Arvoisa yleisö, hyvät läsnäolijat ja televisiokatsojat,
Kun Carl Ludwig Engel 1800-luvun ensi vuosikymmeninä mielessään suunnitteli takanani kohoavaa Tuomiokirkkoa, tuskin hän edistyksellisyydestään huolimatta osasi kuvitella, kuinka monivivahteisia vaiheita kirkko Suomen historian kulussa tulisi todistamaan.
Kun kysymyksessä tänä iltana on sekä historiaamme, kulttuuriamme että suomalaisuuden sielunmaisemaa syväluotaava messu, on Senaatintori tapahtumapaikkana täydellinen.
On suuri ilo saada olla täällä jakamassa messuelämystä yhdessä teidän kanssanne.
* * *
Suomalainen messu esitettiin ensi kerran Turussa vuonna 1998. Sittemmin musiikki- ja tanssiryhmä Valkia on esittänyt messun erilaisissa yhteyksissä satoja kertoja. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi toteutettu messun juhlaversio on kerännyt jo yli 17 000 kuulijaa eri puolilla maata.
Ainutlaatuinen sävelteos esittelee maamme erilaisia musiikkityylejä sekä heimo- ja paikalliskulttuuriemme rikkauksia, kansanmusiikkimme juurevista perinteistä ammentaen ja suomalaisen luonnon kauneudella tunnelmoiden.
Täällä on tänään, tasan 100 päivää ennen itsenäisyyspäiväämme koolla Valkia-ryhmän, soittajien ja solistien rinnalla laulajia sadasta eri kuorosta. Antakaamme kaikille messun lähes tuhannelle esiintyjälle sydämelliset aplodit!
Ennen kaikkea lämpimät kiitokset kuuluvat säveltäjä-sanoittaja Lasse Heikkilälle, koreografi Sirkku Hoikkalalle sekä taiteelliselle johtajalle Lehari Kaustelille.
Hyvä messuyleisö,
Itsenäisyytemme juhlavuoden lisäksi vietämme parhaillaan reformaation maailmanlaajuista merkkivuotta. On kulunut 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi Wittenbergissä teesinsä anekauppaa vastaan.
Suomalainen messu muistuttaa meitä kristinuskon merkittävästä roolista niin maamme kohtalonhetkinä kuin myös jokapäiväisessä arjessa. Messun hengellisyys nousee ennen kaikkea kansamme yhteisistä juurista.
Kirkko on 2000-vuotisen historiansa aikana syvällisesti muokannut ympäröivää yhteiskuntaa, kulttuuria ja maailmankuvaa. Reformaatio on Mikael Agricolan ajoista lähtien vaikuttanut niin kieleen, koulutusjärjestelmään, kansainvälisiin suhteisiin ja kalenteriin kuin myös lukemattomiin muihin itsestäänselvyyksinä pitämiimme asioihin.
Reformaation historia on ollut matkantekoa vastakkainasettelusta kohti yhteyttä. Merkkivuoden teemaan ”Armoa” sisältyy myös ihmisten välinen armollisuus. Suomalainen messu kannustaakin meitä pohtimaan, kuinka voisimme omalta osaltamme edistää armollisuutta suhteessa muihin ihmisiin. Armon tuntemus on usein tarpeellinen myös omaa itseä kohtaan, nykymaailman vaatimusten käydessä monelle yhä raskaammaksi painolastiksi.
* * *
Runoilija L. Onerva on kirjoittanut: ”Parannamme joka hetki maailmaa parantaessamme itseämme, rakennamme uuden ihmisyyden yhteiskuntaa rakentaessamme oman yksilömme jaloa ihmisyyttä, kohotamme tulevaisuuden tasoa kartuttamalla omaamme”.
Nämä viisaat säkeet tuovat mieleeni reformaation merkkivuoden tunnuksen omenapuun, joka viittaa kasvamiseen ja tulevaisuuteen sekä merkkivuoden tavoitteeseen uudistaa ihmisiä ja yhteisöjä.
Muutos lähtee ennen kaikkea halusta uudistua ja avartua itse. Emme voi vaatia lähimmäiseltämme enempää kuin vaadimme itseltämme, ja jokaiselta on kohtuullista vaatia vain suhteessa kunkin yksilöllisiin voimavaroihin.
Toisessa ihmisessä tulisi aina nähdä ennen kaikkea se, mikä hänessä on hyvää ja arvokasta. Aivan kuten Eino Leino kiteyttää: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.”
Näihin sanoihin sisältyvät sekä armon että keskinäisen yhteyden elintärkeät sanomat. Kansakuntana meidän tulisi keskittyä ennen kaikkea meitä yhdistäviin asioihin. Ristiriitaisuuksissa ja kiistoissa vellomisen sijasta tulisi pyrkiä kohti yhteistä hyvää.
Sitä meillä tässä rakkaassa Suomenmaassa on edelleen runsaasti – lähes kaikilla kansainvälisillä mittareilla arvioiden.
Arvoisat läsnäolijat,
Messun ja yhteyden kokijoina olemme kaikki toisillemme lähimmäisiä yli kansakuntien ja maantieteellisten rajojen. Ihminen tarpeineen ja toiveineen on pohjimmiltaan samanlainen kaikkialla maailmassa, kaikissa maanosissa.
Eri kansanryhmien välisen yhteisymmärryksen, keskinäisen luottamuksen ja välittämisen ilmapiirin luominen on maamme hyvinvoinnin kannalta elintärkeää.
Mitä vähemmän meillä on pahoinvoivia, sitä paremmin voimme itsekin. Vain kokemalla keskinäistä yhteyttä voimme säilyä kansakuntana, jossa ketään ei jätetä yksin ja jossa heikoimmista pidetään huolta. Olavi Paavolaisen säkein: ”… sydämesi, sydämesi olkoon herkkä kuulemaan kaikki äänet kaikista maista, kaikista roduista, kaikilta rannoilta…”
Mahdollisuuksien tasa-arvon yhteiskunnassa jokaisen on voitava olla oma itsensä, kasvaa täyteen mittaansa ja tavoitella unelmiaan. Mahdollisuuksien tasa-arvon yhteiskunnassa ihmisten välistä erilaisuutta kunnioitetaan. Erimielisyyksiä ei ratkaista toinen toisiaan syyttelemällä vaan rakentavan vuoropuhelun kautta. Ketään ei jätetä ulkopuolelle.
* * *
Suomalaisessa messussa elämme läpi maamme historian kohtalonvaiheita. Kautta sukupolvien on aineellinen ja aineeton kulttuuripääomamme siirtynyt eteenpäin samojen suomalaisten ydinarvojen kannattelemana.
Kun yhteiskuntaa on kohdannut jokin uhka, olemme selviytyneet yhdessä – toinen toisiimme turvautuen. Tätä yhdessätekemisen henkeä Suomi tarvitsee edelleen. Meillä on yhä runsaasti opittavaa menneitten sukupolvien saavutuksista ja uhrauksista.
Samalla yhteiskuntamme voi kehittyä vain menemällä eteenpäin ja uskaltamalla muuttua. Meillä ei ole mitään syytä pelätä muutosta, koska sen päämääränä on entistäkin oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta, jossa jokainen ihminen on näkyvä ja osallinen.
Edistys ei vaadi perinteisistä, sukupolvelta toiselle siirtyneistä ja siksi niin rakkaista perinteisistä arvoista luopumista. Päinvastoin, arvoperintöämme on lupa varjella ja vaalia – aivan kuten Suomalaisessa messussa saamme kokea.
Hyvä messuyleisö,
Nobel-kirjailijamme F.E. Sillanpää rohkaisee: ”Älkää ujostelko tunnustaa rakastavanne tätä maata ja pitävänne arvossa sen kansaa. Ne ovat puhtaita ja arvokkaita tunteita eivätkä ne vaadi teitä vihaamaan eikä vieromaan toisten maita ja kansoja”.
Samassa hengessä on Lasse Heikkilä kertonut suomalaisen messun nostattaneen tervettä kansallista itsetuntoa ja saaneen monet iloitsemaan suomalaisuudestaan aivan uudella tavalla.
Olen varma, että lähtiessämme tänään tästä ainutkertaisesta tapahtumasta voimme sydämessämme kokea tuon saman ilon tunteen.
Samalla jokaisen mielessä liikkuu varmasti edelleen raskaita muistikuvia Turun viikon takaisesta murhenäytelmästä. Olemme osallisina suuressa surussa. Saatamme edelleen tuntea epävarmuutta, turvattomuutta ja pelkoa.
Näiden ahdistavien tuntemusten edessä muistutan meitä kaikkia psalmin 91 armollisesta lupauksesta: ”…hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.”
Tämän lupauksen kannattelemana uskaltakaamme jatkaa arkielämää sekä lähimmäisen ja isänmaan palvelemista niin nykyisten kuin myös tulevien suomalaisten sukupolvien onneksi ja menestykseksi.
Zacharias Topeliuksen sanoin: ”Te etsitte koivua – se merkitsi isänmaatanne. Hyvä: rakastakaa sitä ja tehkää työtä sen puolesta niin kauan kuin elätte! Te etsitte tähteä – se merkitsee iäistä elämää. Hyvä: loistakoon tähti teille koko elämänne ajan”.
Kiitos.