(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)
On kunnia saada avata tämä seminaari tänään. Suomelle tyttöjen oikeus koulutukseen on äärimmäisen tärkeä asia. Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että Suomen ensimmäisen yliopiston, Turun akatemian, perusti vuonna 1640 nainen, Ruotsin kuningatar Kristiina. Historian surullista ironiaa on kuitenkin se, että naiset saivat oikeuden opiskella Turun akatemiassa vasta 200 vuotta myöhemmin.
Tuolloin yliopisto oli jo siirretty Helsinkiin. Olemme tällä hetkellä itse asiassa tuon samaisen yliopiston tiloissa. Ensimmäinen tutkinnon suorittanut naisopiskelija oli Emma Irene Åström, joka aloitti opintonsa vuonna 1872. Hän on todennäköisesti seissyt tässä samassa huoneessa, ehkäpä silloin kun hän valmistui maisteriksi vuonna 1882.
Åströmin elämäkertaan kirjatut sanat tämän lapsuudesta pätevät miljooniin tyttöihin vielä tänäkin päivänä: “Ainoa asia, joka elämästäni puuttui, oli lupa oppia. Olisin halunnut tietää lisää kaikesta siitä, mitä näin, mutta minulle ei annettu siihen mahdollisuutta. Isäni ei lainkaan ymmärtänyt tiedonjanoani.”
Huomionarvoista on, että hänen uraauurtava tekonsa ei johtanut välittömään naisten aseman parantumiseen. Kokonaisen sukupolven ajan naiset tarvitsivat vielä erillisen luvan saadakseen opiskella yliopistossa, eli he joutuivat pyytämään vapautusta sukupuolestaan. Vuodesta 1901 alkaen sekä miehet että naiset ovat saaneet opiskella yliopistossa ja vuodesta 1916 lähtien nainen on voinut saada akateemisen viran.
Siitä lähtien naisten asema suomalaisessa korkeakoulutuksessa ja työelämässä on ottanut huimia askeleita. Vuonna 1921 voimaan astunut oppivelvollisuuslaki takasi sekä tytöille että pojille oikeuden käydä koulua.
* * *
Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomelle erittäin merkittävä asia. Opiskeluoikeuden takaaminen kaikilla koulutustasoilla on keskeinen keino edistää täydellistä tasa-arvoa.
Oikeus opetukseen on keskeinen ihmisoikeus. Jokaisen maan velvollisuus on taata kaikille lapsille mahdollisuus käydä koulua. Hyvä uutinen on se, että tämän oikeuden turvaamisessa on edetty huimasti. Erityisesti tyttöjen koulunkäynnin lisääntyminen on ollut eräs viidentoista viime vuoden suurimmista menestystarinoista.
Toisaalta eri puolilla maailmaa on edelleen miljoonia lapsia, erityisesti tyttöjä, joilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua. Tyypillistä on, että tytöt osallistuvat perusopetukseen, mutta mitä ylemmälle koulutusasteelle mennään, sitä pienemmät mahdollisuudet tytöillä on opiskella. On hätkähdyttävää, että kaksi kolmasosaa luku- ja kirjoitustaidottomista ihmisistä on naispuolisia.
Perimmäinen syy tähän on usein köyhyys. Köyhissä perheissä koulunkäynti kielletään yleensä tytöiltä. Perheet myös usein pelkäävät lähettää tyttöjä kouluun pitkän koulumatkan tai muiden riskitekijöiden vuoksi. Konfliktitilanteissa opiskelu on usein vaikeaa, jopa mahdotonta. Välittömän inhimillisen kärsimyksen lisäksi konflikteilla on siis myös tällaisia pitkäkestoisia seuraamuksia.
Olen itse mukana YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin HeforShe-kampanjassa. Kampanjan Impact Champions -lähettiläänä olen oppinut, että eräs suurimmista tyttöjen koulunkäynnin esteistä on naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta. Sukupuolisyrjinnän ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, kuten seksuaalisen väkivallan, taustalla on ajatus siitä, että tytöt olisivat vähemmän arvokkaita kuin pojat. Koulujen ovet sulkeutuvat liian monille tytöille liian aikaisin, ja usein lopullisesti.
Se on väärin ja sitä vastaan pitää taistella. On rohkaisevaa, että uudessa kestävän kehityksen tavoiteohjelmassa, Agenda 2030:ssä, korostetaan tyttöjen oikeutta opetukseen. Tavoitteesta on vielä tehtävä todellisuutta.
* * *
Suomalaisen koulujärjestelmän perusperiaate on, että jokaisella lapsella on perheen varallisuudesta, uskonnosta ja äidinkielestä riippumatta oikeus korkealaatuiseen opetukseen. Se ei ole ainoastaan oikein vaan myös taloudellisesti järkevää. Pienen kansan etu on, että jokaisella yksilöllä on mahdollisuus kehittyä täysiarvoisesti.
Se on onnistumisen salaisuus maassa kuin maassa. Sukupuolten välinen tasa-arvo tuo merkittäviä etuja. Kaikkien, niin tyttöjen kuin poikien, luovuus pääsee näin oikeuksiinsa. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että erityisesti tyttöjen koulutukseen kannattaa panostaa. Koulutetut tytöt eivät opi ainoastaan lukemaan ja kirjoittamaan vaan myös ottamaan oman elämänsä haltuun. Heistä kasvaa naisia ja äitejä, jotka pelastavat perheensä köyhyydeltä. Tämä puolestaan voimaannuttaa heidän lapsiaan viemään kehitystä eteenpäin. Yhtäläinen koulunkäyntioikeus on kuin myötätuuli, joka nostattaa yhteiskunnan kaikkien veneiden purjeet.
* * *
Haluan kiittää Ranskan instituuttia ja erityisesti Jeannette Bougrabia ja muita seminaarin järjestäjiä. Toivotan teille kaikille onnistunutta ja antoisaa päivää. Haluaisin myös jo etukäteen onnitella sitä henkilöä tai järjestöä, joka tänään palkitaan työstään tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Jatkakaamme kaikki tämän äärimmäisen tärkeän työn tekemistä.