(Puheen kieli englanti)
On suuri ilo osallistua tähän foorumiin nyt kolmatta kertaa. Haluan kiittää presidentti Putinia, Venäjän hallitusta ja kaikkia muita järjestäjiä tämän tilaisuuden isännöinnistä. Vuoden 2013 Salehardin ja vuoden 2017 Arkangelin jälkeen foorumi on nyt tullut Pietariin ja sen myötä nyt entistä lähemmäksi Pohjoismaita. Olenkin erityisen ilahtunut saadessani esiintyä täällä tänään monen pohjoismaisen kollegan kanssa.
Elämme epävarmoja aikoja kansainvälisissä suhteissa. Vastakkainasettelu ja kilpailu tuntuvat olevan nousussa.
Ihmisten kuulee usein painottavan vuoropuhelun tärkeyttä tilanteen kohentamiseksi. Vuoropuhelua pidetään aivan oikein keinona jännitteiden lieventämiseen, riskien hallitsemiseen ja luottamuksen palauttamiseen. Liian usein se jää kuitenkin tähän. Me vain keskustelemme vuoropuhelusta, mutta emme aidosti ryhdy siihen. Vuoropuhelua on vaikea käydä, jos ei oikeasti tapaa vastapuoltaan.
Uskon lujasti, että arktisen alueen aiheista on keskusteltava valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla. Kasvokkain, aidossa vuoropuhelussa. Tähän on perustunut myös Suomen aloite ensimmäisen arktisen huippukokouksen järjestämisestä.
Kun kuulostelimme reaktioita ideaamme viime vuonna, saimme lupaavia signaaleja kaikilta osapuolilta. Sitten suhteiden kiristyminen kaukana arktiselta alueelta sotki kuitenkin suunnitelmamme. On hyvä, että edes tämänkaltaisten foorumien perinne jatkuu. Vaikkei se tietenkään korvaa ajatusta huippukokouksesta.
* * *
Minun suurin huolenaiheeni arktisella alueella on edelleen ilmastonmuutos. Täällä pohjoisessa me ensinnäkin tunnemme muutoksen ensimmäisten joukossa. Arktis lämpenee kaksi kertaa niin nopeasti kuin muu maapallo keskimäärin. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viimesyksyinen raportti osoittaa, että Arktis on yksi planeettamme herkimmistä kokonaisuuksista.
Arktisen alueen kohtalolla on toisaalta myös suorat seuraukset koko muulle maailmalle. Arktisen merijään sulaminen vauhdittaa ilmastonmuutosta globaalissa mittakaavassa.
Meidän on päästävä pois tästä noidankehästä. Olemme jo viivytelleet liian kauan. Hyvä uutinen on, että ainakin tiedämme, mitä tehdä. Globaalin ratkaisun kaksi pääkohtaa ovat itse asiassa hyvin yksinkertaisia.
Meidän on ensinnäkin vähennettävä nopeasti uusien hiilidioksidipäästöjen määrää ilmakehään. Pariisin ilmastosopimus antaa sille hyvän pohjan, mutta meidän on myös nostettava tavoitetasoamme. Viimeaikaiset viitteet siitä, että venäläiset isäntämme ovat aikeissa ratifioida Pariisin ilmastosopimuksen, ovat erittäin tervetulleita.
Toiseksi meidän on saatava vanhoja hiilidioksidipäästöjä pois ilmakehästä. Kestävällä metsänkäytöllä täällä pohjoisessa voi olla merkittävä rooli maailman hiilinielujen parantamisessa.
Hiilidioksidipäästöjen lisäksi ilmastonmuutokseen vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät. Yksi niistä on musta hiili, jolla on erityisen suuri merkitys arktisen merijään kohtalon kannalta. Kun mustaa hiiltä leviää valkoiselle jäälle, se nopeuttaa jään sulamista välittömästi. Mustan hiilen päästöjen vähentämisellä on kuitenkin yhtä välitön, myönteinen vaikutus.
Suomi oli tänä aamuna mukana isännöimässä täällä Pietarissa toista tilaisuutta, jossa hallitusten sekä tiede- ja liike-elämän asiantuntijat nostivat esiin kaksi lupaavaa keinoa mustan hiilen päästöjen vähentämiseksi Arktiksella. Toinen niistä on vanhanaikaisten lämpö- ja sähkövoimaloiden ajanmukaistaminen. Toinen puolestaan on puhtaaseen ja kestävään meriliikenteeseen panostaminen. Nämä lähestymistavat eivät ainoastaan hyödytä ilmastoa ja ihmisten terveyttä. Ne ovat myös taloudellisesti järkeviä.
* * *
Kuten tiedätte, Suomi on viimeiset kaksi vuotta ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa. Olemme puheenjohtajuutemme aikana tehneet parhaamme, jotta Arktis säilyisi mahdollisuuksien alueena. Prioriteettiemme myötä – joita ovat olleet ympäristönsuojelu, viestintäyhteydet, meteorologinen yhteistyö ja koulutus – olemme pyrkineet käytännön yhteistyöhön, joka hyödyttäisi kaikkia osapuolia.
Puheenjohtajuutemme loppuu neljän viikon kuluttua, jolloin kaikkien kahdeksan jäsenmaan ulkoministerit kokoontuvat Rovaniemelle. Sen jälkeen siirrämme vetovastuun Islannille. Kahden vuoden kuluttua vuorossa on Venäjä. Meidän on yhdessä jatkettava tämän poikkeuksellisen yhteistyöalustan hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla.
Arktinen neuvosto on koko olemassaolonsa ajan ollut rakentavan vuoropuhelun foorumi. Sellainen ilmapiiri on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa. On siis merkittävä saavutus, että olemme onnistuneet ylläpitämään tätä rakentavaa ilmapiiriä Arktisessa neuvostossa viime vuosien ajan. Se on myös hyvä tavoite tulevaisuudessa. Arktisen alueen ulkopuolisten jännitteiden ei pidä päästä leviämään Arktiseen neuvostoon.
Jos kuitenkin haluamme olla kunnianhimoisempia, meidän olisi tähdättävä pidemmälle kuin vain Arktisen neuvoston työn varjelemiseen ulkopuolisilta kiistoilta. Voisimme myös käyttää neuvoston toimintaa myönteisenä esimerkkinä, jota seuraamalla kenties pystyttäisiin lieventämään ristiriitoja muilla alueilla. Arktisen alueen valtioina tiedämme, että pienet käytännön askeleet kaikkia osapuolia hyödyttävissä asioissa voivat auttaa rakentamaan luottamusta, vaikka muissa asioissa olisikin mittavia erimielisyyksiä.
Jos löydämme keinoja vahvistaa Arktisen neuvoston ja muiden alueellisten foorumien välistä yhteistyötä, voimme näyttää entistäkin parempaa esimerkkiä. Barentsin euroarktinen neuvosto, Arktinen rannikkovartiostofoorumi ja Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet tekevät kaikki arvokasta työtä toimivan arktisen hallinnon eteen. Ahkerampi tiedonjako niiden ja Arktisen neuvoston välillä voisi olla hyväksi.
* * *
Arktinen alue ei toki itsekään ole jännitteille immuuni. Meille kaikille on selvää, että Arktikseen kohdistuu yhä enemmän strategista ja taloudellista mielenkiintoa. Kun sekä luonnollinen että poliittinen ilmasto muuttuvat, moni toimija näkee alueella uusia mahdollisuuksia. Eivätkä kaikki sellaiset toimijat suinkaan ole itse arktisia.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki uudet toimijat tulisivat arktiselle alueelle vain itsekkäin aikein. Mutta kun väkeä tulee lisää, myös vastakkainasettelun riski kasvaa. Ennen muuta tarkoitan tällä vastakkainasettelua arktisen ympäristön herkän tasapainon kanssa. Valitettavasti emme liioin voi sulkea pois voimapoliittisen vastakkainasettelun mahdollisuutta.
Kovaa turvallisuutta koskevat kysymykset on aina jätetty Arktisen neuvoston asialistan ulkopuolelle. Se on ollut tarkoituksellista, ja se on myös osa neuvoston menestyksen salaisuutta. Neuvoston mandaattia ei ole mitään syytä muuttaa.
Ongelmien pitäminen poissa neuvoston asialistalta ei kuitenkaan saa niitä katoamaan. Siksi arktisten valtioiden on yhdessä löydettävä muita keinoja myös näiden ongelmien vastuulliseen käsittelyyn. Siinäkin tärkeintä on vuoropuhelu. Jännitteiden lieventäminen, riskien hallinta, luottamuksen palauttaminen. Ne onnistuvat vain, jos puhumme toisillemme.