(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)
On ilo osallistua tähän arvovaltaiseen foorumiin jälleen kerran. Haluan kiittää Venäjän hallitusta ja Venäjän maantieteellistä seuraa foorumin järjestämisestä.
On erittäin osuvaa, että tapaamme juuri Arkangelissa, idän ja lännen historiallisessa kohtauspaikassa. Haluan tässä tapaamisessa edistää yhtenäisyyden henkeä, sillä uskon vahvasti, että arktinen alue säilyy jatkossakin vuoropuhelun alueena.
Tarkastelen aluksi yhä vakavampaa ilmastonmuutoksen uhkaa. Ilmastonmuutoksen selättäminen on elintärkeää, jos haluamme arktisen alueen säilyvän sellaisena kuin se on nyt. Haaste on maailmanlaajuinen: Jos menetämme Arktiksen, menetämme koko maailman.
Ilmaston lämpeneminen on tutkimustietoon perustuva tosiasia. Viime vuosi oli maapallon lämpötilan koko mittaushistorian lämpimin ja järjestyksessä jo kolmas perättäinen ennätyslämmin vuosi.
Kukaan ei välty ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Tällä hetkellä tilanne on vakavin pohjoisessa. Entinen YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kutsunut arktista aluetta ilmastonmuutoksen nollapisteeksi. Keskilämpötila on noussut Arktiksella kaksi kertaa nopeammin kuin useimmilla muilla alueilla. Kesäkauden jääpeite hupeni historiallisen ohueksi vuonna 2016, ja tuoreet raportit viittaavat siihen, ettei viime talvi riittänyt korjaamaan tilannetta.
Lisähuolta aiheuttaa venäläisten tiedemiesten vastikään laatima raportti, jonka mukaan Siperiassa on noin 7 000 maaperään varastoitunutta metaanipesäkettä, joiden sisältö voi vapautua millä hetkellä hyvänsä. Metaanin vapautuminen vaarantaa alueen infrastruktuurin ja väestön. Mikä pahempaa, metaani on vapautuessaan huomattavasti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.
Lämpenevä ilmasto aiheuttaa valtavia haasteita lopulta koko maapallon väestölle. Arktisen alueen asukkaille seuraukset ovat välittömiä, ja ne vaikuttavat perustavalla tavalla alueen yhteisöihin sekä perinteisiin elinkeinoihin. Elintarviketurva vaarantuu, ja uusia kansanterveydellisiä huolenaiheita nousee.
Ei ole epäilystäkään, että katastrofi rajoittuisi pelkästään arktiseen alueeseen. Seuraukset tulevat olemaan maailmanlaajuisesti valtavia. Kun jääpeite sulaa, merenpinta nousee. Kun jääpeite sulaa, auringon säteily ei enää heijastu takaisin, vaan sen sijaan se lämmittää vesiä ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.
Ilmastonmuutos on myös iso turvallisuushaaste: sen kerrannaisvaikutukset pahentavat konfliktien taustasyitä: nälänhätää, vesipulaa, tulvia ja väestön pakkomuuttoa.
Mitä on tehtävä?
Ensinnäkin Pariisin ilmastosopimuksen tekeminen ja nopea ratifiointi olivat merkittävä askel oikeaan suuntaan. Tärkein, eli sopimuksen toimeenpano on vielä edessämme.
Toiseksi meidän on tehostettava rajat ylittävää yhteistyötä ratkaistaksemme arktisen alueen väestöön kohdistuvat haasteet ja lujittaaksemme sen kestävyyttä.
Kolmanneksi arktista yhteistyötä on tehtävä maailmanlaajuisesti, jotta se olisi tehokasta. Hyvä esimerkki on mustan hiilen vaikutus ilmastoon, ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Mustan hiilen lähteet ovat tiedossa, ja meillä on olemassa ongelman ratkaisuun tarvittava teknologia ja taitotieto. Nyt on aika toimia.
Eräs mustan hiilen päälähteistä on niin sanottu soihdutus, jossa ylijäämäkaasusta hankkiudutaan eroon polttamalla se tuotantopaikalla. Tavalliselle kadun tallaajalle tätä on lähes mahdoton ymmärtää. Vuonna 2015 soihdutettiin lähes 150 miljardia kuutiometriä kaasua. Vertailun helpottamiseksi kerron, että tämä on lähes 40 kertaa Suomessa vuosittain käytetty maakaasun määrä. Olisi siis sama polttaa puhdasta rahaa. Kaiken lisäksi neljäsosa arktisen alueen ilmaston lämpenemisestä aiheutuu juuri soihdutuksesta.
Neljänneksi meidän on varmistettava, että yhteistyö jatkuu arktisella alueella. Arktiksen strateginen merkitys kasvaa jatkuvasti. Muun maailman geopoliittisten jännitteiden ei pidä antaa ulottua tänne saakka. Meidän on kylmäpäisesti säilytettävä arktinen alue jännitteistä vapaana alueena.
Hyvä asia on se, että arktinen alue on säilynyt rauhanomaisena sujuvan yhteistyön keskipisteenä. Yhteistyön perinne on täällä vahva, ja arktisen alueen hallintojärjestelmä toimii hyvin. Arktiksella kansainvälinen oikeus on ensisijaisessa asemassa. Sen mukaan määräytyvät merirajat sekä vedenalaisten mineraaliesiintymien, öljyn ja kaasun, omistusoikeudet. Arktisen alueen rannikkovaltiot ovat antaneet yhteisen julistuksen, jonka mukaan ne noudattavat YK:n merioikeusyleissopimusta. Vuonna 2010 Norja ja Venäjä näyttivät meille kaikille esimerkkiä tehdessään merirajasopimuksen.
Lopuksi on vielä varmistettava, että jo olemassa olevilla mekanismeilla saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset. Suomesta tulee toukokuun alussa Arktisen neuvoston puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Puheenjohtajuuskautemme motto on yhteisten ratkaisujen löytämiseen tähtäävä ”Exploring Common Solutions”. Haluamme korostaa rakentavan yhteistyön merkitystä kaikkien arktisen alueen sidosryhmien välillä. Uskomme myös, että arktisessa yhteistyössä on aika siirtyä uudelle tasolle. Suomi ehdottaa arktisen huippukokouksen järjestämistä, jotta voimme keskustella useista aluetta ja muuta maailmaa koskevista kysymyksistä. Se mahdollistaisi, että arktinen alue todellakin säilyy vuoropuhelun alueena. Olemme yhdessä vastuussa tämän perinteen jatkumisesta pohjoisilla alueilla.