Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen, presidentti Niinistö ja Münchenin kansainvälisen turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger eduskunnan pikkuparlamentissa. Kuva: Michael Kuhlmann/MSC
(puheen kieli englanti)
Vierailtuani useita kertoja Münchenissä, minulla on kunnia toivottaa Münchenin turvallisuuskonferenssi tervetulleeksi Suomeen. Olen osallistunut Münchenissä kahteen seitsemästä arktisen alueen turvallisuutta käsittelevästä keskustelusta – viime vuonna ja kuluvana vuonna.
Näiden kahden kokemuksen välinen ero on ollut valtava. Viime vuonna keskusteluissa keskityttiin ilmastonmuutokseen ja maapallon lämpenemisen vaikutuksiin arktisella alueella. Tänä vuonna puolestaan Bayerischer Hofin kokoussalissa koettiin kiihtyneempi ilmapiiri. Kokouspöydän ääressä tunsimme, että kansainvälisissä suhteissa tapahtunut entistä voimakkaampi vastakkainasettelu ja kilpailu ulottuvat nyt myös arktisille alueille.
Kun ihmiset ilmaisevat huolensa maailman nykytilasta, he aika usein asettavat toivonsa vuoropuhelun voimaan. Vuoropuhelu onkin korvaamattoman arvokas keino vähentää jännitteitä, hallita riskejä ja rakentaa luottamusta. Liian usein me kuitenkin vain puhumme vuoropuhelusta sitoutumatta siihen. Vuoropuhelua on vaikeaa käydä ellei vastapuolta oikeasti kohdata.
Olen vakaasti sitä mieltä, että arktisista aiheista on keskusteltava valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla. Kasvokkain käytävässä vuoropuhelussa. Tämä oli perusteena Suomen aloitteelle kutsua koolle ensimmäinen arktinen huippukokous Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudellamme, joka päättyy tänään. Tunnustellessamme viime vuonna ajatuksen herättämiä reaktioita saimme kaikilta osapuolilta lupaavia signaaleja. Mutta sittemmin arktisten aiheiden ulkopuoliset jännitteet tulivat sekoittamaan suunnitelmiamme.
Ulkoministeri Pompeo puhui eilen strategisen osallistumisen ajasta arktisella alueella. Minusta hänen sanansa korostavat sitä, että tarvitaan korkean tason foorumia arktista vuoropuhelua varten. Se tarkoittaisi mahdollista huippukokousta.
* * *
Suurin arktista aluetta koskeva huolenaiheeni liittyy edelleen ilmastonmuutokseen. Täällä pohjoisessa tunnemme lämpenemisen ensimmäisten joukossa. Arktinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportissa osoitetaan, että arktinen alue on planeettamme herkimpiä järjestelmiä.
Toisaalta arktisen alueen tapahtumat vaikuttavat suoraan muuhun maailmaan. Pohjoisen jäämeren jään sulaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta maailmanlaajuisesti. Kuten usein olen todennut: jos menetämme Arktiksen, menetämme koko maailman.
Meidän on pysäytettävä tämä kierre. Hyvä uutinen on, että tiedämme nyt mitä pitää tehdä. Maailmanlaajuisen ratkaisun kaksi tärkeintä osa-aluetta ovat hyvin yksinkertaisia. Ensinnäkin meidän on nopeasti vähennettävä ilmakehän uusia hiilidioksidipäästöjä. Toiseksi meidän on poistettava vanhat hiilidioksidipäästöt ilmakehästä.
Hiilidioksidin lisäksi ilmastonmuutokseen vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät. Eräs niistä on musta hiili, jolla on erityisen suuri merkitys Pohjoisen jäämeren jään kohtalolle. Mustan hiilen joutuminen kosketuksiin valkoisen jään kanssa kiihdyttää välittömästi jään sulamista. Mustahiilipäästöjen vähentämisellä on vastaavasti välitön ja myönteinen vaikutus.
* * *
Kuten tiedätte, Suomi on kahden viime vuoden ajan toiminut Arktisen neuvoston puheenjohtajana. Teimme puheenjohtajakaudellamme parhaamme saadaksemme aikaan koko arktista aluetta hyödyttäviä käytännön tuloksia. Tulokset ovatkin olleet hyviä kaikilla neljällä painopistealueella – ympäristönsuojelussa, viestintäyhteyksissä, meteorologiassa ja koulutuksessa.
Puheenjohtajakautemme päättyy tänään kun neuvoston kaikkien kahdeksan jäsenmaan ulkoministerit tapaavat Rovaniemellä. Yhteinen lausunto allekirjoitettiin, mutta valitettavasti ministerit eivät kyenneet saamaan aikaan yhteistä loppujulistusta. Suurin kompastuskivi tuntui liittyvän ilmastonmuutokseen, eikä kaikille sopivaa kieliasua onnistuttu löytämään.
Tämä ei tarkoita sitä, että ministerikokous olisi ollut turha. Päinvastoin, kaikkien kahdeksan maan ministerien kokoontuminen saman pöydän ääreen korostaa Arktisen neuvoston merkitystä. Arktinen neuvosto on koko olemassaolonsa ajan toiminut rakentavan vuoropuhelun foorumina. Tällainen henki ei ole mikään itsestäänselvyys nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa.
Olemme pystyneet ylläpitämään Arktisen neuvoston rakentavaa ilmapiiriä viime vuosien aikana, mikä on merkittävä saavutus. Se on myös hyvä tavoite tulevaisuutta varten. Arktisen alueen ulkopuolisten jännitteiden ei saa antaa heijastua Arktiseen neuvostoon.
Mutta jos haluamme olla entistä kunnianhimoisempia, meidän olisi pyrittävä tekemään enemmän kuin pelkästään suojelemaan Arktisen neuvoston työtä ulkopuolisilta kiistoilta. Me voisimme myös käyttää neuvostoa myönteisenä esimerkkinä muille siitä, kuinka jännitteitä voidaan vähentää muualla. Arktisina kansoina tiedämme, että pienet ja käytännölliset edistysaskeleet kaikkia osapuolia hyödyttävillä alueilla voivat edistää luottamuksen rakentamista, vaikka muilla alueilla vallitsisi edelleen suuria erimielisyyksiä.
* * *
Arktinen aluekaan ei tietenkään ole immuuni jännitteille. Meille kaikille on selvää, että arktisen alueen strateginen ja taloudellinen merkitys on kasvanut. Ilmaston ja poliittisen ilmapiirin muuttuessa monet toimijat näkevät alueella uusia mahdollisuuksia. Toimijoiden määrän kasvaessa myös yhteenottojen riski lisääntyy. Yhteenotolla tarkoitan tässä yhteydessä joutumista kosketuksiin arktisen ympäristön haavoittuvan luonnon kanssa. Valitettavasti emme voi sulkea pois myöskään voimapoliittisen yhteenoton mahdollisuutta.
Sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset on pidetty poissa Arktisen neuvoston agendasta. Tämä on ollut tarkoituksellista ja selittää osaltaan neuvoston menestystä. Näiden kysymysten pelkkä poissulkeminen Arktisen neuvoston agendasta ei saa niitä kuitenkaan katoamaan. Tämän vuoksi tarjouksemme isännöidä arktista huippukokousta Suomessa on edelleen voimassa. Neuvosto ja huippukokous ovat eri asioita ja tuota eroa voimme hyödyntää.
Arktisten valtioiden on yhdessä löydettävä toisenlainen keino kysymysten vastuulliseen ratkaisemiseen. Jälleen kerran ratkaisu perustuu vuoropuheluun. Jännitteiden vähentäminen, riskien hallinta ja luottamuksen rakentaminen. Niissä onnistutaan vain, jos puhumme toisillemme.
Münchenin turvallisuuskonferenssin arktista turvallisuutta käsittelevät keskustelut tarjoavat yhdet tärkeät puitteet vuoropuhelulle. Toivon, että iltapäivästänne tulee hedelmällinen ja rakentava. Kuulen mielelläni lisää ideoista, joita te tänään täällä kehitätte.