näyttänyt ainutlaatuisen voimansa.
Suomen turvallisuuden takaaminen on ollut kaiken aikaa tärkein päämäärä. Siihen on tarvittu päättäväisiä ja nopeita liikkeitä. Siihen on tarvittu myös aikaa ja kylmäpäistä harkintaa.
Nyt on päätöksenteon hetki. Kerroin oman kantani aiemmin tänään yhdessä pääministerin kanssa: Suomen on ensi tilassa haettava Nato-jäsenyyttä.
Nato-jäsenyydellä Suomi maksimoi oman turvallisuutensa. Se ei ole keneltäkään pois, se ei ole ketään vastaan. Liittokunnan jäsenenä Suomi luonnollisesti kantaa osuutensa koko yhteisön turvallisuudesta.
Nato-jäsenellekin maantiede säilyy ennallaan. Venäjä on ja pysyy Suomen rajanaapurina. Sen kanssa on myös jatkossa kyettävä hoitamaan käytännön asioita. Nato-maa Norja on pystynyt toimimaan näin.
Suomi ei Nato-jäsenenä kasva kokoaan suuremmaksi. Päättäväisyys ei aina tarkoita näyttävyyden hakemista. Rakentavaa linjaamme arvostetaan.
Pohjoismainen yhteys tiivistyy Nato-jäsenyyden myötä entisestään. Hyvinvoinnin, demokratian ja ihmisoikeuksien rinnalla pohjoismainen malli tunnetaan jatkossa vielä vahvemmin myös turvallisuusajattelusta. Meillä on vahva, vakaa ja vastuunsa kantava Pohjola. Se lisää vakautta pohjoismaiden lisäksi myös Baltian maissa ja koko Itämeren alueella.
Edessä on historiallinen taitekohta. Mutta kaikki ei Nato-jäsenyyden myötä suinkaan muutu. Suomen turvallisuus on jatkossakin ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tärkein päämäärä.