Arvoisat pääministerit Löfven ja Sipilä, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat,
toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi Kultaranta-keskusteluihin. On aina ilo nähdä innokas ja sanavalmis keskustelijoiden joukko Kultarannassa näin sydänkesän kynnyksellä. Edessämme on tiivis vuorokauden mittainen rupeama. Odotan siltä paljon
Erityisen iloinen olen siitä, että mukana on nyt – ensimmäistä kertaa – edustus Ruotsista. Ja vielä erityisen vahva edustus aina pääministeri Löfveniä myöden. Meillä Suomessa aina puhutaan siitä, miten paljon Ruotsissa diskuteerataan. Tätä kuvaa sekin, että otin mallia tähän Kultarantatraditioon juuri Ruotsista. Sieltä päällimmäiseksi jäi muistiin Sälenin henki; tahto ymmärtää toisiamme ja viedä asiaamme yhdessä eteenpäin.
Nyt käymme tätä keskustelua ajassa, jossa monet vakaina pidetyt totuudet ovat horjumassa. Kylmän sodan päättymisen myötä syntynyt Euroopan turvallisuusjärjestelmä on kokenut tuntuvia vaurioita ja on jatkuvan paineen alla. Venäjän toteuttama Krimin valtaus Ukrainalta ja Itä-Ukrainan konflikti heijastuvat laajasti, myös tänne Itämeren ja Pohjois-Euroopan alueelle.
Mutta olemme tekemisissä vielä tätä paljon laajempienkin ongelmien kanssa. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konfliktit ja epävakaus sekä sitä kauemmaskin ulottuva vaikeutuvien elämänolojen vyöhyke muodostavat Euroopalle merkittävän ja mahdollisesti vain kasvavan haasteen. Nämä pilvet eivät todennäköisesti haihdu taivaaltamme pitkiin aikoihin.
Euroopan unionin sisälläkin kuohuu, ensi torstain Iso-Britannian kansanäänestys voi merkitä käännekohtaa tai jopa kohtalokasta käännettä. Ja muutonkin unioni, joka ylpeänä vei turvallisuutta ja arvoja muualle, joutuu nyt niitä puolustamaan jo kotipihallaan.
Suomi sai toissapäivänä valmiiksi uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekonsa. Se on herättänyt heti vilkkaan ja asiaan paneutuvan keskustelun. Haluaisin ottaa esille vain muutaman selonteosta kumpuavan ajatuksen, joista toivoisi pohdintaa. Niillä kaikilla on Ruotsin kanssa yhteistä nimittäjää.
Olen usein puhunut neljän pilarin mallista turvallisuuspolitiikassamme. Ne kaikki pilarit – puolustuskyky, länsi-integraatio, Venäjä-suhteet ja kansainvälinen oikeus – ovat esillä myös selonteossa. Tämän aktiivisen vakauspolitiikkamme tavoitteena on rauha ja turvallisuus. Tämä edellyttää niin vuoropuhelua kuin varautumistakin.
Suomea ja Ruotsia yhdistää vahva näkemys kansainvälisen oikeuden ja sopimusjärjestelmän tärkeydestä – ei vähiten pienten maiden turvana. Onko nyt käymässä niin kylmästi, että näiden merkitys on unohtumassa ja luottamus niihin katoamassa? Ja jos on näin, miten se voitaisiin palauttaa?
Hybridisodankäynnin uhka on tuntematon todellisuus, se voi ilmetä muodoissa, joita emme edes arvaa. Se voi kohdistua kaikkeen olemiseemme ja siitä taas seuraa, että kaikki kansalaiset ovat maanpuolustajia. Vanhahtavaksi leimattu arvo maanpuolustustahto nousee kyllä kunniaan. Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat läntisen maailman kärjessä tämän arvon tunnistamisessa, tässä meillä on yhteistä sanomaa muuallekin.
Pilarimallini ykköskohta on ollut vahva ja uskottava kansallinen puolustus. Ajattelemme, että vahvat puolustusvoimat ennaltaehkäisevät konflikteja nostamalla hyökkääjän kynnystä. Ehkä harvemmin ajatellaan, että ne luovat myös kiinnostusta kumppanuuteen. Näin vahva puolustuskyky luo mahdollisuuksia sitäkin epätodennäköistä tilannetta silmällä pitäen, ettei ennaltaehkäisy riittäisi.
Hyvät kuulijat,
Suomella ja Ruotsilla on ollut tapana vastata ajan haasteisiin. Yksi vastauksista on tiivistyvä keskinäinen yhteistyö. Keskinäinen puolustusyhteistyömme on viime aikoina syventynyt olennaisesti. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä ja sen sanonutkin, että puolustus- ja sotilaallinen yhteistyö tarvitsevat rinnalleen myös tiiviimpää ulkopoliittista kumppanuutta Suomen ja Ruotsin välillä. Sillä ulkopolitiikka ja sen keinot ovat meille molemmille kuitenkin tutuimpia.
Venäjän ja lännen välirikko, joka rajusti syventyi Ukrainan konfliktin myötä, mutta jolla oli sitäkin syvemmät alkujuurensa, on suoraan Suomeen ja Ruotsiin vaikuttava seikka. Uskon, ettei tästä tilanteesta ole helppoa tai nopeaa ulospääsyä, mutta samalla kieltäydyn uskomasta, etteikö sitä kannattaisi koko ajan etsiä. Tästäkin on kysymys.
Hyvät ystävät,
Toivon, että voimme tänään ja huomenna esittää yhdessä kysymyksiä sekä hakea niihin yhdessä vastauksia ja myös yhteisiä vastauksia. Olen hyvin kiitollinen siitä, että pääministeri Löfven on lupautunut pitämään Kultaranta-keskusteluiden avauspuheen. Arvostan sitä niin henkilökohtaisesti kuin myös koko Suomen puolesta.
Niin, ja vieraamme varmaan tulevat näkemään, että osataan sitä meilläkin puhua. Voi olla, että koemme ripauksen maaotteluhenkeäkin. Mutta täällä ei sitten kilpailla siitä, kuka puhuu pisimpään tai pinnallisesti pontevimmin, vaan kuka sanoo uutta avaten, rohkeasti ja napakasti.
Haluankin näillä sanoilla vielä kerran toivottaa teidät tervetulleiksi sekä toivoa kaikille vieraille antoisia Kultaranta-keskusteluita, jotka tänä vuonna käydään kaksikielisesti kaksikielisessä maassa. Toivon, että viihdytte täällä ja saatte myös kotiin viemisiä. Ellei muuta, niin tunteen siitä, että meillä suomalaisilla ja ruotsalaisilla taitaa olla paljon yhteistä niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä. Uskon, että sama koskee myös tulevaisuutta. Sellainen vain nyt on Suomen ja Ruotsin yhteys. Kiitos! Tack!
Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia